{"id":38,"date":"2017-12-03T09:43:00","date_gmt":"2017-12-03T07:43:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/2017\/12\/03\/sairastumiseni-on-hyva-asia\/"},"modified":"2017-12-03T09:43:00","modified_gmt":"2017-12-03T07:43:00","slug":"sairastumiseni-on-hyva-asia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/sairastumiseni-on-hyva-asia\/","title":{"rendered":"Sairastumiseni on hyv\u00e4 asia"},"content":{"rendered":"
\n(Scroll down for the English summary)<\/i><\/p>\n

Vointini on l\u00e4htenyt kohenemaan lokakuun kovasta relapsista. V\u00e4lill\u00e4 koheneminen on ollut juuri sit\u00e4 “yksi askel eteenp\u00e4in, kolme taakse”, mutta t\u00e4m\u00e4n viikon aikana olen pystynyt k\u00e4ym\u00e4\u00e4n jo melkein kilometrin pituisia lenkkej\u00e4. Lenkin loppupuolella jaloissa tuntuu hieman v\u00e4symyst\u00e4, mutta toinen lenkki onnistuu jo illalla. Jos jalkojen toimintakyky oli 95% ennen toukokuun loppua (5% v\u00e4henn\u00e4n, koska jaloissa oli jo jonkin verran oireita koko vuoden) ja tilanne rapisi 15 prosenttiin lokakuussa, niin nyt ollaan melkein 70%:ssa. Toipumista on tapahtunut siis runsaasti.<\/p><\/div>\n

\n<\/div>\n
\nOlen oikeastaan t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 aika optimisti sen suhteen, ett\u00e4 tammikuun j\u00e4lkeen sairaslomaa ei tarvitsisi en\u00e4\u00e4 jatkaa ja p\u00e4\u00e4sisin takaisin ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 aika taitaa olla nimitt\u00e4in pisin aika, ettei minulla ole ollut taudin pahenemisvaihetta. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 ainakin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 marrakuun alussa aloitettu uusi l\u00e4\u00e4ke on sen verran tuhtia ainetta, ett\u00e4 se on alkanut laittaa tautia aisoihin. T\u00e4m\u00e4 saa sis\u00e4lt\u00e4 pakahtuvan kiitollisuuden tunteen pintaan. Voiko olla totta, ett\u00e4 saan el\u00e4m\u00e4ni takaisin?<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n<\/a><\/div>\n

<\/p>\n

\nToisaalta en halua el\u00e4m\u00e4\u00e4ni TAKAISIN ja toisaalta my\u00f6s on viimeiset puoli vuottakin ollut minun el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Kaikessa kivussa ja vaivassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on kuitenkin jotain, mit\u00e4 en haluaisi vaihtaa. En halua takaisin siihen stressit\u00e4yteiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja siihen harhaluuloon, ett\u00e4 kroppa kantaa vanhuusik\u00e4\u00e4n saakka. Sairaus n\u00e4ytti rajustikin el\u00e4m\u00e4n haavoittuvuuden ja sen, ett\u00e4 kaikki fyysinen on katoavaa. Olinhan sen tiennyt ja n\u00e4hnyt muiden kohdalla, mutta nyt saan olla my\u00f6s kiitollinen, ett\u00e4 olen saanut sen my\u00f6s kokea.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n<\/a><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nOlen saanut kulkea pitk\u00e4n matkan sitten toukokoon. Se puoli vuotta on tuntunut el\u00e4m\u00e4ni pisimm\u00e4lt\u00e4 kuudelta kuukaudelta. Olen lu-ke-mat-to-mia kertoja ajatellut ja sanonut \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli nyt t\u00e4ss\u00e4. Tilanne ei parane tai ett\u00e4 en en\u00e4\u00e4 kest\u00e4 – kipua, toimintakyvyn alenemista ja niin edelleen. Tilanne on parantunut sek\u00e4 fyysiselt\u00e4, henkiselt\u00e4 ja hengelliselt\u00e4 kannalta ja olen aina kest\u00e4nyt. Joskus paremmin, joskus huonommin. Silti kest\u00e4nyt. Kuinkahan monta kertaa surkuttelin lasten surkeaa kes\u00e4\u00e4 \u00e4idin ollessa sairaana. Kes\u00e4n kuvia selatessani huomaan, ett\u00e4 meh\u00e4n tehtiin lasten kanssa paljon kivaa. Joskus tarvitaan aikaa huomatakseen, ett\u00e4 ei asiat ole olleet kovin huonosti. <\/div>\n
\n<\/div>\n
\n<\/a><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nT\u00e4rkein asia, mink\u00e4 olen huomannut sairastuttuani on se, ett\u00e4 valtaosaa fyysisest\u00e4 sairastamisesta ei oikeastaan k\u00e4yd\u00e4 kropassa vaan omassa mieless\u00e4. Se on sit\u00e4 raskainta ja kovinta “taistelua”. Fyysist\u00e4 apua on saanut l\u00e4hipiirist\u00e4 ja minulla on ollut mahdollisuus (ja on edelleen) lev\u00e4t\u00e4. Sit\u00e4 p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ist\u00e4 “sairastamista” ei kuitenkaan pysty kukaan muu sairastamaan kuin min\u00e4 itse. Kukaan ei oikeastaan pysty antamaan siihen lepoa kuin min\u00e4 itse – tai oikeastaan suomaan levon mahdollisuuden. Etsim\u00e4\u00e4n rauhaa ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n sataman mielen myrskyilt\u00e4. <\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMik\u00e4\u00e4n mielenrauhan mestari minusta ei ole tullut, mutta itse koen jo suuren eron siihen toukokuun stressaavaan min\u00e4\u00e4n. Meill\u00e4 todellakin on mahdollisuus valita, miten reagoimme asioihin. Hyv\u00e4ksynk\u00f6 ne sellaisena kuin ne on, taistelenko vastaan ja katkeroidun niiden ollessa muuttumattomat. Pidemm\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4 se on huomattavasti helpompaa kuin asioihin, joihin reaktio tarvitaan nopeasti. Silti, valinta on olemassa.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n<\/a><\/div>\n
\n_________________________________________________________________________________<\/div>\n
\nEnglish summary ” Becoming ill is a good thing”<\/b>: This year has been hard. Being diagnosed with ms, chronic illness and there is no cure for it. With it every day is like one step forward and 3 back. Still, I am grateful for it. Why? It made me stop. Showed me how I have created stressful life for myself. It has also shown how everything here will eventually pass – in good and bad. I knew it did,  but now I have experienced through MS. Time after time. Day after day,<\/i><\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\nI have noticed that getting adjusted to ms is not just the physical adjustment. For the physical aspect I can get help. But when most of the adjustment happens inside my head and I’ve been faced with and still am with very hard work on that aspect. Life brings all kind of unexpected things to our path. In the end we have very little control of it. Where we do have control is to choose how we react. Do we accept them as they are or fight against and when there is no change to better, become bitter? <\/i><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

(Scroll down for the English summary) Vointini on l\u00e4htenyt kohenemaan lokakuun kovasta…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[65,51,66],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/3.bp.blogspot.com\/-CVMvstjQ_3U\/WiOexIK3VvI\/AAAAAAAAApU\/-IDhyNmW3LgXIFmrPQVxJq041jJD5DYNQCLcBGAs\/s640\/IMG_0876.JPG","blog_id":86},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts\/38"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/comments?post=38"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts\/38\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/media?parent=38"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/categories?post=38"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/tags?post=38"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}