Päihdepotilas

En ole varmasti ainut joka katsoi tiistai-iltana Armanin Pohjantähden alla sarjaa. Aiheena ohjelmassa oli päihteiden käyttäjät. Tuli tarve kertoo hiukan tätä mun omaa näkemystä ja kokemusta päihteiden käyttäjistä.

paihde2

Päihteiden käyttäjä on henkilö joka juo alkoholia, käyttää lääkkeitä väärin tai käyttää huumeita tai tekee tätä kaikkea sekaisin. Päivystyksen yksi suurimmista potilasryhmistä on päihtyneet. Osalle heistä on sattunut kertaluontoinen ylilyönti pikkujouluissa tai juhannuksena, osalle päihteet ovat sitä arkipäivää, mitä Armankin kuvasi omassa ohjelmassaan.

Mä näen työssäni paljon päihteiden käyttäjiä. He voivat olla kaiken ikäisiä. Oon nähnyt tosi kokeineita 18 kesäisiä huumeiden käyttäjiä ja sitten olen nähnyt jo iäkkäämpiä. Oon nähnyt vähän päälle parikymppisen nuoren joka oli alkoholisti, ollut jo usean vuoden ajan. Meidän työssä näkee paljon sellaista jota sä et ehkä vois koskaan kuvitella edes olevan olemassakaan.

He voivat olla ns. hyvästä perheestä joilla on asiat olleet hyvin, ainakin päällisin puolin. Vanhemmat käy töissä ja asutaan hienosti omakotitalossa. Yleensä ajatellaan, että päihteiden käyttäjä on aina jotenkin huonoista kotioloista. Perheestä jossa on tapahtunut laiminlyöntejä ja on ollut viinaa, huumeita tai väkivaltaa. Ei se aina niin mene. Joskus se ihmisen ystäväpiiri on väärä tai joskus yksilön valinnat elämässä ovat olleet vain vääriä.

Yhteistä kaikille heille kuitenkin on se, että he ovat ihmisiä, siinä missä kuka tahansa meistä. Sitä ei moni ymmärrä.

paihde

Ohjelmassa tuotiin paljon esille sitä, miten heitä, eli näitä päihteiden käyttäjiä kohdellaan terveydenhuollon piirissä. Tuotiinpa esiin jopa termi B-luokan kansalainen. Mun mielestä se on surullista, että ihminen saa tietynlaista kohtelua johtuen hänen taustoistaan. Se on myös väärin. Meille hoitajille opetetaan koulussa se, että kaikkia hoidetaan tasa-arvoisesti. Meidän tehtävänä ei ole tuomita ketään, eikä arvostella. Meidän tehtävänä on kohentaa sen ihmisen terveyttä. Auttaa kun sitä apua tarvitaan.

Sairaanhoitajan valassakin sanotaan näin:

Lupaan kunniani ja omantuntoni kautta auttaa lähimmäistäni, tervettä ja sairasta, kaikissa niissä toiminnoissa, jotka tähtäävät terveyden säilyttämiseen ja sen saavuttamiseen, ihmisyyttä kunnioittaen, rotuun, uskontoon ja asemaan katsomatta, vaitiolovelvollisuutta unohtamatta.”

Ei meidän tehtävä oo katsoa nenänvartta pitkin muita ihmisiä. Monet potilaat, siis muutkin kuin päihdepotilaat häpeävät ja nolostelevat tuolla päivystyksessä. Anteeks ku mulla nyt on vaan tämmöset vaatteet, anteeks ku tukka on sekaisin ja niin edelleen. Ei me siellä arvioida tai kritisoida ketään. Jokainen elää ja on kuten haluaa. Ja harvemminpa sitä varmaan miettii kun joutuu lähtemään päivystykseen, että miltä näyttää tai mitä laittaa päälle.

Mä kohtelen sua ihmisenä jos sä kohtelet mua ihmisenä. Se on mun ajatusmaailma. Kaikkea kuitenkaan ei meidän hoitajienkaan tarvitse kestää tai sietää. Päivystykseen tullessaan päihdepotilas on hyvin usein joko hyvin sekaisin aineista tai sitten psyyke on pettänyt, yleensä niiden aineiden vuoksi.

Tälläiset henkilöt osaa olla todella arvaamattomia. He ovat sekavia, agressiivisia ja uhkaavia. He huorittelevat, huitovat, potkivat ja pistävät vastaan, jos suinkin kykenevät vain. Ja sen voin sanoa, että tälläisestä pakkauksesta löytyy ruutia sitten. Siihen tarvitsee aika monta mies- ja naishoitajaa, että hänet saadaan pidettyä aloillaan, yleensä siis oman ja muiden turvallisuuden vuoksi.

Päihteistä sekaisin olevat tyypit tekee kaikkea tyhmää, kuten kusevat lattialle, täysin estoitta ja kielloista ja estelyistä huolimatta. Monesti tälläistä odottaa sitten kyyti valtion hotelliin. Tietenkin vain siinä tapauksessa jos terveydentila sen muuten sallii.

Mutta kyllä päihdepotilaskin osaa olla kunnolla. Oon käyny muutamien kanssa ihan mielenkiintoisia keskustelujakin. Oon jutellut elämänvalinnoista tai sitten syistä, miksi ihminen käyttää aineita. Oon ainakin yrittänyt kannustaa päihteettömyyteen. Ne on niitä hyviä kohtaamisia tuolla työssä kun joku potilas sulle avautuu asioistaan. Se luottaa suhun.

Syyt päihteiden käytölle voi olla mitä vaan. Yleensä se on se syy kun elämässä ei ole mitään. Ei ystäviä, ei sukulaisia, ei työtä, ei joskus sitä omaa kotiakaan. Sellaiset on joskus saattaneet olla. On saattanut olla oma perhe, vaimo ja lapset. On saattanut olla omakotitalo ja oma yritys. Sitten tapahtuu jotain. Yritys menee konkkaan. Tulee avioero, riitoja. Joku tarttuu pulloon turruttaakseen sen pahan olon. Ne on niitä valintoja. Siitä se homma lähtee ja irti on todella hankala päästä.

Mä muistan mun lapsuudesta meidän pihapiirissä asuneen Jyrkin. Jyrki oli sillon varmaan jotain parikymppinen, mä jotain alle kymmenen vuotta. Jyrkille maistui viina. Joka päivä. Joskus oli selvempiä päiviä joskus ei niin selviä. Joskus kärysi kotona ja palovaroittimet piippasi kun ruoka oli unohtunut hellalle kun uni oli vienyt voiton. Joskus saattoi jäädä avaimet kotiin ja Jyrki kiipesi kerrostalon katolle laskeutuen sieltä muitten parvekkeiden kautta omalle parvekkeelle, jonka oven hän oli jättänyt auki, että pääsee sisään jos avaimet siis hukkuu illanvietossa. No kerran Jyrki tippui katolta. Lääkäri oli sanonut, että henki säilyi koska Jyrki oli humalassa ja osasi tippua rentona. Ei mennyt kuin muutama nikama selkärangasta paskaksi. Jyrki pystyi jatkamaan elämäänsä ja juomista. Silti mä moikkasin aina Jyrkiä ja jututin sitä ja Jyrki  jutteli mulle. Ei mua lapsena se pelottanut yhtään. Jyrki oli kiva. Sitten joskus parikymppisenä näin Jyrkin kuolinilmoituksen lehdessä, Jyrki oli kuollut vähän päälle 40 vuotiaana. Varmasti osasyy kuolemaan oli päihteet.

Voitteko kuvitella sellaista omalle kohdallenne, että joisitte vuoden putkeen. Joisitte itsenne känniin joka päivä vuoden jokaisena päivänä. Tai pysyisitte kännissä. Kun krapula alkaisi tulla joisit vaan äkkiä lisää, kun se olo on vaan niin hirveä viikon tai kuukauden juomisen jälkeen, että et sitä kestäisi. Eikä sitä moni kestäkään. Uskotteko jos sanon, että jotkut on ihan selväpäisen oloisia kahden promillen kännissä? Joillekin alkaa tulla krapulaoireita kahden promillen oloissa. Jotkut saavat jopa kouristuskohtauksen kun lopettavat pitkällisen alkoholin käytön ja alkavat olla ns. liian selvinpäin. Joten uskon kyllä, että se juominen on hankala lopettaa.

Miettikääpä samanlainen tilanne huumeidenkäyttäjinä. Tiedostat koko ajan sen riskin mikä sun touhuissa on. Silti sun on saatava se pää sekaisin, että kestät itseäs ja sun elämää.

Me järkätään monille meidän potilaille katkopaikkoja. Joillekin useammin kuin toisille. Joskus se epäilys hiipii mieleen, että eihän siitä katkosta varmasti mitään tule mutta silti se paikka järjestetään. Ihminen lähetetään katkolle kuitenkin vain jos ihmiseltä itseltään motivaatiota siihen löytyy. Se on nimittäin niin, että ketään sä et saa irti päihteistä, jos sillä tyypillä itsellään ei ole halu ja motivaatio kohdallaan. Jos sillä ihmisellä ei ole mitään syytä lopettaa sitä narkkaamista tai juomista niin eihän se sitä silloin varmasti lopeta. Vaikka kuinka omaiset ja lähipiiri ja hoitohenkilökunta sitä toivoisi niin se ei auta jos se ihminen ei sitä itse halua.

Jotkut käyttää tätä systeemiä myös hyväkseen. Mennään vähäksi aikaa ns. lepäämään katkolle ja kerätään voimia ja palataan sitten ehompana oman elämäntyylin pariin. Sillä välin joku toinen on saattanut yrittää katkolle mutta ei ole päässyt koska paikat on täynnä.

Niin, joskus joutuu sanomaan potilaalle, että ei ole paikkoja katkaisussa. Sillon ei tuu kyllä hoitajana kovinkaan hyvä olo itselle, saati miltä se tuntuu siitä ihmisestä joka sinne katkolle haluaisi, se hylätään se ihminen. Joku sellainen henkilö, joka oikeesti haluaisi katkolle ja sitten me ei voida hänelle sitä paikkaa järjestää. Meidän pitää vaan lähettää se tyyppi kotiin. Better luck next time ja silleen. Ja hoitopaikkoja vaan suljetaan ja hoitajaresursseja leikataan. Monet päihdepotilaat tarvitsevat myös psykiatrista hoitoa. Osastoja ja paikkoja kuitenkin vähennetään ja lisätään avohuollon asiakasmääriä. Jotenkin en nää, että tää yhtälö olis kovin toimiva, ainakaan potilaan näkökulmasta. Toimiva ehkä kuntien kassojen puolesta.

Mutta niin, pointti tällä kaikella oli se, että meidän pitäis välittää toinen toisistamme. Me ollaan kaikki ihmisiä, myös ne päihteidenkäyttäjät. Kaikki me ollaan jonkun lapsia. Se päihteiden käyttäjä voi ihan hyvin olla joku päivä sun läheinen. Elämä ei vaan kohtele meitä kaikkia tasa-arvoisesti, ehkä me kuitenkin voitaisiin kohdella toinen toisiamme arvostaen?

paihde1

Kommentit (24)
  1. Tommi Hartikainen
    27.4.2016, 07:25

    Niinpä ongelma on monimutkainen eikä tosiaan hoitohenkilökunnan osalta ratkea sillä laitetaan laastari tai kipsi. Tarvitaan paljon myös sitä henkistä hoitamista ja molemminpuolista yhteistyötä. Hyvä kirjoitus syyllistämättä ketään.

    1. Jep, päihdeongelmaa ei saada hoidettua tosiaan sillä, että laitetaan pari tikkiä tai aloitetaan antibioottikuuri. Se vaatii monimutkaisen ja monitahoisen hoitosysteemin.

      Kiitos 🙂

  2. Itsekin olen sairaanhoitajana tehnyt töitä sairaalassa ja täytyy kyllä sanoa, että hoitajien sekä lääkärien asenteet ovat usein addikteja kohtaan asenteellisia, virheellisiä sekä vanhanaikaisia. Luulisi, että terveydenhuollon ammattilaiset ymmärtäisivät kuinka addiktiot ovat SAIRAUKSIA, eivätkä mitään elämänvalintoja. Lisäksi edes meillä Suomen sisällä ei kaikilla ihmisillä todellakaan ole samanlaiset lähtökohdat elämään, emmekä käy kaikki läpi samoja haasteita ja ongelmia elämässämme. Onneksi myös niitä hoitajia sekä lääkäreitä löytyy, jotka osaavat kohdata jokaisen ihmisen yksilönä, jolla on samanlainen ihmisarvo kuin meillä muillakin! Toki tämä olisi hyvä muistaa oli sitten terveydenhuollon ammattilainen tai ei.

    1. Niin sairauksiahan ne on siinä vaiheessa kun päihteidenkäytöstä tulee riippuvuus. Asenneongelmaa tulee nähtyä myös psyykkisestisairaiden hoidossa ja sellaista ei pitäisi hoitajilla olla. Tosin ihmisiähän me hoitajatkin olemme ja joskus omat henkilökohtaiset mielipiteet menee sen ammatillisuuden edelle.
      Vaikkakin kenenkään ei pitäisi asennoitua päihteideongelmaisiin mitenkään millään asenteella, kuten sanoitkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *