Onnellisuudesta

Kuka voi sanoa olevansa onnellinen? Onko se hän joka on päässyt irti henkisesti ahdistavasta ja tuhoavasta parisuhteesta, mutta joka elää sinkkuna ilman lapsia? Vai onko onnellinen se joka pääsee opiskelemaan unelmiensa ammattiin, mutta jolla ei ole kunnollisia suhteita vanhempiinsa? Vai onko onnellinen sittenkin hän, joka elää maailman parhaassa ja rakastavimmassa parisuhteessa mutta jolla on krooninen pitkäaikaissairaus?

Olen tässä miettinyt tätä onnellisuutta. Olen elämäni aikana ollut monella eri tapaa onnellinen. Olin onnellinen kun asuin Kuopiossa lähellä perhettäni ja sain käydä töissä. Joensuussa olin onnellinen kun sain tehdä työkseni juuri sitä mitä halusin, tuolloin olin toki kauempana perheestäni, mutta silti onnellinen. Löysin samaan aikaan myös sisäisen onnen itseni kanssa. Pitkä parisuhteeni päättyi ja jouduin hetken aikaa etsimään sitä, että mistä se onnellisuus koostuukaan ja mitä minä haluan. Olin onnellinen kodistani, tuosta 34 neliöisestä saunallisesta yksiöstä. Olin hyvin onnellinen, enkä varsinaisesti kaivannut elämääni mitään. En edes miestä.

Elämääni tuli kuitenkin kuin salama kirkkaalta taivaalta ihminen, joka vei jalat alta täysin. Olin jälleen onnellinen mutta ihan uudella tapaa. Muutettuani Jyväskylään olen ymmärtänyt, että olen onnellinen siitä rakkaudesta minkä olen löytänyt. Rakkaudesta jota saan ja jota voin antaa päivittäin myös toiselle. Olen pakahtua kun tiedän, että minulla on hyvä mahdollisuus viettää tuon ihanan ihmisen kanssa vaikka loppuelämäni, jos vain kaikki hyvin menee.

Kaiken tämän onnen rinnalla, saman aikaisesti on elämässäni tapahtunut paljon myös muunlaisia asioita. Siltikin voin sanoa olleeni onnellinen nämä menneet, viimeisimmät vuodet. Jos elämä tuo mukanaan muutoksia, ne pitää ottaa mahdollisuutena, haasteena. Yleensä muutos tuo hyvää tullessaan, jos muutokselle vain antaa mahdollisuuden ja päättää samalla olla onnellinen.

Onko onnellisuus sitten vain yksinkertaisesti päätös. Minä  olen onnellinen. Ei se ole, jollet sinä itse siihen päätökseen usko. Onnellisuuden ei pitäisi koskaan muodostua pelkästään muista ihmisistä tai asioista. Arkinen, perus-onnellisuus ja tyytyväisyys itseen ja omaan elämään lähtee itsestä. Ei kukaan muu voi saada sinua olemaan tyytyväinen elämääsi, jollet sinä itse tee elämästäsi sellaista, että voit olla onnellinen.

Muuan viisaat miehet ovat kuvailleet onnellisuutta tällä tavoin:

Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.

Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää.

Minä pystyn allekirjoittamaan juuri nuo lauseet. Uskon siihen, ettei ihminen tule koskaan olemaan onnellinen jos hän vain keskittyy siihen miten asiat voisivat olla muttei ole. Jos olisin laihempi, olisin varmasti onnellisempi. Jos minulla olisi mies, olisin onnellinen. Ei. Sinun täytyy olla onnellinen nyt. Katsele ympärillesi ja mieti mistä asioista sinä voit olla onnellinen.

Toki jokaisen elämään mahtuu myös niitä huonoja hetkiä, mutta ei kai se elämä koko ajan ole onnetonta? Vai elätkö murheiden välissä vaan siten, että no kohta sattuu taas jotain, turha iloita. Jos ajattelet noin, hukkaat elämääsi aivan täysin. Elämässä vaan sattuu ja tapahtuu, meillä kaikilla. Parisuhteet päättyy, voi olla ihan järkyttävän hirveä ikävä sitä toista ihmistä ja tuntuu ettet koskaan voi elää ilman sitä toista, mutta sinä voit kyllä elää. Tulee riitoja joita tuntuu olevan mahdoton selvittää. Joskus laskuja kasaantuu aivan mahdoton läjä yhdelle hetkelle ja selviäminen niistä vaatii työtä ja pennin venytystä mutta selviät siitäkin, ihan varmasti.

Siltikin voit olla onnellinen, jos vaan osaat nähdä ja löytää sen onnellisuuden. On katto pään päällä ja joitain tärkeitä ihmisiä elämässä. Käyt ehkä töissä tai harrastat jotain aivan super ihanaa lajia, joka on tärkeä just sinulle. Tai sitten sulla on vaan maailman ihanin kissa ja paljon vapaa-aikaa, jonka voi käyttää vaikka siihen, että mietit mitähän sitä sitten seuraavaksi tekisi.

Minä ainakin haluan olla onnellinen ja yritän jaksaa hymyillä. Haluan pitää huolen itsestäni ja hyvinvoinnistani esimerkiksi nukkumalla riittävästi. En ole yhtään hyvällä tuulella jos nukun liian vähän ja silloin onnellisuus ja hymykin on jossain tosi syvällä minussa. Tiedän, että se olen minä joka voin vaikuttaa esimerkiksi omaan unensaantiini ja sitä kautta onnellisuuteen. Ei niiden asioiden aina tarvitse olla suuren suuria, mitkä vaikuttavat siihen onnellisuuteen. Joskus ne voivat olla vaikka päiväunet 🙂

Lauantaina olin onnellinen.
Lauantaina olin onnellinen.
Kommentit (1)
  1. Ihanan seesteinen hyvän mielen kirjoitus 🙂 paljon olet sinäkin varmasti kokenut matkallasi, mutta silti olet niin onnellinen ja tyytyväinen elämääsi. Antaa uskoa omaankin toipumiseen täältä pohjamudista. Kaikki on elämässäni oikeastaan hyvin, mutta olen vuosien ajan väsyttänyt itseni keskittymällä liikaa asioihin jotka eivät ole arvoiltaan omieni kanssa linjassa. Ja stressannut hulluna ja painanut menemään pohtimatta elämäni suuntaa. Sitten kun sattui monta vakavaa sairastumista lähipiiriin ja on saanut pelätä kuolemaa ja kohdatakin sen, niin voimat hiipui kokonaan. Mikään iloa normaalisti tuova asia ei enää tuntunut merkitykselliseltä ja olin ärtynyt ja katkera. En yhtään oma itseni.

    Nyt luulisin päässeeni pahimman yli, ja olo on toiveikas. Ehkä tämä kaikki paha olo on ollut vain elämänvaihe jonka on ollut tarkoitus opettaa onnellisuuden merkitys ja arvostus. Kyllä nyt jo tuntuu olo kiitolliselta kaikkea sitä kohtaan mitä nyt on, vaikka en varsinaisesti onnellinen osaa vielä aidosti olla. Tällaiset kirjoitukset auttaa kohti iloa ja onnellisuutta. Anteeksi kun vastaavasti oma kommenttini meni synkkään suuntaan, toivottavasti se ei synkistä sinun iloasi. Onnellista päivää ja kiitos kirjoituksestasi 🙂 ja tsemppiä niihin hetkiin jos kohtaat taas vastoinkäymisiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *