Mansikkapilvi
Mansikkapilvi

RAKENNUSMESSUT – LUPA UNELMOIDA

Piipahdettiin sunnuntaina täällä Jyväskylässä järjestetyillä rakennusmessuilla. Oma koti. Siitä me ollaan haaveiltu mun miehen kanssa, siis ihan omakotitalosta. Tällä hetkellähän me asutaan omassa kodissa myös, tässä kaksi vuotta vanhassa rivitalo kolmiossa. Tämäkin on ihana, mutta olisihan omakotitalo vielä ihanampi.

Tiedän nykypäivän ja sen, että tontteja on todella hankala saada. Meillä on tietty vaatimuslista ja tiedetään myös se, että kaikkea ei voida mitenkään saada. Haluttaisiin tontti joka olisi lähellä Jyväskylän palveluita ja työpaikkaa, mutta myös lähellä luontoa ja vettä. Rakennusmessuilla näin muutamia kuvia eri kotien ikkunoista kuvattuina. Niistä valtavista koko seinän kokoisista ikkunoista avautui näkymä kesäiselle järvelle. Sellaisen näkymän myös minä haluaisin omasta olohuoneesta tai keittiöstä avautuvan.

Kuitenkin jos haaveillaan saman aikaisesti siitä, että palvelut olisivat lähellä, en usko, että tuota haavetta voimme toteuttaa ilman, että luopuisimme jostain. Pitäisi päättää mikä on juuri meille tärkeintä ja mitä arvostamme asumisessa. Tällä hetkellä fiilikset on ristiriitaiset. Toisaalta haluaisin luontoon ja asumaan sillä tavalla, että lähimmät naapurit ei ole 10 metrin päässä.

Toisekseen haluaisin myös, että kaupungin palvelut olisivat pyöräilymatkan päässä. Jos asuisimme luonnossa, eli jossain veden äärellä, siellä ei hyvin todennäköisesti olisi ihan hirveästi naapureita, mutta sitten siellä olisi talven pimeys. Minä muutenkin pelkään pimeää nykypäivänä tosi paljon. Siis juurikin ulkona liikkuessa. Pelkään metsän eläimiä, koska siellähän on sudet, karhut ja ilvekset odottelemassa juuri minua, että saisivat vähän välipalaa. Tämä on ainut keksitty syy sille, miksi en haluaisi asua metsässä 😀 No on oikeasti tosiaan myös se syy, että palvelut ja työpaikka on todennäköisesti metsästä, eli sieltä luonnosta pidemmän matkan päässä.

Minä haaveilen isosta kodista, jossa olisi korkea huonekorkeus, paljon ikkunoita ja luonnonvaloa. Haaveilen siitä, että ikkunoista ulos katsoessa minä näkisin luonnon enkä naapureita. Koti voisi mahdollisesti olla kahdessa kerroksessa. Kodin ympärillä voisi olla pihaa, jossa esimerkiksi meidän koirat saisi juosta vapaana.

Meillä on onneksi mun miehen kanssa unelmien kodista hyvin samankaltaiset ajatukset. Meillä on samanlainen maku monessakin asiassa. Esimerkiksi silloin kun valitsimme materiaaleja tähän nykyiseen kotiimme, ei meillä ollut mitään ristiriitoja siitä, että mitä valitsisimme minnekin. Miehen vaikeus valinnoissa on se, että hän ei osaa kuvitella miltä esimerkiksi jokin tapetti näyttää juuri meidän seinällä, mutta onneksi hän luottaa siinä vaiheessa minun makuuni ja on ollutkin (ilmeisesti) ihan tyytyväinen meidän valintoihin.

Keräilin nyt tuolta rakennusmessuilta eri firmojen taloesitteitä mukaan. On ihanaa fiilistellä ja unelmoida, vaikka omakoti ei juuri nyt olekaan ihan täysin ajankohtainen, on se sitä sitten jossain vaiheessa tulevaisuutta 🙂

Paljon kyselty harmaa-valkoinen neulepaita muuten täältä!

ONKO TEILLÄ KOTI HAAVEITA?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *