{"id":116,"date":"2017-06-17T16:51:00","date_gmt":"2017-06-17T13:51:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/2017\/06\/17\/miten-kertoa-lapsille-sairaudesta\/"},"modified":"2018-06-30T09:55:01","modified_gmt":"2018-06-30T06:55:01","slug":"miten-kertoa-lapsille-sairaudesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/miten-kertoa-lapsille-sairaudesta\/","title":{"rendered":"Miten kertoa lapsille sairaudesta?"},"content":{"rendered":"
Tarvitseeko sairaudesta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kertoa lapsille? Ehdottomasti kyll\u00e4, jos sairaus muuttaa lapselle tuttua ja turvallista arkea. Kun \u00e4idill\u00e4 on veto t\u00e4ysin pois, joutuu pit\u00e4m\u00e4\u00e4n ekaluokkalaisen esikoisen olkap\u00e4\u00e4st\u00e4 tukea parinsadan metrin k\u00e4velymatkalla ja on hermot kire\u00e4ll\u00e4 miltei koko ajan, tajuaa pienempikin lapsi, ett\u00e4 jotain on vialla. Meill\u00e4 minun sairastuminen on vaikuttanut normaaliin perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4mme, vaikka ONNEKSI on ollut hyv\u00e4 tukiverkko (iso kiitos kuuluu isovanhemmille).<\/div>\n
\n
<\/div>\n
<\/a><\/div>\n

 <\/p>\n

Maalaisj\u00e4rjell\u00e4 ja suurella tunteella<\/h2>\n
En lukenut opuksia, miten lapsille pit\u00e4isi kertoa sairaudesta. Ajattelin kuitenkin selvit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 maalaisj\u00e4rjell\u00e4 ja \u00e4idinvaistolla. Ensin kerrottiin, niin kuin asia oli. \u00c4iti oli pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4riss\u00e4, kun \u00e4idin jalat eiv\u00e4t toimineet normaalisti. Diagnoosin varmistuttua ja kun toimintakykyni ei korjaantunut toivomallani tavalla, koin ett\u00e4 oli aika keskustella asiasta esikoisenikanssa.\u00a0<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Kerroin, ett\u00e4 \u00e4idill\u00e4 on sairaus, jonka vuoksi \u00e4iti on v\u00e4synyt ja ei jaksa k\u00e4vell\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. Esikoinen kysyi, milloin min\u00e4 paranen. Kerroin totuuden – t\u00e4m\u00e4 sairaus on \u00e4idill\u00e4 aina. T\u00e4m\u00e4 mietitytti esikoista ja h\u00e4n kysyi, ett\u00e4 olenko viel\u00e4kin sairas kun h\u00e4n on kasvanut isoksi. Kyll\u00e4, mutta \u00e4itik\u00e4\u00e4n ei tied\u00e4 sit\u00e4, onko t\u00e4m\u00e4 v\u00e4symys \u00e4idill\u00e4 aina. Keskusteluun tuli my\u00f6s kuolema ja miksi \u00e4iti on sairastunut. \u00c4iti ei kuole nyt ja kukaan ei tied\u00e4, miksi \u00e4iti on sairastunut.<\/div>\n
<\/div>\n
<\/a><\/div>\n
<\/div>\n

Ei pidet\u00e4 piilossa<\/h2>\n
Kolmivuotias kuopus ei paljon selityksi\u00e4 kaipaa, eik\u00e4 oikeastaan edes halua. Kun \u00e4iti sanoo, ett\u00e4 \u00e4iti on nyt tosi v\u00e4synyt, niin se on tai ei ok lapselle. Touhuun ei vaikuta vanhemman jaksamiset. Onneksi meill\u00e4 on ollut aikaisemmin mainitsemani mahtavat isovanhemmat huolehtimassa, ett\u00e4 \u00e4iti saa ladata nolla-akut puolison ollessa pois kotoa.<\/div>\n
<\/div>\n
En ole piilottanut sairauttani lapsiltani, koska – no siin\u00e4 ei olisi mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4. Silloin kun on ketuttanut, olen purkanut tunteita lasten kuulumattomissa. Kyyneleet sen sijaan kuuluu el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja lapset ovat meill\u00e4 n\u00e4hnyt, ett\u00e4 aikuinenkin voi olla surullinen itkuun saakka.<\/div>\n
<\/div>\n
<\/a><\/div>\n
<\/div>\n
Lasteni kasvaessa sairautta joko tarvitsee tai ei tarvitse k\u00e4sitell\u00e4 uudestaan. Se riippuu, miten tauti k\u00e4ytt\u00e4ytyy. Jos oireet pysyv\u00e4t minimiss\u00e4 ja relapseja ei tule, niin muut perheest\u00e4mme saa melkein unohtaa minun tautini. Jos n\u00e4in ei ole, niin onneksi lapset ovat sopeutuvaisia. Kahden vanhemman ja tukiverkoston varassa he saavat kuitenkin el\u00e4\u00e4 lapsuuttaan ilman, ett\u00e4 \u00e4idin tauti suuremmin siihen vaikuttaa. Ainoa, mit\u00e4 \u00e4iti toivoo t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 on se, mit\u00e4 kaikki \u00e4idit toivoo omien voimavarojensa kannalta: siivoa omat sotkut, tottele \u00e4iti\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4ydy kiltisti. Meid\u00e4n perheess\u00e4 nuo listautuu otsakkeen alle: useinmiten mahdoton teht\u00e4v\u00e4.<\/div>\n<\/div>\n
\n

Seuraa blogia my\u00f6s Instagramista\u00a0@mariaisstrongblog<\/a>\u00a0ja\u00a0Facebookissa<\/a><\/h3>\n<\/div>\n
<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tarvitseeko sairaudesta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kertoa lapsille? Ehdottomasti kyll\u00e4, jos sairaus muuttaa lapselle tuttua…<\/p>\n","protected":false},"author":115,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[97,94,1],"tags":[40,56,2],"acf":[],"platta":{"numLikes":2,"numComments":0,"category":"kauneus","themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/3.bp.blogspot.com\/-erFD4WLUiOE\/WUUTu72epKI\/AAAAAAAAAFg\/ds1CUA48-TU-pSC56TIHPL1fI-K-Swm-ACLcBGAs\/s640\/IMG_0669.JPG","blog_id":86},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts\/116"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/users\/115"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/comments?post=116"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts\/116\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":896,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/posts\/116\/revisions\/896"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/media?parent=116"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/categories?post=116"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/mariaisstrong\/api\/wp\/v2\/tags?post=116"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}