{"id":76,"date":"2017-08-17T13:54:00","date_gmt":"2017-08-17T10:54:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/2017\/08\/17\/milta-tuntuu-kun-elamalta-lahtee-pohja\/"},"modified":"2017-08-17T13:54:00","modified_gmt":"2017-08-17T10:54:00","slug":"milta-tuntuu-kun-elamalta-lahtee-pohja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/milta-tuntuu-kun-elamalta-lahtee-pohja\/","title":{"rendered":"Milt\u00e4 tuntuu, kun el\u00e4m\u00e4lt\u00e4 l\u00e4htee &#8220;pohja&#8221;"},"content":{"rendered":"<div style=\"text-align: justify;\">\nTorstai. Olo on edelleen kamala. Hermokivut ovat alkaneet. Ne juoksevat pitkin jalkoja ja k\u00e4si\u00e4. Se kai kertoo siit\u00e4, ett\u00e4 kortisoni tekee jotain hermoissa. Jalat tuntuvat melkein painottomilta. Niihin ei oikein uskalla luottaa. Tasapaino heitt\u00e4\u00e4 ja keitti\u00f6ss\u00e4 k\u00e4vely k\u00e4y melkein nykytanssiesitykselt\u00e4, kun pitelen huonekaluista ja nostelen kummallisiin hermonytk\u00e4hdyksiin jalkojani.&nbsp;<\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: center;\">\n<a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/3.bp.blogspot.com\/-F9UgK1T3I3A\/WZVzHmSBH3I\/AAAAAAAAAXY\/PtdtSX_sV_cgRkGUSIgp-s0Kg4u75RofACLcBGAs\/s1600\/IMG_0712.JPG\" imageanchor=\"1\" style=\"margin-left: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" border=\"0\" data-original-height=\"1200\" data-original-width=\"1600\" height=\"480\" src=\"https:\/\/3.bp.blogspot.com\/-F9UgK1T3I3A\/WZVzHmSBH3I\/AAAAAAAAAXY\/PtdtSX_sV_cgRkGUSIgp-s0Kg4u75RofACLcBGAs\/s640\/IMG_0712.JPG\" width=\"640\" \/><\/a><\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\n<\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\nViime vuonna tajusin jo, ett\u00e4 olen todella stressaantunut. Aivan kaikesta, mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4 toi eteen ja mit\u00e4 en edes n\u00e4hnyt vilaukselta. &nbsp;Alkuvuodesta jo rukoilin monet kerrat (God surely works mysterious ways), ett\u00e4 oppisin pois stressist\u00e4. Kuinka olenkaan kaivannut sit\u00e4, ett\u00e4 saisin hyp\u00e4tty\u00e4 pois n\u00e4ist\u00e4 naurettavista odotuksista, joita meille pusketaan eteen joka tuutista. Ja t\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4 ollaan. Useampi kuukausi sairaslomaa takana. P\u00e4iv\u00e4t, jolloin olen ollut hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa, on laskettavissa yhden k\u00e4den sormilla. T\u00e4ysin ep\u00e4toivon t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 niin monina p\u00e4ivin\u00e4.<b> Silti, huomaan olevani useimpina p\u00e4ivin\u00e4 seesteisempi, mit\u00e4 olen koskaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ollut.&nbsp;<\/b><\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\n<\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\nMinun el\u00e4m\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hti tavallaan pohja pois. Tottakai olen tiennyt el\u00e4m\u00e4n arvaamattomaksi ja olen n\u00e4hnyt niin monta kertaa, ett\u00e4 sairaus voi muuttaa kaiken silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4. Vaikka sen kaiken tiedostaa, ei sit\u00e4 kuitekaan koskaan ajattele omalle kohdalle tapahtuvaksi. Kunnes se tapahtuu. Minun el\u00e4m\u00e4st\u00e4 l\u00e4hti se turvallisuuden tunne, johon olin tuudittautunut. Se turvallisuuden tunne oli t\u00e4ytt\u00e4 harhaa.<\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: center;\">\n<a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/3.bp.blogspot.com\/-nYdBsdKEVqQ\/WZVzCxlk82I\/AAAAAAAAAXU\/-cTuVHoKnK8CmPxfX-rRlRiHlcSHGuI5wCEwYBhgL\/s1600\/IMG_0701.JPG\" imageanchor=\"1\" style=\"margin-left: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" border=\"0\" data-original-height=\"1200\" data-original-width=\"1600\" height=\"480\" src=\"https:\/\/3.bp.blogspot.com\/-nYdBsdKEVqQ\/WZVzCxlk82I\/AAAAAAAAAXU\/-cTuVHoKnK8CmPxfX-rRlRiHlcSHGuI5wCEwYBhgL\/s640\/IMG_0701.JPG\" width=\"640\" \/><\/a><\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\n<\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\nEn yrit\u00e4 olla ylti\u00f6positiivinen. T\u00e4m\u00e4 sairaus ketuttaa melkein joka p\u00e4iv\u00e4.<b> Silti t\u00e4ss\u00e4 kaikessa kieroudessa olen tajunnut, kuinka ONNEKAS olen, ett\u00e4 ms-tauti iski minuun.<\/b>&nbsp;Ilman sit\u00e4 juoksisin p\u00e4\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kanan lailla viell\u00e4 viisikymppisen\u00e4 yritt\u00e4en p\u00e4\u00e4st\u00e4 saavuttamattomiin tavoitteisiin. Yritt\u00e4isin edelleen olla onnellinen sit\u00e4 oikeasti olematta. Vaikka en ole tietoisesti kuin pari kertaa k\u00e4sitellyt asiaa, k\u00e4y taudin prosessointi koko ajan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Tulen koko ajan siihen lopputulokseen, ett\u00e4 vaikka n\u00e4ill\u00e4 minulle jaetuilla korteill\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pelata pitk\u00e4\u00e4n, niill\u00e4 pelataan hyvin.<\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\n<\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\nOlen useamman vuoden yritt\u00e4nyt pyristell\u00e4 eroon n\u00e4ist\u00e4 &#8220;maallisista vaatimuksista&#8221;, joihin me huomaamattamme pyrimme, mutta siin\u00e4 kuitenkaan onnistumatta. Miksi? Siksi kun muutkin. Pit\u00e4isi olla tietynlainen, aina hieman parempi. Laihempi ehdottomasti. Kyykk\u00e4ill\u00e4 personaltrainerin huutaessa vieress\u00e4. Kodin pit\u00e4isi sointua yhteen kodin kuvalehden sivujen kanssa. Pit\u00e4isi br\u00e4nd\u00e4t\u00e4 itsens\u00e4. Olla erikoinen ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 maksimissaan 20-vuotiaalta, vaikka vuosia on ruudussa jo 50. Persoonallinen pit\u00e4isi olla, mutta ei kuitenkaan liian, ettei kukaan katso pahasti. Lapsia pit\u00e4isi juoksuttaa joka mahdollisessa harrastuksessa, koska muutenhan heist\u00e4 ei tule yhteiskuntaan ylisuorittavia media-assistentteja. Hyv\u00e4 perhe tekee v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yhden aurinkolomamatkan vuodessa, muuten el\u00e4m\u00e4st\u00e4 j\u00e4\u00e4 kokematta ja n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4&#8230;lista jatkuu loputtomiin. Siin\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n, jos joku saa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 edell\u00e4mainituista, mutta miksi siit\u00e4 kaikesta on tehty tavallaan normi ja tavoite el\u00e4m\u00e4\u00e4n? Jotain, mill\u00e4 r\u00f6yhistell\u00e4 rintaansa ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, sen sijaan, ett\u00e4 siit\u00e4 nauttisi raakana?<\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\n<\/div>\n<div class=\"separator\" style=\"clear: both; text-align: center;\">\n<a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/3.bp.blogspot.com\/-ZOvdgLBxOZ4\/WZVy8Mm3W5I\/AAAAAAAAAXQ\/lXvonbQlNy4TspIteTjzznkrp92DWOF9gCEwYBhgL\/s1600\/IMG_0699.JPG\" imageanchor=\"1\" style=\"margin-left: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" border=\"0\" data-original-height=\"1200\" data-original-width=\"1600\" height=\"480\" src=\"https:\/\/3.bp.blogspot.com\/-ZOvdgLBxOZ4\/WZVy8Mm3W5I\/AAAAAAAAAXQ\/lXvonbQlNy4TspIteTjzznkrp92DWOF9gCEwYBhgL\/s640\/IMG_0699.JPG\" width=\"640\" \/><\/a><\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\n<\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\nJa tied\u00e4tk\u00f6. Huomaan koko ajan v\u00e4litt\u00e4v\u00e4ni yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n kaikesta. &nbsp;Minua ei kiinnosta yht\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 muuta ajattelee minusta ja minun el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni. Minua ei kiinnosta tulla yht\u00e4\u00e4n paremmaksi n\u00e4ill\u00e4 nykymaailman tavoitteilla.&nbsp;<\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\n<\/div>\n<div style=\"text-align: justify;\">\nTuntuu oikeastaan, ett\u00e4 harteilta on l\u00e4htenyt satoja kiloja painoa. Tarpeetonta painoa, jota olen aikuisi\u00e4n ker\u00e4nnyt sinne sen takia, ett\u00e4 minun pit\u00e4isi olla &#8220;jotain&#8221;. Se, ett\u00e4 en v\u00e4lit\u00e4, ei ole masentuneen pessimistin tunteita. Se on sellaisen ihmisen tunteita, joka avaa ensimm\u00e4isi\u00e4 kertoja silmi\u00e4\u00e4 ja huomaa, kuinka kaunista el\u00e4m\u00e4 on. <b>Se on kaunista, kun siit\u00e4 ei hae kokemuksia. Se on kaunista, kun siihen ei luo mink\u00e4\u00e4nlaisia (kyll\u00e4, ei MINK\u00c4\u00c4NLAISIA) odotuksia<\/b>. <b>Se on kaunista yksinkertaisimmillaan ja raakana.&nbsp;<\/b><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Torstai. Olo on edelleen kamala. Hermokivut ovat alkaneet. Ne juoksevat pitkin jalkoja&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[2,14,8,16],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/3.bp.blogspot.com\/-F9UgK1T3I3A\/WZVzHmSBH3I\/AAAAAAAAAXY\/PtdtSX_sV_cgRkGUSIgp-s0Kg4u75RofACLcBGAs\/s640\/IMG_0712.JPG","blog_id":86},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts\/76"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/comments?post=76"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts\/76\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/media?parent=76"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/categories?post=76"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/tags?post=76"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}