Vähänkö noloa!

Mut miksi? Alla keskustelu joulun aikaan töistä mun ja erään lääkärin välillä ruokatauolla:

Minä (M) kaivoin eväskipponi esille lääkärin (L) syödessä jo eväitään pöydän ääressä.

L: Oi nam, sulla on siellä salaattia!

M: Ei oo salaattia tämä.

L: Mitäs sulla siellä on?

M: Mulla on tässä bataattia, kanaa ja parsa – ja kukkakaalia.

L: Ootko sä joku bodari sitten vai?

M: Wannabe.

Eipä siinä, keskustelu tämän jälkeen jatkui ihan asiallisesti, eikä tullut mitään tyhmiä kysymyksiä tai pelotteluja eri sairauksista mitä tämä touhu voisi mukanaan tuoda.

ekaposti2Se on melkein päivittäistä kun saa olla selittelemässä omia eväitään ruokatauoilla. Sitten kun keskustelu menee yleensä siihen pisteeseen, että vastapuoli kysyy, että mikäs se sun laji sitten on, niin tarkkailen ja katson kysyjää kasvoihin kun sanon, että bikini fitness. Joittenkin reaktiot on niin huvittavia. Mut samalla vähän nolostun itse kun sanon lajini. Miksi nolostun?

Se mielikuva mikä suurimmalla osalla ihmisistä kyseisestä lajista on se, että siellä lavalla käydään vähän pyllistelemässä pikkubikineissä. Ei siis missään tapauksessa mitään urheiluun tai liikuntaan liittyvää. Niin ja tietenkin sitten ennen sitä lavakeikistelyä laihdutetaan syömättömyydellä.

ekaposti1Tästä syystä itseä aina ahdistaa ja nolottaa vastata kysymykseen, että mikä se sun laji on. Sanon sen joka kerta kyllä ylpeydellä. Harrastan tätä lajia kyllä ihan vapaasta tahdosta ja koko sydämelläni, mutta ne ihmisten reaktiot ärsyttää. Koskaan en kyllä ala selittelemään kenellekään mitään. Jokaisella saa olla se oma mielikuva lajista. Siinäpähän on. Mutta muuttaako tämä mielikuva sitten myös mielikuvaa minusta tämän kysyjän silmissä?

ekaposti3Vai onko ne ennakkoluulot vain pelkästään mun pään sisällä? Kuvittelenko vain ihmisten reaktiot? En kai sentään?

Toinen ennakkoluulo mikä ihmisillä on se, että kun ollaan dieetillä, niin sillonhan ei syödä mitään. Etenkään hiilihydraatteja.

Mitäs sä sit syöt”,  on niin yleinen kysymys.

Kun kaivan eväskipponi esiin ja kumoan sisällön lautaselle, niin tulee kommenttia, että ”sullahan on siellä riisiäkin, tai noin iso annos! Sähän syöt enemmän kuin mä.”

Miten tuo ruoka-asia voi ollakaan niin kiinnostava? Hymyssä suin aina mietin ja mielelläni korjaan kyllä, etenkin naisten käsityksiä siitä, että ei niitä hiilareita todellakaan syötäisi, vaan ne kuuluvat tietenkin yhtenä tärkeänä osana ruokavalioon. Oonkin pilke silmäkulmassa miettinyt, että alkaisiko itsekin seurailemaan muiden lounaslautasia ja rupeisinko kommentoimaan

Jaa sul on siellä makaroonia ja kaupan kananugetteja! Ja vai vielä suklaata ja pala kuivakakkua kahvin kanssa päälle, mahtaa maha tykätä!

Hahah, mut ei tulis mieleenkään. Mua ei kiinnosta muiden ruokailut. Huvittaa vaan lähinnä aina kuunnella kun saa kuulla, et miten ois kiva vähän painoa tiputtaa mutta kun ei se paino tipu. Sit syödään kuitenkin tuohon ylläolevaan tyyliin. Jaa-a, mistähän se johtuu ettei se paino tipu. 😉 Iän mukanaan tuomasta hitaasta aineenvaihdunnastahan se johtuu 😉

Onko noloa olla bikini fitness kilpailija?

oletmitäsyöt

Kommentit (12)
  1. Vähän alko naurattaan, kun luin ton kohdan, miten vois arvostella muiden eväitä. usein töissä joku sanoo esim. ”Eikai toikaan nyt oo kovin terveellistä (jos syön siis omia eväitäni, ihan perusruokaa!), kyllä nyt aina yhen palan kakkua voi ottaa! Mä ainakin otan, vaikka kaks kun siltä tuntuu!”
    Tekis mieli vastata, että joo, siltähän sä näytätkin. Ja jos ottaisin kakkua aina kun ”siltä tuntuu”, en muuta söiskään 😀 Yleensä sit vastaan kohteliaasti, että ei sovi mun tavoitteisiin, ja että kyllä, syön ihan terveellisesti ja plussakaloreilla vaikka ruokiin ei kuulukaan kakkua ja suklaata. Olis hauskaa mennä joskus samalla tavalla kyselemään muiden ruokavalioista, että hei, kai sä nyt voisit edes neljänneslautasellisen ottaa salaattia? Mäkin otan! Ja kannattais muuten juoda vettä ton limun sijasta, mäkin juon!!!

    1. Hahahah, niinpä!

      Pitäiskin joskus sanoa, kun tarjotaan suklaata, tai lähinnä tuputetaan, että en ota, elä sinäkään! 😀

      Tää on niin ihme aihe, joka ei koskaan kai katoa ruokapöytäkeskusteluista 😀

  2. Kyllä muakin aina välillä jollain tavalla ”hävettää” myöntää että olen bikini fitness -kisaaja juuri noiden ihmisten ennakkoluulojen vuoksi. Monilla on niin mustavalkoinen kuva koko lajista että sitä tuntuu leimaavansa itsensä pyllisteleväksi bimboksi joka ei ikinä syö mitään jos heille kertoo lajista 😀 Sinänsä tyhmää, että vaikka omasta lajista on ylpeä niin sen myöntäminen siitä tietämättömille saa aikaan kuitenkin niitä nolouden tunteita.. Hmh. Tässäpä itselle kehitettävää tulevalle vuodelle 🙂

    1. Nimenomaan just tuo, et jos kertoo lajikseen bikinifitness niin mä ajattelen että se kysyjä ajattelee mun olevan pyllistelevä bimbo 😀

      hahah onneks en oo siis ainut näiden fiilisten kanssa 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *