Onko oma onni toiselta pois?

Sitä saa aikamoisia kommentteja ihmisiltä jos tuo oman onnellisuutensa esiin ja hehkuttaa sitä muille.

happiness3Sitä on silloin tietenkin elänyt pumpulissa ja hattarassa. Ja jo heti synnytyslaitoksella on puettu ne ruusunpunaiset aurinkolasit päähän, että maailma näyttäisi vielä asteen verran makeammalle. On synnytty ns. kultalusikka perseessä.

Harmi vaan kun ainakaan itsellä se asia ei näin ole. Tai vielä en oo sitä lusikkaa löytänyt.

Aina oon joutunut tekemään oman onneni eteen paljon asioita. Vastoinkäymisiä on tullut kohdattua jos jonkinlaisia. Terveyden kanssa on ollut ongelmia, ihmissuhteissa olen saanut turpaani monta kertaa ja mitä vielä.

Oon edelleenkin sitä mieltä, että se on se oma asenne joka kantaa ihan helvetin pitkälle. Jos jäät rypemään siihen paskaan mihin sut välillä upotetaan, niin lopulta hukut siihen itteensä. Muistan jo aika nuorena teininä ajattelleeni pettymysten keskellä, että asioilla on tapana järjestyä. Ja niin niillä on. Joka kerta se on tullut huomattua. Joku asia menee päin persettä siksi, että joku toinen asia voisi mennä sitten paremmin.

Oon myös sitä mieltä, että nauru on hyvää lääkettä melko moneen vaivaan. Nauraminen on ihanaa. Sen takia kai mä naiivi ihminen olenkin. Haluan ajatella joistakin asioista lapsenomaisesti ja siten, että ei se elämä niin vakavaa voi olla. Haluan pystyä hassuttelemaan ja kertomaan tyhmiä juttuja. Ehkä saatan saada ympärillä olevat ihmisetkin nauramaan. Se jos mikä on mahtavaa. Kaikista parhainta on jos löytää ympärilleen ihmisiä joidenka kanssa voit olla vapaasti oma itsesi ja ehkä nämä ihmiset on edes himpun verran samantyylisiä.

happiness2happiness4happiness1Vuodet vierii, itselläkin syksyllä mittarissa 29 vuotta. Eli oon ollu ”aikuinen” jo ajat sitten. Mutta koskaan en halua, että musta tulee haudan vakava tylsimys, joka ei osaa nauraa elämälle ja itselleen. Itselle nauramisen taitokin on opeteltava ja mä oon oppinut sen kyllä aika hyvin.

Mutta niin, elämässä oon aina itse joutunut tekemään duunin. Kukaan ei oo tuonu mulle yhtään mitään valmiina hopeatarjottimella. Oon ollu aktiivinen aina kaikissa asioissa. Kuten sanottu, oon esimerkiksi tehnyt aina töitä, enkä oo töitten suhteen nirsoillu. Nyt voin sanoa rehellisesti, että teen tällä hetkellä mun unelmien työtä ammatikseni.

Se, että oon päässy unelmieni ammattiin on myös vaatinut töitä. Olin valmis tekemään mitä vaan, että saan sen opiskelupaikan amk:sta. Jossain vaiheessa olin jo haaveeni valmis hautaamaan, sillä lukiota en ole käynyt ja ajattelin, että ei sinne sairaanhoitajakouluun mennä millään amiskan papereilla. No mentiin kuitenkin. Kun vain yritin. Mitään täällä ei saa jos ei yritä.

Paljon jää sanomatta täällä blogin puolella ihan vaan siksi koska kaikkia asioita en halua täällä jakaa. Ja tottahan sekin on, että näiden tekstien perusteellahan te musta mielikuvanne muodostatte. Mutta jos se mielikuva mikä teillä minusta on, on sellainen, että olisin saanut kaiken valmiina ja annan kuvan, että kaikki on koko ajan ihanaa ja fantsua, niin sen haluan korjata, että asia ei ihan noin mustavalkoinen tälläkään kertaa ole.

happiness

Ylipäätään on jännä, että jotkut henkilöt ärsyyntyy semmoisesta jos joku on tosi onnellinen ja iloinen pääsääntöisesti koko ajan.

Mikä siinä toisen onnessa ärsyttää?

Liittyykö tämä tähän suomalaiseen peruskulttuuriin, että pitää olla vähän kateellinen?

Jos ihmisellä itsellään ei ole hyvä olla, onko toisen ihmisen onni uhka itselle?  Muodostuuko tästä kateus, kun henkilö mitätöi omat haaveet  ja unelmat ja huomaakin, että toinen ihminen saavuttaa omia unelmiaan ja näin ollen on onnellinen?

happiness5

Kommentit (2)
  1. Onpas ollut hyvä postausten sarja. Vähän jälkijättöisesti vaan taas lukemassa ja kommentoimassa. Itsellä kaksi lasta ja olen taas palannut työelämään. Motivaatio, aika ja jaksaminen kortilla. Kipuilu työpaikan vaihtamisen kanssa. Mieli tekisi toisaalle, sydämen vaikea päästää irti. Tuntuu että ihan arjen pyörittämiseenkin tarvisi oman kalenterin, muistilappuja näkyy pyörivän pitkin poikin. Onni on tässä ja nyt, pitäisi vaan itse huomata se ja rohkeasti korjata jos jokin asia nipistelee.

    Iski hyvin tuo ’kenen navan ympärillä sitten pitäisi pyöriä’ -ajatus. Ehkäpä laitan sen työhakemuksen menemään ja alan kaivamaan sitä nöyhtää sieltä omasta navasta oikein antaumuksella.

    Kiitos kärjistelyistä ja herättelyistä. On kiva lukea ja saa tsemppiä itsellekin päälle. Ja mikä siinä toisen onnessa ärsyttää… Ehkä se kun herää huomaamaan ettei itse ole yhtä rohkea heittäytymään onnensa perään…

    1. Kiitos Kukkis!

      Ehdottomasti kattelemaan tarkemmin sitä omaa napaa. Ei siinä mitään pahaa ole. Kohti omia unelmia ja haaveita, siinä määrin kuin ne minäkin elämänajankohtana on mahdollista toteuttaa.

      Miten kiva on kokeilla uusia juttuja ja rikkoa vanhoja kaavoja ja huomata, että rullaa se elämä eteenpäin näinkin 🙂

      Tsemiä sulle Kukkis!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *