MIKSI USEAT MEISTÄ UUPUU? – MINÄKIN

Joka päivä jostain eteen pompsahtaa sana uupuminen. Varmasti useimmat meistä tietää jonkun, joka on joskus uupunut, tai sitten olet itse kokenut uupumisen. Miksi niin monet meistä uupuu, väsyy ja masentuu?

Isoin tekijä on varmasti nykypäivän suorituskeskeinen yhteiskunta. Et ole mitään jollet menesty ja anna esimerkiksi firmalle kaikkea itsestäsi. Tämän lisäksi, että olet antanut jo työlle kaikkesi, täytyy sinun suorittaa vielä työn ulkopuolella. Pitää hoitaa kotityöt, kaupassa käynnit, lapset, koiran ulkoilutus, parisuhteen ”velvollisuudet” ja tietenkin pysyä vielä timminä, että voit sanoa olevasi normaali ja hyväksytty.

Uupuminen sinänsä ei ole vielä vaarallista, jos vain ymmärtää ottaa tuon varoitusmerkkinä. Kroppa ilmoittaa väsymisestä uupumisena ennen kuin tulee totaalinen burnout. Monet painaa eteen päin sisulla, vaikka erilaisia hälytysmerkkejä olisikin ilmassa; sydämen lisälyönnit, unettomuus, jatkuva väsyminen, ärtyneisyys ja saamattomuus. Nämähän kuuluu meidän jokaisen elämään tavalla tai toisella aina silloin tällöin, mutta joskus nämä oireet kestävät ja kestävät. Aina niihin ei enää jaksa kiinnittää edes huomiota, koska nehän on ihan normaaleita asioita ja pitää vaan jaksaa.

Vaikka ihminen kokee työhönsä imua, eli sellaista positiivista fiilistä ja nauttii tekemästään työstään voi  hän silti uupua. Tällainen tyyppi, joka rakastaa omaa työtään ja ajattelee paljon myös muita ihmisiä, haalii herkästi itselleen liikaa tehtäviä. Sitä voi ajatella, että otan vielä ton projektin ja sitten pidän taukoa, mutta kohta tulee taas mielenkiintoinen työjuttu eteen ja pakkohan siihenkin on sanoa kyllä! Ei näitä mahdollisuuksia joka päivä tule! Kuitenkin pitäisi myös osata sanoa ei.

Uupuminen ei aina tule pelkästään työn kautta. Työmäärä voi pysyä vakiona, mutta omassa elämässä sitten sattuu ja tapahtuu yhtä jos toista. Näin kävi itselläni, silloin kolmisen vuotta sitten. Aina niin iloinen, positiivinen, nauravainen ja vitsiä heittävä Noora oli kadonnut. Hymyillä jaksoin toki edelleen ja tehdä työni, mutta muuta en sitten jaksanutkaan. Kotona olin kiukkuinen, herkkä ja ärsyyntynyt. Yritin ja yritin, mutta silti ainut mitä tunsin oli suunnaton väsymys, joka ei hävinnyt nukkumalla. Tämän lisäksi sydän hakkasi lisälyöntejä jatkuvalla syötöllä ja syketaso oli koholla levossakin.

En tajunnut tuossa hetkessä yhtään, että mikä mulla oli, tai en oikeastaan edes ymmärtänyt, että mulla oli jokin. Ihmettelin lähinnä vain tuota väsymystä. Muistan kirjoittaneeni siitä blogiinkin silloin. Muistan sitten kerran ystäväni kanssa kahvilla ollessani ihmetelleeni kaikkia niitä isoja elämänmuutoksia joita oli tuohon hetkeen osunut. Puhuin omasta olosta ja hän sitten sanoi, että voisitko sä olla masentunut. Se oli iso kysymys. Niin voisinko.

Uupumuksen pitkittyessä seurauksena voi olla joskus masennus.

Jos uupumus ei helpota sillä, että teet muutoksia töihin tai ajankäyttöön, kertoo se siitä, että lepo ja rasitus ovat edelleen epätasapainossa ja asioita täytyisi tarkastella kunnolla ja tehdä suurempia muutoksia ajankäyttöön ja vapaa-aikaan, jotta mieli ja kroppa saa myös työlle vastapainoa.

Mä en itse mennyt lääkäriin puhumaan vaan rämmin tuon oloni kanssa pitkään, mutta selvisin siitä. Nyt jälkikäteen ajateltuna, mun ois ehkä kannattanut käydä lääkärissä. Mun elämään sattui tuolloin yhdelle jaksolle niin paljon stressaavia tekijöitä, että iloisinkin ilopilleri muuttuu sisältä vähän synkemmäksi.

Mun elämää kuormitti tuolloin uusi työ, uusi kotipaikkakunta, läheisen vakava sairastuminen ja pelko siitä, että voittaako elämä vai kuolema hänen kohdallaan. Tämän lisäksi uudella paikkakunnalla ei tietenkään ollut kavereita, oli vain melko tuore poikaystävä. Jo pelkästään yksi noista asioista olisi tuonut kuormitusta elämään, mutta saati, että kolme isoa asiaa tulee kerralla päälle, niin vahvinkin ihminen on siinä hetkessä heikko.

Nyt mä koen, että oon eheytynyt, jos niin voi sanoa. Mua ihmetyttää se, että mä olen taas normaali iloinen oma itseni, mitä olin silloin joskus kolme vuotta sitten. Se oli silloin mulle normaali olotila, mutta jotenkin se ei ole ollut sitä pitkään aikaan. Nyt se normaali tuntuu oudolle. Mä en ärsyynny, enkä kiukuttele. Mulla on hyvä olo itseni kanssa.

Mä vaan toivoisin, että ihmiset pysähtyis kuuntelemaan itseään, omaa olotilaansa ja sitä, että miten arjessa menee. Jos olo on jatkuvasti väsynyt, kiukkuinen tai tuntuu sille, että et ehdi tekemään kaikkea vaan hommat kasaantuu, mieti mitä voisit tehdä toisin tai voisitko jättää jopa jotain tekemättä.

Onko sulla kokemusta uupumuksesta tai jopa masennuksesta. Mitä vinkkejä voisit jakaa tästä selviytymiseen toiselle, joka kamppailee ehkä juuri nyt näiden asioiden kanssa?

Me itse ollaan täällä kuitenkin tärkeintä. Jos me ei olla kunnossa, ei me jakseta mitään eikä meistä ole iloa kenellekään, ei ainakaan itsellemme. Pidetään huolta itsestämme 🙂

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *