MINÄ AINAKIN HALUAN LAIHDUTTAA

Laihdutus on nykyään kirosana. Laihduttaminen on väärin ja sillä annat väärää esikuvaa nuorille tytöille. Höpöhöpsis. Laihdutus voi pysyä myös hanskassa ja sen voi tehdä oikein. Joidenkin ihmisten on jopa erittäin tärkeää laihduttaa terveytensä vuoksi. Nykyään kuitenkin vaalitaan enemmän kehopositiivisuutta ja ylistetään kaikenlaisia painoja.

Kehopositiivisuus on alusta saakka särähtänyt mun korvaan. Kropastaan täytyy aina tykätä tavalla tai toisella, oli sitten minkä painoinen vain ja mun mielestä terveellisyyteen tulisi pyrkiä ja painon suhteen normaalipaino on terveellistä. Ei siis yli- eikä alipaino. Kehopositiivisuus jotenkin antaa luvan olla ylipainoinen ja mulle on jäänyt sellainen kuva, että tällöin ylipainolle ei tarvitse tehdä mitään, kunhan vain tykkäät itsestäsi.

Mä olen normaalipainoinen ja myös normaalipainon sisällä voi tiputtaa painoa ja tän mä aion nyt tehdä. Tavallaan olen ihan tyytyväinen kroppaani, mutta joiltain osin sitten taas en. Siinä vaiheessa kun en empimättä voi pukea mitä tahansa päälleni, kertoo se mulle, että muutama extra-kilo on saattanut tarttua matkaan. Sinänsä ylimääräisiä kiloja ei varmasti ole edes paljon, sillä entiset farkut mahtuu päälle ongelmitta. Ehkä ongelma on ennemmin kehon koostumuksessa kuin itse painossa.

Itseasiassa mä en edes ole käynyt vaa’alla. En siis tiedä tarkkaa paino lukemaa, tiedän vain sen, että jotain tarttee nyt tehdä 🙂 Olenkin nyt vuodenvaihteen jälkeen aloittanut tämän 2019 vuoden ihan uudella draivilla. Mulla oli mennyt syksy, kesä ja kevät jotenkin tosi kiireistä ja väsynyttä. Liikkumassa olen käynyt kun on ollut energiaa ja aikaa, joka tarkoittaa, että liian harvoin.

Nyt mä odotan innolla 21.1 päivää ja uutta alkavaa työvuorolistaa. Mä päätin nyt vähentää töitä sairaalalla, eli teen sitten seuraavan kolme kuukautta sen 30h per viikko töitä. Tää kevät tulee nimittäin olemaan myös koulun puolesta kaikkein työläin, joten uskon vapaapäivien tulevan ihan tarpeeseen. Eikä se ole sitä paitsi sen väärti, että ajan itteni piippuun työllä ja koululla. Pitää olla muutakin elämää.

Mutta tosiaan. Nyt tiukkaa herkuttomuutta Tammikuu. Mä olen sellainen tyyppi, jonka pitää vetää kaikki tai ei mitään linja hetkeksi päälle, että saan jonkun rotin esimerkiksi juuri herkkujen syöntiin. Oon vähän aikaa kokonaan ilman ja sit voin palata esimerkiksi kerta viikkoon herkutteluun 🙂 Tavoitteena on nyt alkuun olla tonne 2.2 saakka ilman herkkuja (mun mies on tässä mukana) ja sit palkitaan itsemme, kun lähdemme kylpylälomalle rentoutumaan.

Minkälaisissa ajatuksissa vuosi on teillä vaihtunut?

Kommentit (8)
  1. Samaa mieltä laihduttamisesta! Huomattava ylipaino (tai alipaino) ei ole kenellekään terveellistä ja sen tietynlainen normalisointi on väärin. Tai normalisointi on ehkä nyt vähän turhan kärjistetty sanamuoto.

    Mä luulen, että laihduttamisen suurin ongelma on se, että suurin osa ihmisistä pitää koko asiaa niin epämiellyttävänä. Jos miettii laihdutusta mediassa, niin siihen on kautta aikojen liittynyt pelottelua, nolaamista, kituuttamista, häpeää yms. Ja tietyllä tavalla laihduttamista pidetään turhamaisena asiana.Pitäisi saada laihdutuksen ns. kuuriluontoisuus (’kituutan tässä nyt itseäni pari kk karistaakseni XX kiloa’ ) pois ja tilalle kestäviä ja järkeviä uusia elämäntapoja/valintoja, joita on oikeasti mahdollisuus noudattaa. Monet pienet valinnat vaikuttavat yhdessä vahvasti kokonaiskuvaan. Pitäisi päästä eroon laihduttamisen huonosta stigmasta ja syyllistämisestä. Normaalipainoon tulisi pyrkiä terveydellisistä, ei ulkonäöllisistä syistä.

    Ehdottomasti olen sitä mieltä, että ketään ei tule kiusata/haukkua liian laihuuden/ylipainon vuoksi, se ei hyödytä ketään. Itsestä tulisi tykätä minkä kokoisena tahansa, koska eihän paino määrittele ketään ihmisenä. Siinä mielessä siis kehopositiivisuusilmiö on hyvä asia. Lihavuus ei tee kenestäkään ns. ’huonoa ihmistä’, mutta terveydellisistä syistä se ei ole missään nimessä ideaalisin tila.

    Tulipas pitkä ja sekava kommentti. 😅

    1. mansikkapilvi
      8.1.2019, 14:39

      Ihan sain kiinni sun ajatuksesta 🙂 Kiitos kommentista. Itsekin oon samaa mieltä. Se on jännä, kun mäkään en silleen koskaan tuomitse ketään painon perusteella. Saatan kyllä ajatella, että terveempi tulevaisuus olisi edessä jos joku huomattavan ylipainoinen tiputtaisi painoa, mutta ihmisenä en koskaan ketään painon perusteella tuomitse. Ja lopulta jokainen meistä tekee täällä omat ratkaisunsa, riippumatta siitä mitä muut tai yhteiskunta ajattelee. Mutta totta tosiaan, itsellekin tämä tiukempi kuuri on vain potku kohti parempaa ja säännöllisempää elämää. Tunnen itseni sen verran hyvin, että alkuun vaan täytyy rajata kaikki pois, että keho ei huuda jatkuvasti jotain ylimääräistä. Kierre on katkaistava heti, että voi palata ns. normikäytäntöön, eli vaikka kerta viikkoon vapaasyöntipäivään. Mikään natsi en ruokien suhteen ole edelleenkään enkä esim punnitse mitään, mutta jotain rajoja täytyy vetää 🙂

  2. Joo, mustakin on hassua ettei saa sanoa haluavansa laihduttaa/laihduttavansa, vaikka olisi normaalipainon rajoilla. Mitä vikaa on halussa muuttaa kroppaansa sellaiseksi kuin haluaa, kunhan se ei mene yli? Miksi ei saisi treenata tietyllä tavalla näyttääkseen haluamaltaan? Musta tuntuu, että laihduttamiseen liittyy niin vahva stigma, että tulee kestämään kauan kunnes siitä toivotaan ja laihduttamisesta voidaan puhua avoimemmin ja järkevästi. Toisaalta kurjaa, ettei normaalipainoisena/kevyesti ylipainoisena saa myöntää haluavansa muuttua, koska silloin heti syytetään syömishäiriöiseksi/kiittämättömäksi, koska voisi olla huonommin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *