![\"kipe\u00e4-osa-sairauteen-sopeutumisessa\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/86\/2019\/02\/img_9267.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Suomalainen kysyy uudelta tuttavalta, mit\u00e4 h\u00e4n tekee ty\u00f6kseen tai mist\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 mahdollinen puoliso saa palkan. Ammatteihin liittyy paljon mielikuvia ja kai niist\u00e4 voi tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 ihmisest\u00e4, h\u00e4nen luonteestaan ja el\u00e4m\u00e4ntyylist\u00e4. Ty\u00f6t\u00e4 ja sen tekoa arvostetaan Suomessa, ehk\u00e4 jopa monia muita maita enemm\u00e4n. Englannissa asuessani samaan ilmi\u00f6\u00f6n ei t\u00f6rm\u00e4nnyt niin paljon kuin Suomessa – paitsi, ett\u00e4 itse suomalaisena kysyin muiden ammattia. Olen joutunut itse viime aikoina luopumaan vastoin tahtoaan ja sairauteni johdosta omasta ammatistani. Lopulliset hyv\u00e4stit ammatti-identiteetille ei ole helppo sanoa, varsinkaan sen j\u00e4lkeen kun huomaa, kuinka suuri osa se on ollut minuutta. T\u00e4t\u00e4 kriisi\u00e4 en osannut odottaa osana sairauteen sopeutumisessa.<\/p>\n
Pitk\u00e4 ty\u00f6poissaolo kuulostaa monen korvaan ihanalta ajatukselta, mutta kun poissaoloon joutuu pakon edest\u00e4, alkaa ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4ynti\u00e4 arvostaa aivan uudella tavalla. Siin\u00e4 heijastuu monella tapaa viel\u00e4 se ihminen, joka pystyi melkein mihin tahansa, koska sairaus ei ollut esteen\u00e4. Moni MS-tautia sairastavista pystyy olemaan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, mutta minulla omaan ammattiini palaaminen ei ole mahdollista.<\/p>\n
Ty\u00f6paikkamme pukukopin lokero olisi pit\u00e4nyt tyhjent\u00e4\u00e4, jos poissaoloa on kolme kuukautta. Kulkutunnisteet olisi pit\u00e4nyt palauttaa avainten kera. Minulla palauttaminen ei tullut mieleenk\u00e4\u00e4n. Kun sain MS-tautidiagnoosin toukokuussa 2017<\/a> en uskonut, ett\u00e4 se romuttaisi toimintakykyni t\u00e4h\u00e4n pisteeseen miss\u00e4 se on. Olin koko ajan palaamassa takaisin t\u00f6ihin. Ainakin kolmen kuukauden sis\u00e4ll\u00e4 diagnoosista.<\/p>\n En palannut, vaan koin sairauden pahenemisvaiheita toisensa per\u00e4\u00e4n. Sen j\u00e4lkeen suunnitelmissa oli palata t\u00f6ihin marraskuussa. Tauti oli edennyt ja l\u00e4\u00e4kitys piti vaihtaa. Ent\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2018? L\u00e4\u00e4kitys piti vaihtaa, koska maksani ei kest\u00e4nyt sit\u00e4.<\/a> Siin\u00e4 vaiheessa oli tarpeen katsoa, ett\u00e4 vointini pysyy my\u00f6s pidemm\u00e4n aikaa hyv\u00e4n\u00e4, ennen kuin ty\u00f6t\u00e4 l\u00e4hdett\u00e4isiin kokeilemaan.<\/p>\n Hyv\u00e4n\u00e4 vointini pysyikin<\/a> siihen saakka kun palasin kokeilemaan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4 oltuani siit\u00e4 pois puolitoista vuotta. Ty\u00f6paikan avainten itsell\u00e4 pit\u00e4misess\u00e4 oli toivo siit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen mutkitta takaisin ty\u00f6h\u00f6n. Ty\u00f6terveyden kolmikantaneuvotteluissa olimme sulkeneet poissa sen vaihtoehdon, ett\u00e4 palaisin takaisin omaan ty\u00f6pisteeseeni. T\u00e4m\u00e4 oli my\u00f6s minun mielipiteeni, koska kognitiivinen jaksamiseni oli sairauden my\u00f6t\u00e4 rajoittunut. Vikkel\u00e4t jalat ja toimivat k\u00e4det olivat my\u00f6s menneet.\u00a0 Olin kuitenkin viel\u00e4 toiveikas sen suhteen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin viel\u00e4 joskus tekem\u00e4\u00e4n viel\u00e4 oman alani, eli sairaanhoitajan t\u00f6it\u00e4. Kuntoutuisin toisessa ty\u00f6teht\u00e4viss\u00e4 ja palaisin hoitajan hommiin. Eih\u00e4n sairaus voi vied\u00e4 minulta ammattianikin? Eih\u00e4n…<\/p>\n Viime vuoden marraskuussa aloitin ty\u00f6kokeilun, jonka oli tarkoitus olla 3 kuukautta. Olin saman ty\u00f6nantajan palvelussa, mutta minulle uudenlaista ty\u00f6t\u00e4, joka ei varsinaisesi vastannut omaa ty\u00f6historiaani tai koulutustani. Ty\u00f6 oli kuitenkin mielenkiintoista ja ty\u00f6porukka mukavaa.<\/p>\n Jouduin j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ty\u00f6kokeilusta sairaslomalle joulukuun puolessa v\u00e4liss\u00e4<\/a>. Se v\u00e4h\u00e4inenkin ty\u00f6nteko oli MS-taudille liikaa. Tuli tammikuu ja oireet eiv\u00e4t alkaneet helpottaa. Ty\u00f6kokeilu katkaistiin. K\u00e4vin tyhjent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vihdoin pukukaappini ja luovutin avaimet. Kotona laitoin kaapissa olleen sairaanhoitajan kyn\u00e4taskun lipaston alalaatikkoon ja minua itketti.<\/p>\n Pukukaapin avainten hallussapit\u00e4minen oli ollut jollain tapaa minulle toivonpilkahdus. Usko siihen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin viel\u00e4 takaisin ty\u00f6h\u00f6n, johon valmistuin melkein 16 vuotta sitten. Ammattiin, joka on ollut haastavaa – niin hyv\u00e4ss\u00e4 kuin huonossa, mielenkiintoista, t\u00e4ynn\u00e4 kehitysmahdollisuuksia ja ennen kaikkea se omalta tuntuva juttu. Totta kai usein tuli selailtua ty\u00f6paikkailmoituksia turhankin rankkojen ty\u00f6vuorojen j\u00e4lkeen. Melkein mik\u00e4 tahansa olisi parempaa, kuin aliarvostettu ja -palkattu sairaanhoitajan ty\u00f6. Hoitajan ammatti on kutsumusammatti. Minun kutsumusammattini. Vaikka sille ei en\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 moni omistakaan, niin jonkinlainen kutsumus alalle t\u00e4ytyy olla. Sille joko soveltuu tai ei.<\/p>\n En nuorempana koskaan ajatellut haluavani sairaanhoitajaksi. Koulutukseenkin p\u00e4\u00e4dyin aivan vahingossa, mutta kuukauden opiskelun j\u00e4lkeen tiesin olevani opiskelemassa oikeaa ammattiin. Sen ammatin ansioista p\u00e4\u00e4sin Englantiin t\u00f6ihin helposti ja tapasin siell\u00e4 puolisoni 15 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 maahan tulon j\u00e4lkeen. Tuskin olisin muuttanut Suomesta pois ilman ammattini suomaa eritt\u00e4in helppoa Englantiin t\u00f6ihin menoa.<\/p>\n Tein melkein kymmenvuotisen ty\u00f6historian Englannissa. Kokeilin siell\u00e4 alle vuoden toisenlaista ty\u00f6t\u00e4, mutta kaipasin takaisin sairaalamaailmaan. Viimeiset 10 vuotta tyoskentelin p\u00e4\u00e4asiassa sy\u00f6p\u00e4potilaiden hoitoty\u00f6ss\u00e4 kirurgisesta hoidosta, sytostaatti- ja palliatiivisessa hoitoon. Olen aina v\u00e4h\u00e4tellyt, kuinka paljon ammattini merkitsee minulle. Se on vain ty\u00f6t\u00e4! Voi kun olisikin. Ammatissa kohtaa tuhansia ihmisi\u00e4, joista monen tarina syk\u00e4hdytt\u00e4\u00e4, joista on vuodattanut kyyneli\u00e4 ja kohdannut monia ihmisi\u00e4, joita viel\u00e4kin muistelee l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4. Ammatti on osa identiteetti\u00e4. Ammatin vuoksi ei ty\u00f6ajan ulkopuolellakaan j\u00e4\u00e4d\u00e4 sivustaseuraajaksi sairauskohtauksissa tai onnettomuuksissa.<\/p>\n Nuo tammikuiset kyyneleet ja pitk\u00e4\u00e4n jatkunut synkk\u00e4 olo avainten palauttamisesta ja siit\u00e4 kyn\u00e4kotelon poislaittamisesta oli taas yksi merkitt\u00e4v\u00e4 asia sairauteen sopeutumisessa. Oikeastaan yll\u00e4tyin, kuinka vahva reaktio siit\u00e4 syntyi. Ty\u00f6 oli ollut todella raskasta viime vuodet ja ep\u00e4ilen, ett\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 johtunut stressi my\u00f6s omalta osaltaan laukaisi sairauden juuri silloin kuin se laukaisi. Toisaalta taas, koska sairaus oli oireillut jo pitk\u00e4\u00e4n uupumuksena ja nopeana kognitiivisena kuormituksena, koin ty\u00f6n tekemisen raskaampana, mit\u00e4 se oli.<\/p>\n Surun takana oli luopumisprosessi, johon yll\u00e4tyksekseni jouduin. Jouduin (ja edelleen joudun) hyv\u00e4stelem\u00e4\u00e4n sairaanhoitajan ammatti-identiteetin. Sen, mihin kuuluu ty\u00f6min\u00e4 ja kaikki, mit\u00e4 erilaiset sairaanhoidon ty\u00f6yhteis\u00f6 antaa. En tajunnutkan sen olevan itselleni niin merkitt\u00e4v\u00e4 asia, mink\u00e4 olen nyt tammikuun j\u00e4lkeen huomannut. Kaikki se koulutus, lis\u00e4kurssit ja ty\u00f6kokemus haihtui kuin tuhka tuulee. Sill\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4.<\/p>\n Ei ole en\u00e4\u00e4 vain minun ep\u00e4uskoani vaan totista totta, ett\u00e4 min\u00e4 en tule en\u00e4\u00e4 palaamaan omaan ammattiini. Vaaka on itsell\u00e4 kallistunut nyt my\u00f6s sen puolelle, ett\u00e4 tuskin pystyn palaamaan lainkaan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n – pystyn muutamaksi viikoksi, mutta sen j\u00e4lkeen alan olla jalaton. Minun mielipiteeni ei kyseist\u00e4 asiaa kuitenkaan p\u00e4\u00e4t\u00e4 vaan sen p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 muut tahot ajan kanssa.<\/p>\n MS-tautini ei tunnu kest\u00e4v\u00e4n mit\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4. Olen taas joutunut laskemaan ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iseksi kaiken, joka ei ole kotioloissa rauhallista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ilman ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 tai yll\u00e4tyksi\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n kurkku on tuntunut karhealta – kiitos kotona kiert\u00e4neen PIENEN ysk\u00e4n. Hermokivut ovat juokseneet p\u00e4\u00e4st\u00e4 varpaisiin juurikaan hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Vasen silm\u00e4 tuntuu oudolta ja siin\u00e4 on nykinyt aamusta saakka elohiiri. Kaikki t\u00e4m\u00e4 sen infektionpoikasen, joka yritt\u00e4\u00e4 puskea pintaan.<\/p>\n Krooninen sairaus opettaa el\u00e4m\u00e4n t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 oppituntia: kaikki, niin hyv\u00e4ss\u00e4 kuin huonossa katoaa aikanaan. El\u00e4m\u00e4 on sarja luopumisia, niin ik\u00e4v\u00e4lt\u00e4 kuin se saattakin kuulostaa, vaikka luopuminen ei ole useinkaan huono asia. Kun omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 katsoo eteenp\u00e4in, on meill\u00e4 usein mielikuva, siit\u00e4, mit\u00e4 “yleens\u00e4 tapahtuu”. Sairaudet ja vaivat eiv\u00e4t tule mukaan matkalle vasta kuin vanhuudessa. Vastoink\u00e4ymisi\u00e4 harva n\u00e4kee tulevaisuudessaan.I Kaikilla tosiel\u00e4m\u00e4 ei vastaa kuvitelmia. Itsell\u00e4 luopumisen oppitunteja on tullut paljon viimeisen kahden vuoden aikana ja valta-osa uskomuksistani ja mielikuvistani on revitty kappaleiksi.<\/p>\n Ehk\u00e4 ne kaikki tittelit ja nimikkeet, joilla saatamme m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 itse\u00e4mme ovat asioita, jotka kahlitsevat meit\u00e4? Ehk\u00e4 luopumisten sarjat viev\u00e4t meit\u00e4 vapauteen. Ehk\u00e4 me alamme l\u00f6ytyy meid\u00e4n aidointa itsemme, kun meid\u00e4n kaikesta tarpeettomasta rakentamaamme minuutta aletaan murtaa.<\/p>\n <\/p>\n Mit\u00e4 kaikkien tulisi tiet\u00e4\u00e4 fatiikista eli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isest\u00e4 uupumuksesta?<\/a><\/p>\n Mit\u00e4, jos olisin sairastunut MS-tautiin Englanissa asuessani?<\/a><\/p>\n\n
Kotona laitoin sairaanhoitajan kyn\u00e4taskun lipaston alalaatikkoon ja minua itketti.<\/em><\/h3>\n<\/blockquote>\n
Ihana, kamala hoitajan ammatti<\/h2>\n
![\"Vaikea-osa-sairauteen-sopeutumisessa\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/86\/2019\/02\/img_9275.jpg\")
<\/p>\nVahingossa oikeaan ammattiin<\/h2>\n
Lopulliset hyv\u00e4stit ammatti-identiteetille<\/h2>\n
![\"Vaikea-osa-sairauteen-sopeutumista\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/86\/2019\/02\/img_9269.jpg\")
<\/p>\nKipe\u00e4 kohta sairauteen sopeutumisessa<\/h2>\n
![\"Vaikea-osa-sairauteen-sopeutumista\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/86\/2019\/02\/img_9277.jpg\")
<\/p>\nJa t\u00e4m\u00e4kin menee ohi<\/h2>\n
Kuinka t\u00e4rke\u00e4 osa sinun ammatti-identiteettisi on? Oletko joutunut luopumaan siit\u00e4 sairauden vuoksi?<\/em><\/h4>\n
![\"El\u00e4m\u00e4\u00e4](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/86\/2018\/10\/maria-1.jpg\")
<\/p>\nSeuraatko blogia jo somessa?<\/h3>\n
Instagramissa\u00a0@mariaisstrongblog<\/a>\u00a0ja\u00a0Facebookiin t\u00e4st\u00e4<\/a><\/h3>\n
**********<\/h3>\n
Blogin suosituimpia postauksia:<\/em><\/h4>\n