Mansikkapilvi
Mansikkapilvi

MILLAINEN ROTUVALINTA COCKERSPANIELI ON?

Meillä nyt vuoden ikään päässyt Cockerspanieli Luka on kyllä pitänyt lupauksensa rotumääritelmässä. Silloin kun alettiin miehen kanssa miettimään meille sopivaa koirarotua, selattiin varmaan päivä ja viikko tolkulla eri rotuja ja niiden määritelmiä läpi. Käytiin tutustumassa eri rotuihin ihan ihmisten luona, että nähtiin millaisia koirat olivat livenä. Me todellakin tehtiin pohjatyö kunnolla, ennen kuin otettiin koira.

Mehän ensiksi ajateltiin staffia meille sopivaksi koiraksi. Kuitenkin kun liikutaan paljon (siis kyläillään yms) ja lähipiirissä on jonkin verran muita koiria, päätimme, että staffi ei sittenkään ole ehkä se meidän rotumme. Tällä rodullahan on taipumusta agressiivisuuteen muita koiria kohtaan (tähän vaikuttaa rodun historia. Staffeja kasvatettiin tappelukoiriksi jo ajat sitten ja geeneissä tuo tausta vielä jonkin verran vaikuttaa). Toki aina näin ei ole ja staffit osaavat olla maailman kilteimpiä ja ihmisiä kohtaan ovatkin yleensä aina, mutta se riski siinä on, että nämä saattaisivat ärhennellä muille koirille ja sen halusimme välttää.

Selasimme ja selasimme kunnes jostain eteemme pompsahti Cockeri. Sanoin miehelle, että mites olisi tällainen vipeltäjä. No tuumasta toimeen. Laitoin Facebookin Cockeri-ryhmään kyselyä, että pääsisikö jossain Jyväskylän alueella tutustumaan kyseiseen rotuun ja jo samana päivänä käytiin tapaamassa sellaista pientä, mustaa juoksentelijaa jolla riitti vauhtia.

Silloin me se sitten tiedettiin, että Cockeri on meille se oikea rotu.

Meillä oli muutama vaatimus rodulta. Me haluttiin koira joka jaksaa lenkillä mukana ja jonka kanssa voi käydä vaikka juoksemassa. Koiran piti myös jaksaa liikkua metsässä, jos luontoretkille aina silloin tällöin lähdettäisiin. Toisaalta koiran piti myös tyytyä niihin päiviin jos ei jaksanut lähteä ihan hirmu pitkälle lenkille. Koiran piti olla koiran kokoinen, eli ei mikään sellainen pieni hilleri, mutta sitten ei saanut olla myöskään liian iso. Helppo luonne ja helppo koulutettavuus oli myös yksi kriteeri.

Ja juuri tuollainen meidän Luka on. Lukan kanssa voi huoletta heittää pidemmänkin lenkin. Poika jaksaa hyvin kävellä ja juosta. Yleensä se on ennemmin isäntä tai emäntä kuka väsyy kuin koira. Aina ei kuitenkaan tarvita kilometri tolkulla juoksuttamista, vaan Luka viihtyy myös takapihalla ja pienempien lenkkien turvin. Takapihalta tämä koira ei lähde minnekkään, vaikka takapihan ympärillä ei aitausta olekaan. Meidän Luka on nyt reilun yksi vuotta ja koonsa puolesta hän on pieni uros ja sellaiseksi varmasti tulee jäämäänkin. Ihan siellä alarajalla on kasvanut, ja kokonsa puolesta menee jopa nartusta, mutta eipä haittaa. Ihan meille passelin kokoinen poitsu. Luonne on helppo eikä vaadi juuri mitään ihmeellisempiä koulutuksia. Tottelee kyllä luokse tuloa ulkona, ainakin jo toisella komennuksella ja kotona menee maahan ja istuu kun käsketään. 😀 Omistajat on niin laiskoja, että tulivat siihen lopputulokseen, että näillä me pärjätään. Luka on myös fiksu koira, eli en oo huomannut sen tekevän mitään sellaista, joka vaatisi jotain erillistä käskyttämistä. Jotain nenäliinoja se yrittää ottaa kantoon aina ulkona, mutta kun sanoo, että ei, niin sinne ne sitten myös jää.

Cockerin kuvauksessa sanotaan, että nämä koirat olisivat ruoalle persoja. Meillä ei kuitenkaan tätä piirrettä tunnetta. Ruokaa menee juuri ja juuri kaksi annosta per päivä, joskus ei mene sitäkään. Ruokakipolle ei todellakaan pidetä kiirettä, vaan sinne mennään syömään, sitten kun huvittaa, JOS huvittaa. Mitään herkkuja tää ei ahmi. Eli jos annat nakin tai makkaran palan, niin lattialta saat sen kyllä itse käydä poimimassa roskiin, koska tälle ne ei vaan maistu. Kana on ainut sellainen ruoka, joka maistuu jotenkuten. Lihomisen vaaraa tämän yksilön kanssa ei siis ole. Jäisiä kanan kauloja tämä saattaa syödä yhden kun antaa, mutta sekin saa sulaa aikansa lattialla ennen kuin maistuu, siis jos maistuu.

Toisaalta sitten taas herkut mitä tää voisi syödä onkin sitten vähän erikoisempia, esimerkiksi aurajuusto maistuu ja ilmakuivattu kinkku. 😀 Tällä on vaan ehkä sit hiukan kalliimpi maku ruokien suhteen 😀

Se mikä tässä meidän yksilössä on hiukan negatiivista, on sen haukkuherkkyys. Sekin tieto tuli vastaan jossain Cockerista kertovissa artikkeleissa. Haukkuherkkyyttä voi esiintyä yksivärisillä, mustilla Cockereilla. Ei se mitenkään super yleistä ole, mutta mustat Cockerit haukkuu todennäköisemmin kuin vaaleat tai värikkäämmät kaverinsa. Ja tämä toden totta haukkuu. Oma piha on omaa reviiriä ja melko usein ulos mennessä naapurit kyllä tietää, ketä pihalla liikkuu. Vastaantulijoita haukutaan joskus ja pienet lapset on jänniä, niitä kans pitää haukkua. Tosin sitten kun ollaan vedetty pitkä lenkki ja enimmät energiat kulutettu, ei Luka enää jaksakaan haukkua ketään 😀

Toisia koiria tämä rakastaa. Koirapuistossa viihdytään tosi hyvin, ihan kummalla puolella tahansa ja siihen me ollaan haluttu opettaakin, että isot koirat on myös kivoja, ihan kuin myös oman kokoiset.

Cockerit on tunnettuja siitä, että häntä heiluu aina. Silloin kun ollaan super iloisia, niin koko pylly heiluu ja sekös vasta on söpön näköistä 😀 Pusuja satelee ihan hirmuisesti ja jos ihmis-iskä ja äiskä halaa, on Lukankin päästävä mukaan halimaan ja pussailemaan 😀

Turkinhoito on sitten taas oma juttunsa. Sitä saa olla harjaamassa useamman kerran viikkoon ja silti kainalot meinaa vanuttua herkästi ja onpa niitä kainalokarvoja jouduttu leikkaamaankin. Metsälenkeillä roskia tarttuu turkkiin ja syys- ja kevätloskien aikaan turkki on kyllä sen näköinen, että koira ei tule sänkyyn. Hankittiin Lukalle kyllä nyt menneenä keväänä uskomattoman hyvä kurahaalari ja sillä ollaan saatu karsittua se lian kantaminen sisätiloihin. Tassut pitää kuitenkin siitäkin huolimatta suihkussa huuhdella joka lenkin jälkeen, jos ulkona on ollut märkää.

Mutta kaiken kaikkiaan kyllä Cockeri on vaan huikea rotu. Ainakin meille todella sopiva. Sen iloisuus ja hännän vispaaminen on parasta terapiaa <3

Kommentit (2)

  1. Henna

    Moi! Voitteko kokeilla sitä suomalaista ruokaa, dagsmarkia? Haluan tietää maistuuko se tämmöselle nirsolle,kun on kovasti kehuttu 😀

    • Noora

      Okeii! Ei ollakaan tällaisesta merkistä kuultu. Pitää perehtyä 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.