Pari suhdetta vai parisuhdetta?

Nyt kirjoitellaan taas sitten vähän henkilökohtaisemmasta aiheesta.

Viimeisin vuosi on ollu mulle monella tapaa uudenlainen. Oli ensimmäiset kisat ja niihin kuuluva kisadietti. Tänä vuonna myös pitkä parisuhteeni päättyi, eli senkin puolesta elämä on ollut uuden opettelua.

parisuhde2Opettelua tuntemaan se omaitsensä. Mitä minä haluan elämältäni? Mitä tarvitaan, että minä olen onnellinen?

Oon käynyt syvällisiä keskusteluja paljonkin itseni kanssa menneen vuoden aikana. Välillä yllätän jopa itseni mun järkevillä ajatuksillani. Tämän vuoden aikana olen oppinut olemaan onnellinen itseni kautta. Olen oppinut ja ymmärtänyt sen, että pitää osata olla onnellinen myös yksin. Et voi nojata kehenkään sen takia, että saisit onnellisuuttasi elämääsi. Kun oot löytäynyt ne onnen peruspilarit siihen omaan elämään ensin yksin, niin sitten siihen voi tulla joku rinnalle tukemaan sitä onnellisuutta.

parisuhde11Välillä mieleen kyllä hiipii toisenlaisiakin ajatuksia, etenkin kun tuo kolmenkymmenen vuoden rajapyykki tuolta tulevaisuudesta vääjämättä eteen on tulossa. Kun pitäisi olla jo mies ja onnellisesti aviossa, oma koti ja niitä lapsia. Niin, pitäisi. Mutta kuka sen sanoo, että näistä se onni muodostuu? Tai miksi edes edellä mainittu pitäisi toteuttaa ollakseen onnellinen, tai ollakseen ylipäänsä jotain? Mun mielestä jokainen saa määritellä itse sen mikä tekee kenenkin elämästä onnellista.

Välillä mietin, että korvaanko elämässäni parisuhteen puutteen treenaamisella? On helppo sanoa, että ei oo nyt aikaa miehille kun pitää treenata, on kisat tulossa. Haluaisin uskoa, että noin se asia ei ole. En mä korvaa treenillä mitään. Treenaaminen on yksi osa minua ja mun elämää. Mahdollinen parisuhde olisi sitten toinen osa. Ei ne poissulje toisiaan vai sulkeeko?

parisuhde3Sen haluaisin ainakin unohtaa, että tietyn ikäisenä pitäisi olla sitä tätä ja tuota. Miksi pitäisi? Mulla on vielä paljon haaveita elämässä joita haluaisin toteuttaa, ennen kuin asettuisin aloilleni. Vaan mistä sitä tietää, että asetunko koskaan aloilleni. Jos mä vaan en oo parisuhdetyyppinenihminen, vaikka oon niin aina luullut olevani.

Tää vuosi on opettanut mulle sen, että mä pärjään kyllä. Pystyn olemaan oma iloinen ja onnellinen sekopää ihan myös yksikseen (siis ihan konkreettisesti yksin kotona sekä myös seurassa). Mä rakastan treenaamista, enkä osais kuvitella enää elämää ilman salia. Monesti salilta kotiin polkiessa mietin, että miten sitä osais olla enää käymättä tuolla, ja että varmasti tulee vielä vuosienkin päästä käytyä ihan samalla tavalla treenaamassa.

Mun elämässä on ihania ystäviä ja vanhemmat ja sisarukset, jotka tukee ja on läsnä tarvittaessa. Mulla on rakas harrastus sekä työ ja ihana koti.

Mä voin sanoa olevani onnellinen ilman parisuhdettakin. Mulla on ne muut pari suhdetta. Ja näin on hyvä, ainakin toistaiseksi.parisuhde4

Maailma edessä, avoin, elä!

Kommentit (8)
  1. Säilytä tämä kirjoituksesi ja lue uudestaan kun olet +45. Olet siihen mennessä saattanut oivaltaa jo jotain.

    1. Heissan Jenni!

      Totta kai mä myönnän sen nyt, että olishan se kiva jos olis se joku. Emmä sitä kiellä. Mutta en tällä hetkellä kyllä koe elämääni millään tavaalla vajaaksikaan kun ei sitä parisuhdetta ole. Niinhän sitä sanotaan, että aika aikaansa kutakin. Mutta tosiaan, +45vuotiaana mulla voi olla ajatukset muuttuneet. Tai sitten ei.

  2. Hienoa, että uskalsit kirjoittaa tämän tekstin. Itsellä on takana aivan samankaltainen syksy, ja vaikka on ollut usein aivan mielettömän vaikeaa henkisesti, on ollut hienoa huomata kuinka olen oppinut olemaan itseni kanssa pidempiä aikoja. Parisuhde tulee kun on tullakseen, mutta en aktiivisesti etsi sitä – ja tulen varmasti olemaan onnellisempi mahdollisessa suhteessa nyt, kun osaan hyväksyä itseni täysin! Voimia ja hyvää joulua!

    1. Moi Susu!

      No meinas sensuuri kieltämättä kyllä iskeä parikin kertaa ennen julkaise-napin painamista. Voinko mä kirjoittaa julkisesti tämmöisistä ajatuksista. Voin, mun blogi, mun ajatukset.

      Upeaa, että sielläkin on ajatustyötä siis tehty. Mikä ei tapa se vahvistaa ja asiat järjestyy kyllä. Niin kliseisiä sanontoja, mutta tosia kuin vesi. Eikä sitä parisuhdetta todellakaan kannata alkaa etsimäänkään. Kyllä se sitten joskus vastaan jossain tulee, kun sitä vähiten odottaa. 🙂

      Tsemppiä sinne myös ja ihanaa ja rentouttavaa joulua! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *