Mitä sairaus voi opettaa meille?

mita_sairaudesta_voi_oppia?

“Kaikella on jokin tarkoitus”, on ollut jonkinlainen voimalauseeni sairastuttuani MS-tautiin. Aloin miettiä sitä. Onko se vain pelkkää sanahelinää, jolla yritän uskotella itselleni, että elämässä ei tapahdu vaikeuksia sattumanvaraisesti? No, sitähän afformaatiot perimmiltään ovat: sanoja ja lauseita, joita haluamme saada itsemme uskomaan jotain. Uskon tai oikeastaan tiedän sen, että vaikka MS-tautiin sairastumisella ei olisikaan ollut sen suurempaa tarkoitusta, on se vaikuttanut myös monella positiivisella tavalla elämääni. Se on ollut monella tapaa intensiivi- ja kertauskurssi tärkeistä elämänopeista. Mitä sairaus voi opettaa meille?

Sairaus on selkeyttänyt, mitä elämä on

Olen vielä muutamia vuosia taaksepäin ajatellut, että elämä on aika suora jana ilman kovin suuria mutkia. Syntymästä hautaan ja siinä välissä lapsuus, nuoruus, aikuisuus, työ, oma koti ja perhe. Ihmismieli on kummallinen, koska aika todella kultaa muistot. Avioero, lukuisat keskenmenot ja valtavat elämänmuutokset ovat limiytyneet sen suoran janan viereen sievästi. Eihän elämä ole ollutkaan niin vaikeaa. Tämän kevään jatkuva karmea olokin alkaa olla utuinen muisto menneisyydestä. Elämässä ei oikeastaan ole hyviä ja huonoja aikoja. Siinä on vain elämää, johon kuuluu vaihtelut, kriisit, suru, ilo ja kaikki muut tunteet niiden väliltä.

mita_sairaudesta_voi_oppia?

Sairaus on auttanut huomaamaan, kuinka paljon voimaa minulta löytyy

Edellämainittuihin kriiseihin ja suruihin liittyy se, että olen huomannut, kuinka paljon voimaa minusta löytyy. Minusta tuskin löytyy sen enemmän voimavaroja, kuin muistakaan. Olen kuitenkin huomannut, että minulla ON paljon voimavaroja.  Meissä kaikissa on aina tarpeeksi voimavaroja tähän hetkeen ja sen vaikeuksiin. Seuraavaan hetkeen on seuraavat voimavarat. Voimavarojen riittämättömyys johtuu siitä, että elämme menneessä tai tulevassa tämän hetken sijaan. Tiedän – helpommin sanottu kuin tehty ja tätä itse joudun harjoittelemaan jokaikinen päivä.

Sairaus on opettanut mukautumaan

En muista, kuinka kauan minulla on ollu virtsaamisen kanssa hankaluutta. Huomasin sen pahentuneen viime vuoden lopussa ja huhtikuun urologian tutkimuksessa kävi ilmi, että minulla on rakossa häikkää. Sain siihen lääkityksen ja parin päivän käytön jälkeen pissalle mennessäni olin ihmeissäni. Miellyttävä takautuma – tälläiseltakö se tuntui kun pystyy virtsaamaan ongelmitta? Kun tätä vertaa edeltävään vuoteen, niin on ihmeellistä, kuinka olin löytänyt itselleni toimintaratkaisuja virtsaamisen vaikeuteen. Vaikeasta oli tullut pian normaalia ja sen kanssa pystyi elämään. MS-tauti on muuttanut toimintakykyäni. MS-taudin kanssa eläminen on opettanut, että jos toimintatapa A ei toimi, niin toimintatavat B, C ja D ööhön saakka on vielä kokeilematta.

mita_sairaudesta_voi_oppia?

Sairaus on opettanut minua luopumaan

Sairaus on opettanut minua luopumaan omasta ehdottomasta tahdosta ja suunnitelmistani. Jos keneltä tahansa lähipiiristä kysytään, niin usein asiat täytyy tehdä niin kuin minä haluan. Suunnittelen ja visualisoin tulevia asioita hyvinkin pitkälle. Siksi kai niistä onkin niin vaikea luopuakin muiden ehdottaessa muutoksia.

En kuitenkaan sanoisi, että elän sairauden ehdoilla. Otan kuitenkin huomioon sen tosiasian, että se vaikuttaa elämääni.

Omasta mielestäni minusta on tullut huomattavasti joustavampi (jos mieheltäni kysytään, niin hän on tuskin muutosta huomannut). En oikeastaan suunnittele monia tulevan asioita. Syy on MS-taudissa, joka valitettavasti monella tapaa sanelee kunkin päivän toiminnan riippuen miten se vaikuttaa kroppaani. En kuitenkaan sanoisi, että elän sairauden ehdoilla. Otan kuitenkin huomioo sen tosiasia, että se vaikuttaa elämääni. Otan apua vastaan mielelläni ja silloin täytyy hyväksyä muiden aikataulut ja suunnitelmat omieni sijaan.

Koska en itse pysty huonoina päivinä tekemään kaikkea, mitä pitää tehdä, olen joutunut hyväksymään sen, että toisten auttaessaan minua he tekevät asioita eri tavalla.

mita_sairaudesta_voi_oppia?

Sairaus on opettanut armollisuutta itseäni kohtaan

Olen myös joutunut joustamaan omista vaatimuksistani ja ehdoistani. Olen ollut koko ikäni itseäni piiskaava perfektionisti. Mitä sitten kun elämään tulee sairaus, joka vie toimintakykyä? Se on vaikeaa. Todella vaikeaa. MS-tauti on opettanut minua olemaan armollisempi itseä kohtaan. Olen mennyt monia kertoja viime vuosien aikana sieltä, missä aita on matalin (okei, ei ihan matalin, mutta matalahko). Olen oppinut kuuntelemaan hiljaa sitä itsesyytöksen ääntä, jos ympärillä on sotkua ja asioita, jotka pitäisi tehdä. Olen ollut lempeä sille äänelle ja olen tajunnut, kuinka monet asiat voi jättää tekemättä tai tehdä myöhemmin ilman, että niillä olisi elämään merkittävää vaikutusta.

Elämää MS-taudin kanssa

Mitä sinä olet oppinut sairauden kautta?

 

 
Teen toukokuun aikana haasteen kerätäkseni varoja MS-taudin tutkimukseen maailmanlaajuisen Kiss Goodbye to MS-järjestön kautta. Osallistumaan vaikka muutamalla eurolla, pääset TÄMÄN linkin kautta. Kiitos jo etukäteen.
 

sairaudet ms-tauti
Kommentit (1)
  1. Susanna maalta
    20.5.2019, 17:15

    Olen myös aikamoinen perfektionisti, joka todellakin tietää, miten asiat tehdään. Ensin viisi lasta pakottivat minut tyytymään eiihanniintäydelliseen lopputulokseen. Nyt kun en pysty tekemään kaikkia juttuja itse, alkaen ihan perusasioista kuten vaikka rintaliivien pukeminen, on pakko olla tyytyväinen siihen toisten ihmisten tapaan tehdä asiat. Onneksi en ole yksin, vaan lähelläni on ihmisiä, jotka haluavat auttaa minua. En voisi olla kiitollisempi myöskään henkilökohtaisesta avustajastani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *