Saako hoitaja herkistyä työssään?

Inhimillisyys.  Ole ihminen ihmiselle.

Tänä viikonloppuna töissä oli jostain syystä erityisen kiirettä. Kaikenlaista tuli taas kerran työn puolesta kohdattua. Kaikenlaista potilaat ja näiden omaiset kohtasivat omassa elämässään. Vakavat sairaudet tuli julki, rakkaiden elämä saattoi päättyä. Ja olet itse siinä hoitajana rinnalla käymässä läpi niitä ensimmäisiä tunteita joita tilanne herättää.

Kiirettä piti.
Kiirettä piti.

Mitä sanoa ihmiselle joka kuulee sairastavansa parantumatonta sairautta? Joka ensimmäisenä alkaa miettimään puolisoaan, sairaalakuluja, taudin luonnetta. Sitä miten ikävä tauti on kyseessä ja miten huonoon kuntoon ehkä jossain vaiheessa tulee päätymään. Mitä sanot kun ihminen katsoo sinua silmiin ja näet ne kyyneleet ja surun siellä silmissä? Pidätkö itsesi tiukkana, yritätkö viedä ajatuksia muualle, niin omia kuin potilaankin? Annatko turhia lupauksia mahdollisesta paremmasta? Et. Olet siinä ja kerrot mitä pystyt ja osaat. Pysyt faktoissa, oli ne sitten kuinka raadollisia tahansa.

Eikö tätä tautia voi parantaa?

Istut siinä sängynlaidalla ja kuuntelet, olet läsnä. Mietit asiaa. Eihän siinä kukaan voi pysyä täysin kylmänä ja tunteettomana. Väkisin tunnet sen surun, sen lopullisuuden. Koskaan ei voi tietää milloin se kenenkin päivä on lähteä, näin sulle sanotaan ja tähän voit vaan nyökätä. Tunnet kuinka kyyneleet kirpoaa silmiin, mutta puret hammasta ja saat nollattua tilanteen.

hoitajat1

Tai kun halaat omaisia jotka ovat juuri menettäneet läheisensä. Halaatko heitä vain siksi kun niin pitää tehdä vai oikeasti haluat lohdutukseksi sen tehdä. Itse kohtasin tuon tilanteen taas pitkästä aikaa viikonloppuna ja kyllä se halaus tuli siinä tilanteessa siksi koska niin halusin tehdä.

Oon sanonut joskus, että iäkkäämpien kuoleman pystyy hyväksymään paremmin kun tietää, että siellä on sitä elettyä elämää jo takana päin. Mutta mitä jos ihmisellä itsellään olisi elämänhalua vielä jäljellä. Et voi sanoa, että sinä kun oot jo tuon ikäinen, eihän täällä kukaan ikuinen ole.

Päivystyksessä työskentely on siitä erilaista, että siellä potilaskontaktit ja hoitosuhteet potilaisiin on lyhyempiä kuin mitä osastoilla. Silti monesti joudut kohtaamaan ne omaiset, sen omaisten surun ja ikävän. Yrität ottaa sen ajan siinä hetkessä niille omaisille. Näytät, että ei sulla ei oo kiire minnekkään, vaikka ympärillä olis millanen hässäkkä. Lääkäri on saattanut kertoa tiedon nopeasti ja menee jatkamaan muita töitään, mutta hoitajien on oltava omaisille siinä jos he tarvitsevat. Ei vaan voi sanoa, ettei nyt ehdi. Omaisilla voi olla paljonkin asioita kysyttävänä eikä suurinosa varmasti edes jää mieleen mitä heille tuossa tilanteessa kertoo. Se saatat olla sinä joka seisoo siinä omaisten rinnalla kun he vainajaa menevät katsomaan.

Mitä ootte mieltä, saako hoitaja näyttää työssään tunteita?

hoitajat

Kommentit (19)
  1. Mä lapseni vuoksi kohtaan paljon sinun alasi ihmisiä, ensihoitajia ja lääkäreitä. Mun mielestä hoitohenkilökunta voi näyttää tunteensa ja olla oikeasti läsnä. Meillä on yksi lääkäri joka on joutunut meidän maailmaa romauttamaan kaksi kertaa ja kun kyse on lapsesta on lääkäri myös ollut vedet silmissä asioiden kanssa. Kamalampaa mulle äitinä olisi jos lääkäri olisi paukuttanut faktat tiskiin ja seissyt kuin seinä tunteetta mun edessä.
    Sun blogisi on hyvänmielen blogi 🙂

    1. Voi että. Lapsen sairastuminen on varmasti kamalinta ikinä. Ja noiden asioiden äärellä tunteet on varmasti vielä voimakkaammin läsnä, kaikilla. Voimia teille <3

  2. Kyllä minusta saa, kunhan ei uppoa siihen tunteeseensa. Ei sille oikein mitään voi – kun ne vedet tulee silmiin, ne tulee. Itellä vaikein hetki on ollut kuolleen vauvan vanhempien kanssa, mutta siinä istuin sillä tavalla äidin takana, että pystyin aika reilusti itkemään ja tiesin, ettei kukaan omassa surussa kiinnitä minuun huomiota. En voinut sille yhtään mitään, se oli niin surullinen tilanne ja vanhemmat itkivät ihan valtoimenaan. Mutta luulen, että kaikki tekijät yhdessä tekivät sen, että vanhemmat moneen kertaan sanoivat, että heille jäi siitä kaunis muisto, kun vauva oli laitettu heitä varten ja saivat olla vauvan kanssa. On näitä tilanteita ollut monta kertaa, mutta tuo on jäänyt vahvimpana mieleen.

    1. Joo ei sitä uppoamisfiilistä oo vielä tullut, sellanen tilanteessa herkistyminen vain kuin hetkellisesti miettii sitä ihmistä muutenkin kuin vaan tuntemattomana potilaana.

      Voi että mikä kokemus sinulla. Tuota et varmasti tule unohtamaankaan. Onneksi vanhemmille jäi kauniit muistot tilanteesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *