{"id":2200,"date":"2019-09-09T12:51:56","date_gmt":"2019-09-09T09:51:56","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/?p=2200"},"modified":"2019-09-09T12:51:56","modified_gmt":"2019-09-09T09:51:56","slug":"sairaus-ja-pelko-miten-pelon-kanssa-oppii-elamaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/sairaus-ja-pelko-miten-pelon-kanssa-oppii-elamaan\/","title":{"rendered":"Sairaus ja pelko – miten pelon kanssa oppii el\u00e4m\u00e4\u00e4n?"},"content":{"rendered":"

\n\"Miten<\/p>\n

Toukokuu 2017. Istun sairaalan p\u00e4ivystyksess\u00e4. Minut on ohjattu p\u00e4ivyst\u00e4v\u00e4n neurologin ovelle. Alaraajojen ihon puutumiseen ja jalkojen voimien heikkenemiseen ei ole l\u00f6ytynyt kirurgian toimenpiteit\u00e4 vaativaa syyt\u00e4. Minua pelottaa. Kun hoito ohjataan neurologille, ei luvassa voi olla mit\u00e4\u00e4n nopeasti korjattavaa.\u00a0Minulle tehd\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4n magneettikuvaus. Siin\u00e4 n\u00e4kyy MS-taudille tyypillisi\u00e4 muutoksia. Seuraavana otetaan sel\u00e4st\u00e4 likvor-n\u00e4yte. Huudan ja itken kivusta. Kipuun sekoittuu paniikki juuri saamistani uutisista. Minulla on vakava sairaus. Ja minulla on my\u00f6s pelko. Sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 sy\u00f6v\u00e4, raateleva pelko.<\/p><\/blockquote>\n

Pelko on luonnollinen reaktio meiss\u00e4. Se on\u00a0selviytymist\u00e4 tukeva tunne. Pelot saavat varautumaan vaaratilanteisiin, ja ne voivat kanavoitua varovaisuudeksi, vastuullisuudeksi ja viisaudeksi, joita arjessa tarvitaan. (l\u00e4hde<\/a>) Pelon her\u00e4\u00e4minen uudesssa, tuntemattomassa tilanteessa on varmasti monelle tuttua. Vaikka sairaalaymp\u00e4rist\u00f6 ei ole itse\u00e4 koskaan pelottanut, oli tuo toukokuinen p\u00e4ivystyspoliklinikalla vietetty p\u00e4iv\u00e4 pelottava. Tunsin menett\u00e4neeni kontrollin itsest\u00e4ni ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni. Nyt niit\u00e4 hallitsi pelko.<\/p>\n

Pelko – keino selviyty\u00e4<\/h2>\n

Vaikka kyseess\u00e4 ei ollut vaaratilanne, eik\u00e4 kyseess\u00e4 ollut perimm\u00e4inen selviytyminen, oli pelko kuitenkin reaktio Minun<\/strong> selviytymiseeni. Kuten kuvitella saattaa, se ep\u00e4tietoisuus sai aikaa valtavan tunnemyrksyn ja tunteena pelko oli kaikista helpoin nimet\u00e4 siin\u00e4 hetkess\u00e4. Tunsin olevani valtavan haavoittuvainen kaiken sen tiedon puutteessa ja muiden k\u00e4siss\u00e4 – aivan kuin muiden armoilla. Pelko oli paras suojelumekanismi silloin.<\/p>\n

\"Miten<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen puolen vuoden aikana diagnoosista minulle alkaa pian valjeta, millaista MS-taudin kanssa el\u00e4minen voi olla. Minulla on pahenemisvaiheita toisensa per\u00e4\u00e4n. Minulla on kova fatiikki, jonka vuoksi en jaksa lajitella edes sukkapyykki\u00e4. Minua pelottaa tulevaisuus MS-taudin kanssa. Joudunko py\u00f6r\u00e4tuoliin? Joudunko alkaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 virtsakatetreita? Joudunko j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pois ty\u00f6el\u00e4m\u00e4st\u00e4 alle nelikymppisen\u00e4?<\/p><\/blockquote>\n

Ahdistus, perfektionismi ja stressi\u00a0 ovat olleet aina pahimmat vitsaukset el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni ja ne juontavat juurensa aina pelosta. Ne aiheuttavat my\u00f6s nopeasti noidankeh\u00e4n. Pelko syntyy uudesta tilanteesta. Pelkoa siit\u00e4, ett\u00e4 en pysty kontrolloimaan tilannetta. Pelkoa siit\u00e4, ett\u00e4 voimavarani eiv\u00e4t riit\u00e4 ja pelkoa siit\u00e4, mit\u00e4 muut ajattelevat minusta t\u00e4m\u00e4n vuoksi. Perfektionismi astuu pian kuvaan piiskaamaan minua, josta aiheutuu stressi\u00e4. Stressi aiheuttaa pelkoa. Kaiken takana ei ole nainen, vaan pelko.<\/p>\n

MS-tautiin sairastuminen aiheutti monia erilaisia pelkoreaktioita minussa. Tieto sairauden mahdollisesta luonteesta toi pintaan pelkoa tulevaisuudesta. Ep\u00e4tietoisuus siit\u00e4, miten sairaus juuri minun kohdallani sattuu etenem\u00e4\u00e4n oli kauheaa. Vaikka vertaistuki ja hoitotahon antama tieto auttoi jonkin verran matkan alussa, ei se kuitenkaan aina vastannut juuri sit\u00e4, mit\u00e4 itse k\u00e4vin l\u00e4pi ja mihin tarvitsin vastauksia.<\/p>\n

Pelko suuntautuu aina tulevaan<\/h2>\n

Pelkoni tulevasta ei aina ole ollut realistista. Korjataan – on hyvin harvoin ollut realistista. Pelkoon liittyy yleens\u00e4 “mit\u00e4 jos”-ajatus. Kauhuskenaariot, jotka usein eiv\u00e4t toteudu. Mielemme on voimakas ty\u00f6kalu, joka osaa loistavan tarinan kertomisen taidon. Tartumme valitettavan usein sen ik\u00e4viin tarinoihin.<\/p>\n

\"Miten<\/p>\n

Monet omista pahimmista peloistani ovat k\u00e4yneet toteen<\/h2>\n

Virtsarakonongelmat olivat minulle jostain syyst\u00e4 se suuri pelon aihe. Se olisi selkein merkki siit\u00e4, ett\u00e4 minulla on sairaus. Tuo pahin pelko on k\u00e4ynyt toteen ja huomaan, ett\u00e4 pelk\u00e4sin sit\u00e4 turhaan. Pelko laittoi asian paljon suurempiin mittasuhteisiin, mit\u00e4 asia oikeastaan on. Virtsarakon toimintaongelmien kanssa el\u00e4miseen tottuu ja niiden kanssa p\u00e4rj\u00e4\u00e4. Niist\u00e4 tulee arkea.<\/p>\n

Lue my\u00f6s: Vaietut virtsavaivat (ja mit\u00e4 urodynaamisessa tutkimuksessa tapahtuu)<\/a><\/p>\n

Toinen suuri pelkoni on ollut oman ajatustoiminnan heikkeneminen. Niinkuin vanhat ihmiset usein sanovat oman kroppansa toimintakyvyn heikentyess\u00e4: ” onneksi p\u00e4\u00e4koppa toimii edelleen”. Min\u00e4kin olen t\u00e4t\u00e4 mantraa hokenut itselleni MS-taudin muuttaessa muuta toimintakyky\u00e4ni. Niin vain on k\u00e4ynyt, ett\u00e4 kognitiivinen toimintakykyni on heikentynyt. Olen p\u00e4rj\u00e4nnyt kognitiivisen toiminnan heikentymisenkin kanssa. ..ehk\u00e4 vaihtelevasti. Olen kuitenkin p\u00e4rj\u00e4nnyt ja etsinyt itselle toimivia toimintamalleja.<\/p>\n

\"Miten\"Miten<\/p>\n

Mik\u00e4 on auttanut pelkoihin?<\/h2>\n

Pelkoon on auttanut aika ja kokemus. Pelon silmist\u00e4 silmiin kohtaaminen ja sen my\u00f6nt\u00e4minen sen kielt\u00e4misen sijaan. Niiden pahimpien pelkojen todeksi tuleminen on my\u00f6s auttanut kohtaamaan pelot. Pelkoa vastaan taistelemisen olen todennut hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4ksi, koska pelkoa ilman el\u00e4minen on ep\u00e4realistista. Voimme opetella el\u00e4m\u00e4\u00e4n sen kanssa ja opetella k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n sit\u00e4, sek\u00e4 miten se vaikuttaa meihin.<\/p>\n

Pelon kanssa kulkeminen on ollut oppimista. Oppimista on my\u00f6s ollut el\u00e4minen MS-taudin kanssa. Olen joutunut opettelemaan sairauden ja oman kroppani kuuntelemisen ja se on heikent\u00e4nyt my\u00f6s pelon asemaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni. Pelko on olemassa meiss\u00e4 kaikissa jollain tapaa, mutta minun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni min\u00e4 olen valtaosan ajasta kuskin paikalla, eik\u00e4 pelko.<\/p>\n

Paras keino pelon kohtaamiseen on ollut hetkess\u00e4 el\u00e4minen tai oikeastaan opettelu t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4 el\u00e4miseen. Tosiasia on, ett\u00e4 meill\u00e4 on aina juuri t\u00e4h\u00e4n hetkeen tarvittavat voimavarat – vaikka hyvin harvoin muistamme t\u00e4m\u00e4n. Voimavaroja ei ole viel\u00e4 tulevaan ja valitettavasti k\u00e4yt\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n hetkisi\u00e4 voimia usein tulevaisuuden pelk\u00e4\u00e4miseen ja “mit\u00e4 jos”- ajatuksiin. Kulutamme t\u00e4m\u00e4n hetken voimavaroja tulevaan sen sijaan, ett\u00e4 keskittyisimme juuri t\u00e4h\u00e4n hetkeen. Mielen palauttaminen hetkeen voi olla kovaa harjoittelua, kun mieli haluaa maalata tulevaa. Siihen kuitenkin oppii hetki hetkelt\u00e4 enemm\u00e4n. Pelon kanssa el\u00e4minen on kuin syv\u00e4ss\u00e4 vedess\u00e4 r\u00e4pistely uimataidottomana. El\u00e4m\u00e4 nimitt\u00e4in kantaa, jos vain antautuu kelluen sen kannettavaksi.<\/p>\n

\"El\u00e4m\u00e4\u00e4<\/p>\n

Seuraatko viel\u00e4 blogin Istagramia @mariaisstrongblog? Postaan sinne ainakin kerran p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Toukokuu 2017. Istun sairaalan p\u00e4ivystyksess\u00e4. Minut on ohjattu p\u00e4ivyst\u00e4v\u00e4n neurologin ovelle. Alaraajojen…<\/p>\n","protected":false},"author":115,"featured_media":2251,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[182,39],"acf":[],"platta":{"numLikes":11,"numComments":1,"category":"sairaudet","themes":["ms-tauti"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/86\/2019\/08\/img_8895.jpg","blog_id":86},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/86\/2019\/08\/img_8895.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts\/2200"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/users\/115"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/comments?post=2200"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts\/2200\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2262,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts\/2200\/revisions\/2262"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/media\/2251"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/media?parent=2200"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/categories?post=2200"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/tags?post=2200"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}