Tunnesyöminen

Mitä se on? Onko se sitä kun menee poikki poikakaverin kanssa ja itku silmässä ahmii syödä jäätelöä ja suklaata, koska ansaitset sen kun sua on kohdeltu niin paskasti? Vai sitä kun on iloinen ja haluaa ostaa itselleen suklaapatukan? Vai sitä kun on selvinnyt raskaasta työviikosta elossa ja haluaa palkita itsensä tästä suorituksesta?

Pahimmillaan ihminen voi syödä iloon ja suruun, tylsyyteen, väsymykseen, reippaaseen oloon ja melkein mihin tahansa tunteeseen.  Varmasti suurinosa ihmisistä on joskus syönyt johonkin tunteeseen tai tekee sitä edelleen. Yleensä voisin kuvitella, että ihminen syö jotain herkkua ylenmäärin silloin kun on tehnyt jonkun hyvän jutun. Esimerkiksi käynyt salilla tehden hyvän treenin – No nyt oon ansainnu tän suklaalevyn! Tai just raskaan työviikon jälkeen on kiva kotona illalla katsoo televisiota ja palkita itsensä ahkerasta puurtamisesta, viiniä ja suklaata siis!

tunnesyöminenJos mietitään ihmistä fyysisenä kokonaisuutena, niin mitä palkitsemista se on kun syödään rasvaa ja juodaan alkoholia? Etkös sä tällön rankaise sitä elimistöö työntämällä sinne jotain semmosta mitä se ei välttämättä tarvitse. En tarkoita kuitenkaan sitä, että koskaan viinilasia ei sais ottaa. Saa toki ja joskus useammankin kuin yhden, mutta tunnesyöjä ihmisillä on usein joka päivälle joku tunne, minkä varjolla he ottavat, lohduttaakseen tai palkitakseen itsensä, jotain pientä ylimääräistä.

tunnesyöminen2Yksi keino jolla tunnesyömiskäyttäytymistä voisi hallita, joka tuli itselle mieleen kun tässä pohdin tätä tunnesyömistä, olisi pitää päiväkirjaa näistä tunteista. Kirjata ylös vähän niitä tunteita, että minkä tunteen varjolla milloinkin olet syönyt jotain ns. ylimääräistä jota sitten loppujen lopuksi ehkä kadut. Kun pidemmällä aikavälillä seuraa merkintöjä, voi ehkä päästä käsiksi sinne omiin fiiliksiin ja voi alkaa käsittelemään näitä tunteita ja muuttamaan sitä omaa toimintamallia.

Tekiskö mieli, onhan niin kaunis kelikin ja viikonloppukin alkaa!
Tekiskö mieli, onhan niin kaunis kelikin ja viikonloppukin alkaa!

Jos illalla siellä kotisohvalla tulee olo, että nyt taas tekisi jotain hyvää mieli, voi miettiä, että mikä tunne sen herkkuhimon lisäksi on pinnalla. Onko kenties yksinäisyyttä vai tylsää. Mielenhallintaa ja itsehillintää voi treenata samalla tavalla kuin lihaksia. Pitkäjänteisellä työllä varmasti opit hillitsemään niitä kaikista impulsiivisimpia tunteita ylimääräisen syömisen saralla.

Alla muutama loistava esiemerkki syömisestä johonkin tunteeseen:

”Pomo ei selvästi ymmärrä, miten paljon teen töitä. Tänäänkin hän antoi negatiivista palautetta täysin aiheetta. Itkettää, kun ajattelenkin asiaa. Työpäivä oli niin kamala, että laihdutuskuurista huolimatta käyn kyllä ostamassa kaupasta jotain hyvää syötävää. Lounaskin jäi väliin, olen kyllä ansainnut hyvää ruokaa.”

”Kauhea riita miehen kanssa. Se ei todellakaan ymmärrä minua. Miten niin tärkeästä ihmisestä on tullut noin ärsyttävä. Löytyisiköhän kaapeista jotain hyvää? Suklaa auttaisi varmasti tämän mielipahan yli. Otan vaan pari palaa… Apua, söin koko levyn. Eikä se edes maistunut kovin hyvältä. Kyllä olen huono ihminen. Miksi piti taas syödä niin paljon? Huomenna en kyllä syö yhtään mitään ja menen jumppaan.”

”Ihanaa, lapset nukkuvat – vihdoinkin. Mun lempiohjelma alkaa kohta ja pakkasessa on jäätelöä pojan synttäreille. Mä otan ihan vähän sitä, sen olen kyllä ansainnut.” Televisio-ohjelman päätyttyä huomaat kuitenkin syöneesi koko paketin. Morkkis on kamala ja päätät aloittaa heti huomenna kevyemmän elämän, etkä syö kuin salaattia.

”Voi ei, ystävä perui tapaamisen viime hetkellä. Tosi tylsää viettää perjantai-iltaa yksin. Naapurissakin kuuluu olevan bileet. Minä olen ihan yksin. Taidan käydä hakemassa vuokraamosta leffan ja ison pussin karkkia.” (esimerkit: http://www.keventajat.fi/hyvinvointi/ruoka/syotko-tunnesyista)

Itse tunnistan noista esimerkeistä kyllä itseni. Joskus on tullut syötyä karkkia illalla, kun eipä tässä oo muutakaan tekemistä ja kaikki kaveritkin on jossain -> tunne oli siis tylsistyminen ja yksinäisyys.

Myös rankan työrupeaman jälkeen olen joskus ajatellut, että hitsi tänään syön kyllä jotain hyvää, on ollu niin raskasta ja kiireistä töissä -> tunne oli siis väsymys.

Satunnaisista ”palkitsimisista” ei varmastikaan ole haittaa kenellekään, mutta on henkilöitä jotka syövät tunteisiinsa päivittäin ja syöminen ei jää yhteen suklaapatukkaan. Silloin voidaan syödä litra jäätelöä ja levy suklaata, ja vieläkin menis jotain mutta hitsi kun ei tullu kaupasta ostettua muuta. Mikäs tunne tuommoisen syömisen jälkeen on mielessä. Ei ainakaan kovin tyytyväinen. Ja siitäpä se kierre onkin valmis lähtemään liikkeelle.

Ootko sinä syönyt johonkin tunteeseen ja olisiko sulla jakaa vinkkejä kuinka ehkäistä tunneperäistä syömistä?

tunnesyöminen1

Kommentit (8)
  1. Tunnustan! 😀 itse asiassa tällä viikolla taas mietin et lauantaina ostan kyllä jotain hyvää kun oon niin hyvin noudattanut ruokavaliota, aloin kyllä tämän jälkeen miettimään et miksi haluan palkita itseäni herkuilla? Varsinkin tylsistyneenä huomaan et mun tekis mieli syödä koko ajan ja mulla on muka nälkä. Oonkin yrittänyt kehitellä muita juttuja millä voin palkita itseäni. Jännä et mieli mieltää vaan ruoan palkitsemisena eikä esim. Uusia tavaroita/vaatteita/ kauneudenhoitoa…

    1. No justiin noin! Tohon ajattelumalliin oon sortunu itekin vaikka kuinka monia kertoja. Ei sillä, joskus voikin ostaa jotain hyvää mut sillon voi ja pitäis unohtaa tuo palkitsemisjärjestelmä. Ostaa siks kun tekee mieli mieluummin. Teet kuule niin nyt et tsemppaat vielä tän viikonlopun yli ja ens la ostat jotain jos edelleen tekee mieli. 🙂 Syöt nyt mieluumin hyvää ja puhdasta ruokaa!

  2. Täälläkin tunnustetaan, tosin ”menneessä elämässä”. Olin aikanaan pidempään henkisesti aivan piipussa ja tuntui etten edes tuntenut itseäni jolloin korvasin pahaa oloa ja yksinäisyyttä syöpöttelyllä. Lopulta aloin pitämään päiväkirjaa tunteistani, ja koen sen melko ratkaisevana asiana – kuin matka itseeni. Oon aina ollu sellasta pohtivaa tyyppiä ja muistan kuinka ihan alkuaikoina saatoin kirjoittaa montakin tuntia, saaden aikaan kuitenkin vain sivullisen tekstiä. Huomasin että tunnesyöminen väheni ja purkasin asiat aivan eritavoin mielessäni.

    1. Moikka Sohvi!

      Eli tuo päiväkirjasysteemi siis toimii. Kirjoittamalla tosiaan pääsee aika syvälle omaan itseensä ja etenkin jos antaa aikaa ajatuksille ja pohtii sitä omaa minuuttaan ja kokemia tunteita. Sitten etenkin kun ne tuntemukset kirjoittaa ylös, niin saattaa kokea ihan semmoisen valaistumisen, että ei hitto, noinko se on menny koko ajan!

      Hienoa, että otit kynän ja paperia käteesi ja pääsit omien perille omista tunteistasi. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *