Tyhjä, nälkäinen ja väsynyt päivä

Konkreettisesti. Kaikki varmaan sai alkunsa siitä kun en nukkunut viime yönä kuin ehkä just ja just kaks tuntia. Juuri kun tyyliin pääsin ehkä siihen syvempään uneen niin kilinkolin, puhelimen herätys kälättää jo ylösnousua. Eikä siinä tietenkään muu auttanut kuin rueta puuron keittoon.

Aamupuuro kasvattaa pattia ;D
Aamupuuro kasvattaa pattia ;D

Aamulla kävin vaa’alla ja siitä sainkin päivän dilemman, jota jo kävin läpi tänään kaverin kanssa. Eli miten se rasva (tai neste tai mikä lie) oikein voi muutamassa tunnissa palaa pois poikkeen, ihan tuosta noin vaan? Illalla kävin nukkumaan hyvin syöneenä ja kävin vaa’alla ja paino oli luku X. Aamulla sitten herättyä kävin rakko tyhjänä vaa’alla taasen (ei, en tehnyt hevoskusta jos sitä mietitte) ja paino oli taas jo paljon alempana kuin illalla. Se on vaan niin hassua tuo painon tippuminen, että se herätti ihan pohtimaan tätä asiaa tarkemmin. Se vaan siis laskee. Muutamassa tunnissa laskee vaikka oot menny maha täynnä ruokaa nukkumaan. Mut eihän siinä. Kyllä mulle käy. 🙂 Jos jollain on hirmuisen analyyttinen vastaus tähän niin eiku kehiin sitä sitten! 😀

Päivän ruoat 2/6 ja lounaalla jo klo 10.15 kun aamupuuro tulee syötyä niin aikaseen!
Päivän ruoat 2/6 ja lounaalla jo klo 10.15 kun aamupuuro tulee syötyä niin aikaseen!

Mutta semmosta. Työpäivä meni kikatellessa ja kun kello läheni kolmea niin rupeshan ne silmäluomet painamaan. Eiku vaakatasoon kun töistä pääsin. Tunnin tirsat ja eiku ylös ja orientoitumaan jalkatreeniin. Tää elämä on vaan nyt tämmöistä ”ja seuraavaks pitää  mennä sinne ja sit nyt syyään ja sit salille ja nyt taas syyään”. Mut hauskaa tää on. Ainut harmitus on vaan noi yöunet. Haluaisin pysyä virkeänä kuitenkin.

päikkärinorePäikkäreiltä herättyä mulla oli niin kova nälkä, että mun piti, uskomatonta mutta totta, syödä iltapala jo siinä vaiheessa. Ei ois tullu treenistä mitään muuten. Sit äkkiä salille, ennen kuin sekin ruoka haihtuis pois elimistöstä. Ja eikun kyykkäämään. Leveetä ja syvää. Askelnousua penkille ja porraskonetta loppuun. Hiki virtas kyllä. Aiai. Endorfiinit vaan jylläs taas kerran kun treeni oli ohi, mutta sekin fiilis kesti tällä kertaa normaalia lyhyemmän aikaan. Yleensä pääsen niillä fiiliksillä helposti pyörällä kotiin, mutta tänään endorfiinipölly loppui jo melkein ennen kuin pääsin salin ovista ulos. Njääh, sekin siitä sitten.

Todistetusti HIKI!
Todistetusti HIKI!

Hikikankku

Noo, onneks kotona oli ruoka odottamassa syöjäänsä. Nyt tässä äkkiä blogipäivitystä teille kehiin ja unille. Se olis huomenna aamuvuoro taasen ja illasta sitten jotain kivaa. 🙂 Siitä saattekin sitten myös kuulla, mutta myöhemmin.

Perseessä on voimoo!
Perseessä on voimoo!
Kommentit (2)
  1. Hei saako kysyä minkä merkkiset noi pöksyt on, kun ylttää noin ylös. Oon uusia reenihousuja ostamassa ja vinkit kelpaa! Tällä hetkellä kallistumassa better bodies -housuihin kun ovat niin hyvälaatuiset.

    1. Nehän ei oo minkää merkkiset, ne on vaan legginsit 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *