Mansikkapilvi
Mansikkapilvi

PARISUHTEISTA OPITTUA

Jos ihmiseltä kysyy, että millainen nainen tai mies olisi ihanne kumppani, aika nopeasti sieltä ne piirteet tulee lueteltua. Tämän lisäksi etenkin naisilla tuntuu olevan ( ja kyllä varmasti miehilläkin) myös ulkonäölliset vaatimukset hyvin selkeänä mielessä. Ainakin kun itse olin sinkku ja selasin esimerkiksi Tinderiä, jatkoon meni ne tietyn tyyppiset miehet.

Useimmilla naisilla on se tietyn tyyppinen mies mihin ihastuu. Jossain vaiheessa aloin itsekin miettimään, että pitää varmaan vaihtaa tyyppiä, sillä juuri se tyyppi mihin itse ihastuin, oli niitä kehen ei todellakaan olisi kannattanut ihastua.

Me ollaan mun miehen kanssa hurahdettu katsomaan enskareita, eli ensitreffit alttarilla sarjaa. Ollaan katsottu Suomen kaudet ja Tanskan versio ja  nyt aloitettiin jenkkien versio kyseisestä sarjasta. Tässä sarjassa useampi pari, jotka ovat täysin tuntemattomia keskenään, menee naimisiin, elää yhdessä 5-6 viikkoa ja yrittää löytää yhteisen sävelen, jotta avioliitto jatkuisi vielä tuon ohjelman teon jälkeenkin.

Yksi asia mikä on pistänyt silmääni näillä kaikilla kausilla on se, että eniten ongelmia näissä suhteissa aiheuttaa naiset, heidän ailahtelevaisuutensa ja se, että naiset ovat pettyneitä miehiinsä ulkonäöllisesti. Osa on sanonut suoraan, että he deittailevat yleensä tietyn tyylisiä miehiä ja nyt tämä valittu aviomies ei olekaan sellainen, joten kipinää ei löydy.

Naiset sanovat suoraan, että valittu kumppani on mukava, turvallinen ja luotettava. Kumppani ottaa huomioon ja osaa puhua. Periaatteessa tämä valittu mies on kaikin puolin juuri sellainen, mistä kaikki naiset oikeasti haaveilee. Mitä muuta kumppanilta voi toivoa?

No sitä kipinää. Tottahan se on, että jos sulla on siinä vierellä sellainen kumppani, joka syystä tai toisesta ei aiheuta sinussa mitään värähtelyjä, edes pienintäkään, voi ihastuminen romanttisessa mielessä olla hankalaa, mutta onko se täysin mahdotonta? Voisiko aika auttaa tähän tunteeseen?

Jos pariskunnat antaisivat aikaansa toisilleen vielä tuon viiden viikon jälkeenkin ja jatkaisivat rauhassa tutustumista, voisiko kipinä löytyä hitaasti ystävyyden kautta? Kuitenkin miehet ovat samassa jamassa tuossa tilanteessa, mutta silti he eivät hätäile, vaan ovat paljon valmiimpia joustamaan asioissa. He ymmärtävät, että asiat ei välttämättä tapahdu hetkessä ja vaikka sitä kipinää ei välttämättä täysillä ole alusta alkaen, he eivät panikoidu. Naiset panikoituu.

Miksi naiset vaatii paljon kumppaniltaan? Tai en minä tiedä onko se paljon, että vaatii heti suhteen alusta alkaen jotain super kipinää ja liekkejä. Liian ”helppo” ja varma kumppani latistaa tunteet. Miksei vaan rauhassa katsota mihin suhde kehittyy, jos molemmilla on siinä kuitenkin pääosin hyvä olla?

Onko sinulla tietty mies-tyyppi johon aina ihastut? Onko nämä ihastumiset johtaneet suhteeseen ja onko suhteet kestäneet?

Kuvat: Unsplash.com

Kommentit (1)

  1. Nimetön

    Ai naiset on pettyneitä miehiin ulkonäöllisesti? Jännä, kun itse kuulen ihan jatkuvasti nimenomaan päinvastaista – että miehet on pettyneitä naisten ulkonäköön. En juuri katsonut Ensitreffien alttarilla viimeisintä kautta, mutta ainakin mediasta tuli selväksi että Heikki oli alkuun pettynyt Minnan ulkonäköön.

    Koko ajan muutenkin kuulee siitä, miten tärkeää ulkonäkö on nimenomaan naisissa miehille parinvalinnassa (tosin itse vähän kyseenalaistan tätä – ulkonäöllä on merkitystä myös naisille, niinkuin sanotkin). Kirjoituksesi kuulostaa siltä kuin olisit kokonaan välttynyt tältä, mikä taas kuulostaa vähän siltä kuin et seuraisi ympäröivää maailmaa erityisemmin.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.