{"id":26,"date":"2018-01-21T17:32:00","date_gmt":"2018-01-21T15:32:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/2018\/01\/21\/miten-tieni-vei-ortodoksiseen-kirkkoon\/"},"modified":"2018-01-21T17:32:00","modified_gmt":"2018-01-21T15:32:00","slug":"miten-tieni-vei-ortodoksiseen-kirkkoon","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/miten-tieni-vei-ortodoksiseen-kirkkoon\/","title":{"rendered":"Miten tieni vei ortodoksiseen kirkkoon"},"content":{"rendered":"
\n(Scroll down for English summary)<\/i>
\nOrtodoksinen kirkko oli ollut mieless\u00e4ni aina jotenkin mystisen\u00e4 ja suljettuna paikkana, josta ainoastaan tiesin fyysisen sijainnin kotikaupungissani. Syy, miksi edes mietin sinne menemist\u00e4 oli oman “sieluni h\u00e4t\u00e4”. Se oli aukko, jota olin yritt\u00e4nyt t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikella muulla uskon sijasta ja se edelleen kumisi tyhj\u00e4\u00e4. Ja jotenkin se usko ilman kirkkoa tuntui valtamerell\u00e4 pikkupaatilla ajelehtimiselta. Syy, miksi aloin mietti\u00e4 ortodoksiseen kirkkoon tutustumiseen oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kirkko, joka ei ole muuttunut ja ei muutu t\u00e4m\u00e4n maailman oikkujen mukaan. Aiemman ortodoksista kirkkoa k\u00e4sittelev\u00e4n postaukseni voit lukea t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKoulun uskonnontunneilta ei juurikaan ollut j\u00e4\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n mieleen ortodoksisesta kirkosta ja googletin jotain perustietoa siit\u00e4 ennen kuin menin ensimm\u00e4isen kerran kirkkoon vuoden 2015 alussa: Ikonien suuteleminen ja kunnioittaminen. Neitsyt Marian huomattavasti suurempi esill\u00e4olo kuin protestanttisissa kirkoissa. Katumuksen sakramentti ja runsaasti vieraalta kuulostavia sanoja, joita en aiemmin kuullut. Se mystisyys lis\u00e4\u00e4ntyi entisest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\n<\/div>\n
\n<\/a><\/div>\n

<\/div>\n

\nMuistan viel\u00e4 hyvin kun astuin tammikuun kylm\u00e4st\u00e4 h\u00e4myiseen kirkkoon illan palvelukseen. Olo oli varsin j\u00e4nnittynyt. Netti oli osannut kertoa monista ortodoksien tavoista ja kirkkok\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4, mutta niiden kokeminen sai aikaan j\u00e4nnityksesta hikoavat k\u00e4mmenet ja m\u00f6yriv\u00e4n mahan. Kuiskasin edess\u00e4ni kirkkoon tulleelle naiselle, ett\u00e4 olen ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja en tied\u00e4, mit\u00e4 minun pit\u00e4isi tehd\u00e4. Nainen neuvoi istuutumaan kirkossa vasemmalle puolelle, siirtym\u00e4\u00e4n keskelle kun pappi liikkui kirkkosalissa suitsutusastian kanssa ja ehtoopalveluksen alkaessa nousin muiden mukana seisaalleen ja seurasin, kuinka muut tekiv\u00e4t ristinmerkki\u00e4 <\/a>ja kumarsivat. Kokeilin itsekin, mutta se tuntui silloin jotenkin teeskentelylt\u00e4. Enh\u00e4n min\u00e4 ole ortodoksi. VIEL\u00c4.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nJokin kuitenkin kirkossa veti puoleensa ensimm\u00e4isest\u00e4 tilaisuudesta l\u00e4htien. Ehk\u00e4 se oli tuota ehtoopalvelusta ennen ollut tapaaminen papin kanssa, joka hyvin lyhyess\u00e4 keskustelutuokiossa toi esiin monia asioita, joita huomasin kaipaavani. Ehk\u00e4 se oli palvelus, jonka tunsi kaikin aisten: kauniit ikonit, tuohuskynttil\u00f6iden liekkien hento lepatus, suisutussavun tuoksu, laulava rukous ja fyysinen osallistuminen rukoukseen. Ehk\u00e4 se oli palveluksen j\u00e4lkeen ollut opetus kirkosta. Ehk\u00e4 se oli kirkon muuttumattomuus<\/a> t\u00e4ss\u00e4 koko ajan muuttuvassa maailmassa. Kaikki tuo sai minut palaamaan kirkkoon sunnuntaina liturgiaan (jumalanpalvelukseen) ja seuraavalla viikolla ehtoopalvelukseen ja katekumeeni <\/a>opetukseen. Tiesin ja tunsin sen sisimm\u00e4ss\u00e4ni, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli minun paikkani. <\/div>\n
\n<\/div>\n
\nLiityin kirkkoon sen vuoden palmusunnuntaita edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 Lasaruksen lauantaina<\/a>. Kirkkoon liittymisen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4sin osallistumaan ehtoolliselle. Se oli todellinen juhlan tuntu. Tuosta tulee t\u00e4n\u00e4 vuonna kuluneeksi kolme vuotta. Kirkko oman vajavaisen uskoni tukipilarina on ollut t\u00e4rke\u00e4 asia varsinkin nyt sairastumiseni aikana, mutta my\u00f6s muutenkin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. <\/div>\n
\n
\n<\/div>\n
\n<\/a><\/div>\n

<\/div>\n

\nOn viel\u00e4 paljon asioita, joita en ole ortodoksisesta kirkosta kokonaan el\u00e4nyt\/ omaksunut. Juhlia on paljon, ja ortodoksisen kalenterin seuraaminen todella rikastuttaa el\u00e4m\u00e4\u00e4. Onnun paastoamisessa<\/a>, mik\u00e4 sekin on muistutus heikosta ihmisluonteesta ja vajavaisuudesta. El\u00e4m\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 jo on matka ja niin on uskonel\u00e4m\u00e4, jossa olen viel\u00e4kin hyvin alussa. Ehk\u00e4 kauneimpia ja lohdullisia lausahduksia itselleni ortodoksisuudesta on, kuinka ortodoksinen askeesi on hengellist\u00e4 psykiatriaa (lue lis\u00e4\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>) ja kuinka kirkko on hengellinen sairaala (lue lis\u00e4\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>). Niiss\u00e4 jotenkin huokuu l\u00e4mp\u00f6 ja Jumalan armo.<\/p>\n

Miten ortodoksisuus n\u00e4kyy el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni muuten kuin kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4n osallistumisessa? Kotona on ikoneja ja pieni kotialttari. Sen luona, ikonien edess\u00e4 rukoilen (rukoilen muulloinkin, se ei ole “kahlittu” asiaksi, joka tehd\u00e4\u00e4n vain ikonin edess\u00e4). Kannan kaulassa ns.kolmen poikittaisen puun risti\u00e4 eli slaavilaista risti\u00e4. Pyrin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ehtoollisella s\u00e4\u00e4nnollisesti. My\u00f6s katumuksen sakramenttiin osallistuminen eli rippi kuuluu ortodoksin el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kuten moni muu kristitty, pyrin toteuttamaan kristillist\u00e4 vakaumustani kaikissa arkisissa toimissani. T\u00e4h\u00e4n viimeisen kohtaan moni usein \u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4: muka kristitty ja tekee sit\u00e4 sek\u00e4 t\u00e4t\u00e4. Kristitty ei ole virheet\u00f6n ihminen. Kukaan meist\u00e4 ei ole. <\/p><\/div>\n

\n<\/div>\n
\nJos ortodoksisessa kirkossa k\u00e4ynti kiinnostaa, niin ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4  kannata minun tavoin etsi\u00e4 netist\u00e4 tietoa ja tulla jokseenkin j\u00e4nnityksen sekaisia tuntein kirkkoon ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. Pid\u00e4 vain kaikki aistit auki. Kaikki muu tulee aikanaan. Jos kuitenkin haluat lis\u00e4\u00e4 tietoa, niin kannattaa ottaa yhteytt\u00e4 oman paikkakunnan seurakunnan pappiin ja lis\u00e4\u00e4 voit esimerkiksi lukea ortodoksisesta kirkosta  erinomaisesta tietopankista T\u00c4\u00c4LT\u00c4<\/a>.
\n_________________________________________________________________________________
\nEnglish summary: ” How I became Eastern Orthodox” <\/b> I became Eastern Orthodox Christian three years ago. It was 6 months after I found faith in Christ. I knew very little of Eastern Orthodox church and it was in my mind somewhat mysterious and closed from outsiders. <\/i>I was wrong and very pleasantly surprised.<\/i> Many thing draw me to the church. Maybe it was the first meeting with the priest and how from our discussion I realised that the church consisted of many things I had been missing from my life. Maybe it was the first time I stepped to the dimly lit church for an evening service. Maybe it was the beautiful icons, prayer that was sang and the how the people participated in the prayer with bows and making the sign of cross. Maybe it was the scent of the incense in the church, maybe it was all of it but I knew very quickly that I wanted to be a member of this church. <\/i>
\n
<\/i>
\nWhat does it mean to be Orthodox Christian? I have home altar with icons where I pray ( I do pray other times too. Talking to Heavenly Father is not tied to place or time). I carry so called slavic cross with three crossbars on my neck. I try to participate Divine Liturgy and holy communion regularly and do also go to confession. Like other Christians I try to apply Christian way of life to all the aspects of my life. It continuous growth.<\/i><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

(Scroll down for English summary) Ortodoksinen kirkko oli ollut mieless\u00e4ni aina jotenkin…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[42,23],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/3.bp.blogspot.com\/-9VzI2tJyu88\/WriPLdguhOI\/AAAAAAAABAY\/qzvC7R9ds2IPuT3bEOGu-1q26uR5F54xQCEwYBhgL\/s640\/ortodoksinenkirkko.JPG","blog_id":86},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts\/26"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/comments?post=26"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts\/26\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/media?parent=26"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/categories?post=26"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/tags?post=26"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}