Voiko vauva tulla ystävyyden väliin?

Voiko lapseton jutella lapsiin liittyvistä aiheista, kun ei ole omaa kokemusta? Voiko äiti-ihminen jutella lapsettomalle, ja kertoa miten menee? Mitä jos et ole naimisissa, voitko samaistua kaveriin joka kertoo avioliitto-ongelmistaan? Itselläni on ystäväpiirissä niin sinkkuja, aviossa olevia, lapsettomia, lapsellisia ja eronneita eli ihan kaikenlaisia naisia.

Olen jutellut tästä aiheesta kavereitteni kanssa joilla on lapsia ja muutama on kommentoinut, että nykyään kun on lapsi, tulee hakeuduttua muitten pienten lasten äitien seuraan. Tällöin pystyy enemmän kertomaan siitä miten oikeasti menee ja voi saada ehkä samalla vertaistukea, ihan eri tavalla siis kuin jos juttelee sellaiselle, jolla ei ole mitään kokemusta esimerkiksi minkälaista on olla pienen lapsen äiti ja mitä se oikein vaatii.

Onko se kuitenkaan reilua hylätä vanhoja kavereita sen vuoksi, että heidän elämäntilanteensa ei ole juuri nyt samanlainen kuin oma on? Itse olen kuunnellut juttuja huonosti nukutuista öistä, uhmaiän ongelmista ja ties mistä, ja ihan sujuvasti on mennyt. Olen parhaani mukaan jakanut myös ohjeita ja yrittänyt kertoa asioihin omia mielipiteitä, jos niitä suinkin on kaivattu. Olen kertonut myös vertaisjuttuja tyyliin, kerran luin jostain…. Haluan olla osa ystävieni elämää vaikka elämämme eroavaisivatkin sisällöltään toisistaan, ovathan he silti minun rakkaita ystäviäni. Haluan myös itse pystyä kertomaan entiseen malliin omasta elämästäni näille ystävilleni. En usko, että esimerkiksi äiti-ihmisiä ei enää mikään muu kiinnostaisi kuin oma Pekko-Mirjaana. On elämää lasten jälkeenkin.

Itselläni on tästä aiheesta sen verran kokemusta, kun eräs pitkäaikaisimmista ystävistäni sanoi muutama vuosi sitten minulle, että ehkä on parempi ettei olla enää kavereita. Meidän elämäntilanteet on kuitenkin nyt niin erilaiset, ettemme ymmärtäisi toisiamme. Hän odotti tuolloin ensimmäistään. Niinpä jätimme yhteydenpidon. Olin tuolloin hyvin pöyristynyt noista sanoista. Mitenkä itsekästä?! Miksi en ymmärtäisi odottavan äidin oloja tai ajatuksia? Onhan muutkin ystäväni saaneet lapsia? Suoraan sanottuna järkytyin.

Nykyään, onneksi, olemme siinä pisteessä, että olemme jälleen yhteydessä jonkin verran ja yritämme lähentää välejämme, vaikka minulla ei niitä lapsia ole vieläkään.

Mitä mieltä te olette, voiko lapsi pilata ystävyyden?

vauva

Kommentit (34)
  1. Oon itsekin pohtinut tätä aihetta blogissa ja mun mielestä on rikkaus että on eri elämäntilanteessa olevia ystäviä. 🙂

  2. Mua ja parasta ystävääni on hänen lapsensa ainakin lähentänyt vaan 😀 tyttö on mun kummityttö ja vierailtua tulee jopa enemmän (asutaan siis aika kaukana) 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *