Mitä me siis tehdään sillon kun me ei tehdä mitään?

Paljon tuntuu olevan ihmisillä väärää mielikuvaa tai ei ollenkaan minkäänlaista mielikuvaa siitä, että mitä se sairaanhoitajan työ pitää sisällään. Monien mielestä me vain toteutamme lääkäreiden määräyksiä ja nauramme pitkin sairaalan käytäviä ja vitsailemme kollegoiden kanssa ilman kiireen häivää ja kaikki hoito mitä sairaalassa annetaan tapahtuu vain pelkästään lääkärin määräyksestä tai toimesta.

hoitajienduuni2

Toki, työmme on paljon lääkäreiden määräyksien toteuttamista mutta se on myös hirmu paljon muuta ja tässä postauksessa ajattelin vähän tarkemmin vielä avata, että mitä se työ on kun me potilaiden, omaisten ja arvostelijoiden mielestä ei tehdä mitään.

Ihan ensiksi noista määräyksistä. Päivystykseen tullessaan potilas ohjautuu joko erikoisalan lääkärille tai sitten yleislääkärille, joka on ns. perusterveyskeskuslääkäri. Erikoisalojen lääkärit haluavat yleensä kaikenmaailman erikoisia verikokeita, joten heille me ei lähdetä omin päin tilailemaan mitään ettei käy niin, että potilaita tarviis useaan otteeseen pistellä. Tosin joskus lääkärit itse tiputtelevat määräykset yksi kerrallaan ja potilasta saatetaan joutua pistämään useammin kuin kerran verikokeiden vuoksi. Pääsääntöisesti me hoitajat tilaamme peruspotilaille oman arviomme mukaan verikokeet. Jos emme näin tekisi, potilaiden odotusajat olisivat vieläkin pidemmät päivystyksessä mitä ne tällä hetkellä on. Verikokeiden valmistumista potilaat pääsääntöisesti odottelevat päivystyksessä, perusverikokeidenkin valmistumisessa menee kevyesti tunti. Lääkärit ovat melko kädettömiä ilman niitä.

Sen jälkeen kun ollaan tehty tarvittavat verikokeiden tilaukset koneella menemme potilaan luokse jututtamaan heitä ja mittaamaan vitaalit, eli ns. peruselintoimintojen tarkistus. Tähän kuuluu verenpaineen, hapetuksen, pulssin, lämmön ja tarvittaessa verensokerin mittaaminen ja melkein kaikilta sitten otetaan vielä sydänfilmi meidän hoitajien toimesta. Nämä tälläiset valmistelut tehdään potilaille jotka sitä mahdollisesti tulosyynsä vuoksi tarvitsevat. Eli tätä ennen hoitajat ovat mahdollisesti arvioineet verikokeiden tilaamisen ja vitaalien ottamisen tarpeen.

Tässä vaiheessa potilaasta tehdään uusi ja samalla toinen arvio. Ensimmäinen arvio potilaan hoidontarpeestahan tehdään ilmottautumisluukulla. Miltä peruselintoiminnot näyttävät. Onko jokin pielessä, aiheuttaako jokin arvo jotain toimenpiteitä. Miltä sydänfilmi näyttää. Kaikki tämä hoitajan pitää arvioida. Tottakai, aina voi ja pitää konsultoida lääkäriä jos on vähänkin epävarma. Yhdessähän sitä työtä tuolla kentällä tehdään. Tarvittaessa nostetaan tai lasketaan potilaan kiireellisyysluokkaa.

Tai antaapa sittenkin olla noin tarkka selonteko. Hankala sitä on varmaan silti ymmärtää vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi sen meidän työnkuvan. Mä voisin tähän luetteloida erilaisia toimenpiteitä ja välineitä. Ei ne varmasti suurimmalle osalle sanoisi mitään.

Meidän työ on kohtaamista erilaisten ihmisten kanssa. Meidän työ on jatkuvaa potilaan arvioimista, mihin suuntaan vointi on kehittymässä. Meidän työ on aggressiivisia potilaita, psyykkisesti sairaita potilaita. Vakavasti sairaita ihmisiä. Naisia, miehiä, lapsia, isiä ja äitejä, tyttäriä ja poikia, mummoja ja ukkeja. Kaupankassoja, rekkakuskeja, rehtoreita, johtajia, sihteereitä ja urheilijoita, vankeja. Ei ole olemassa sellaista ihmisryhmää joita meidän työmme ei koskettaisi. Me hoidamme jos sinä olet sairas.

Me otamme haukut vastaan kun olosi on huono ja et jaksaisi odottaa ja on hankala olla. Me koitamme tehdä olosi mahdollisimman hyväksi kun et siihen itse pysty. Me otamme vastaan huorittelun ja haukut, joskus ne kiitoksetkin. Edellinen työvuoro alkoi minulla sillä, että mua sylkäistiin naamalle. Kuinka usein sun työssä käy niin? Ei auttanut kuin mennä pesemään naama ja jatkaa töitä. Mitä jos sun työpaikalla joku sylkäisisi sua naamalle?

Me kohtaamme työssämme kuolemaa ja syntymää. Kyllä, jopa syntymää. Joskus syntyvä lapsi ei halua odotella maailmaan saapumista synnytysosastolle saakka vaan päättää tulla maailmaan päivystyksessä tai jopa ennen sitä. Ei meitä siihen ole varsinaisesti koulutettu. Silti meidän pitää tietää mitä tehdä. Sormi ei saa mennä suuhun, tai jos menee niin sun on silti toimittava.

Me talutamme sut vessaan tai jos et pääse vessaan, autamme sut tarpeillesi muilla keinoin. Putsaamme ja vaihdamme vaatteet. Annamme happea jos tuntuu, että henkeä ahdistaa. Lantraamme ja titraamme lääkkeitä, annamme niitä sulle lääkärin määräämin ohjein. Otamme huomioon mahdolliset reaktiot mitä mistäkin lääkeaineesta voi tulla.

Olemme valmiina jos verenpaineet tippuu, tai sydämesi ei jaksakaan enää lyödä. Jos joudut kolariin laukaisemme ison hälytyksen isolle porukalle, jotka kaikki ovat valmiita toimimaan sun terveytesi vuoksi. He ovat lääkäreitä monia erilaisia, sairaanhoitajia, lähihoitajia, labranhoitajia, röntgenhoitajia, lääkintävahtimestareita. Kaikki valmiina toimimaan ihan vaan, että sä säilyisit hengissä. Riippumatta siitä jouduitko kolariin oman vai toisen vuoksi. Riippumatta siitä olitko päihteiden vaikutuksen alainen vai et. Me hoidamme sinut ja teemme jokainen parhaamme.

Jos saat halvausoireita olemme jälleen valmiina hoitamaan sinut. Tässä tapauksessa vieläkin kiireemmin, sillä jokaisen minuutin aikana tuhoutuu miljoona aivosolua jos aivoissasi sattuu olemaan tukos. Me tiedämme sen ja pyrimme pitämään kiirettä ja hoitamaan sut nopeasti eteenpäin.

Joskus akuuttipotilaita tulee monta kerrallaan mutta meitä hoitajia on vain rajallinen määrä. Silti me hoidamme sinut. Et jää ilman hoitoa. Rauhoittelemme omaisetkin jotka ovat tulleet mukanasi päivystykseen ja ovat hädissään sinun voinnistasi, vaikka meillä on kiire hoitaessasi sinua.

Näemme työssämme sen potilaan yleensä kaikista haavoittumaisillaan, heikoimmillaan.

Me kuljetamme sut röntgeniin tai osastolle. Tilailemme sulle kyydin kotiin tai terveyskeskukseen. Me soitamme raportin osastolle tai muuhun jatkohoitopaikkaasi.  Me tulostelemme kyytilaput ja lääkärien tekstit. Katsomme, että kaikki tarvittavat lääkitykset on aloitettu ja potilas tietoinen siitä mitä tapahtuu seuraavaksi. Yritämme muistaa ilmoitella myös omaisille ja muille mahdollisille tahoille.

Työssämme on tärkeää myös kirjaaminen. Se on meidän hoitajien oikeusturva. Monesti potilaat tai potilaiden omaiset haluavat syyttää meitä jostain. Silloin meillä pitää olla kirjaukset kunnossa jotta voimme puolustautua. Siksi me istumme paljon koneella ja kirjaamme. Tiedämme, että se kaikki aika koneella on pois sieltä potilaiden luonta, mutta jos emme ole kirjanneet, ei sitä ole siis silloin tapahtunut. Joskus kiireisen vuoron jälkeen menet kotiin ja jäät miettimään, että tulikohan kaikki nyt varmasti kirjattua, että jos joku päättää nyt syyttää jostain niin olet varmasti kaiken tekemäsi laittanut ylös.

Tämä saattaa edelleen kuulostaa monen korvaan helpolta nakilta ja sille, että ei me siellä työmaalla juuri mitään tehdä. Vaikka antamani esimerkit on yksittäisiä, niin esimerkiksi päivystyksessä potilaita on monia kymmeniä yhtäaikaa paikalla, eikä juuri koskaan ole sellaista tilannetta, että yhdellä hoitajalla olisi vastuullaan vain yksi potilas. Ehei, potilaita voi ja on useita yhdellä hoitajalla kerrallaan. Silti sulla on pysyttävä langat käsissä kaikkien kohdalla ja silti revettävä auttamaan toista työkaveriasi jos hän apua tarvitsee, esimerkiksi isokokoisen potilaan siirtoon tai jos potilas pitää valmistella tai  katetroida. Sitten jos tulee akuuttipotilas joka vaatii välitöntä hoitoa niin sun on jätettävä ne sun muut potilaat ja ryhdyttävä hoitamaan sitä kaikista akuuteinta potilasta.

Sitten saat vihaisia katseita omaisilta ja potilailta kun muitten hoito viivästyy. Muistan eräänkin kerran kun olin menossa ottamaan sydänfilmiä meidän paaripotilaasta. Paariodotus, eli petipaikalla odottelevien odotuspuoli oli tupaten täynnä. Menin ekg koneelle ja kuulin kuinka useampi potilas marpatti siitä kun mitään ei tapahdu ja täällä saa vaan odotella. Tietenkin selän takana mutta juuri sillä äänentasolla, että sen kyllä hyvin kuuli. Mun oli pakko kääntyä ja sanoa kovaan ääneen koko paariodotukselle, että pahoittelemme odotusaikaa mutta potilaat pitää hoitaa kiirellisyysjärjestyksessä ja, että olimme hoitaneet akuuttissa hengenhädässä olevaa potilasta. Olimme sitä ennen siis hoitaneet muistaakseni kaksi akuuttiapotilasta eteenpäin, joka siis yleensä sitoo useamman hoitajan tälläiseen potilaaseen ja samalla muiden hoito sitten viivästyy, siis heidän joilla ei ole akuuttia hengenvaaraa.

Monesti aulan ja näille paariodotuksen potilaille ei avaudu se meidän todellinen tilanne. Vaikka aulassa ei olisi kuin muutama potilas voi meillä siellä muissa hoitohuoneissa olla oikeasti kova hässäkkä päällä. Sitten potilaiden on helppo tulla meille kanslian ovelle huutelemaan kun mitään ei tapahdu ja hoitajat vaan juoksentelevat edes takaisin mutta eivät hoida potilaita.

Tälläinen kiireen ja riittämättömyyden tunne on päivittäistä ainakin meillä tuolla päivystyksessä ja tuskin valehtelen paljoa jos sanon, että samanlainen meininki on muillakin osastoilla.

Meidän tavoitteemme on hoitaa kaikki potilaat mahdollisimman nopeasti eteenpäin päivystyksestä. Haluamme tietenkin, että aulassa ei olisi potilaita odottelemassa ja petipaikat olisi tyhjänä. Helpottaisihan se meidänkin työtämme. Joskus myös lääkärille pääsy voi kestää. Päivystyksessä työskentelee useampi lääkäri. Jotkut potilaat kyttää sitä, että kuinka usein kenenkin lääkärin ovi käy. No harmi vain sekään ei mene ihan niin, että kaikki lääkärit tutkisivat tasapuolisesti kaikkia potilaita. Sisätautilääkärit tutkivat ensisijaisesti sisätautipotilaita, neurologi tutkii neurologisiapotilaita ja kirurgi kirurgisiapotilaita. Sitten muut, eli ne jotka ei ole ohjautuneet erikoislääkärille, odottelevat yleislääkärille pääsyä. Eikä lääkärikään voi tutkia kuin yhden potilaan kerrallaan.

Joku ehdotti tuonne aiempaan postaukseeni, Ollaanko me muka liian ahneita? että olisi hyvä idea tehdä ohjelma Hoitajien päiväkirjat. Samaan tyyliin kuin fitnesspäiväkirjat. Mä oisin ainakin ihan innolla kuvaamassa ja näyttämässä sen totuuden mitä se työ oikeasti on, myös sen työn ulkopuolella. Meidän vuorotyö kun vaikuttaa myös siihen arkeen mitä työn ulkopuolella eletään. Tosielämän teho-osasto. Ketä kiinnostaisi?

hoitajienduuni

Kommentit (15)
  1. Ihan huippu idea tuo Hoitajien päiväkirjat! Ja hyviä kirjoituksia liittyen alaan (täällä myös yksi sh). Voin samaistua täysin ja hoitajien vähättely saa kyllä niin karvat nousemaan pystyyn, kun monella ei oo hajuakaan mitä se meidän työnkuva pitää sisällään.

    1. Olishan se hyvä uus tositeevee, näitten nykyisten rinnalle 😉

  2. Tommi Hartikainen
    21.4.2016, 17:42

    Tiedän henk.koht. kuinka paljon hoitajat viettivät luonani aikaa kun makasin useamman kuukauden vuodepotilaana. Sain toki lääkkeen,mutta myös käytännön hoitotyön hoitivat hoitajat seuraten samalla potilaan edistymistä niin henkisesti kuin fyysisesti ja kertoivat havaintonsa lääkärille sillä hoitajathan ovat aina läsnä, eivätkä lääkäritkään voisi toimia ilman hoitajia. Parin viikon päästä menen kantasolusiirtoon tietoisena siitä että olen Suomessa hyvien ja ammattitaitoisten hoitajien ja lääkärien käsissä 🙂

    1. Voimia kantasolusiirtoa varten Tommi! Toivottavasti kaikki menee kuten pitääkin! 🙂

    2. Hei Tommi, haluan toivottaa Sinulle siirtoon hurjasti tsemppiä ja voimia <3 Ja kiitos selkeästä kirjoituksestasi. Alkuperäiseen kirjoitukseen liittyen, ihmiset eivät todellakaan ymmärrä, niin kutsuttujen lieviempien sairauksien yhteydessä sitä, että kyllä Suomessa sairaat potilaat todellakin saavat asianmukaista ja hyvää hoitoa. Turhan marisijoita valitettavasti riittää.

      Noora, hyvä postaus kertakaikkiaan. Kollega kiittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *