Mansikkapilvi
Mansikkapilvi

OLET TÄRKEÄ JUURI SELLAISENA KUIN OLET

Psyyke voi murtua kenellä meistä vaan ja ihan koska vaan. Elämässä ei välttämättä tarvitse tapahtua mitään mieltä järkyttävää yksittäistä tapahtumaa, joskus vaan mieli ei jaksa enää ja sairastut.

Varmasti jokainen meistä tietää jonkun joka on joskus sairastunut, jonka mieli on sairastunut. On niin paljon helpompaa kohdata ihminen, esimerkiksi jonka käsi on murtunut. Sen kun sanoo vaan, että pikaista paranemista ja taputtaa vähän olalle. Mitä sanoa ihmiselle joka on psyykkisesti murtunut? Tsemppiä, kyllä se siitä. Se ei taida toimia tässä tilanteessa.

Halusin puhua aiheesta juuri tänään, sillä tiesitkö, että tänään vietetään Aleksis Kiven päivää, mutta myös Maailman Mielenterveyden päivää. Maailman mielenterveyspäivän 2018 teemana on maailmanlaajuisesti nuorten mielenterveys muuttuvassa maailmassa. Suomessa aihetta lähestytään nuorten mielenterveyden vahvistamisen kannalta. Lähde.

Psyykkinen sairaus ei tartu!

Monet pelkäävät ja kammoksuvat psyykkisiä sairauksia. Tekeekö se ihmisestä jotenkin vääränlaisen tai hullun jos papereissa lukee vaikkapa se paniikkihäiriö? Ei se tee. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä, erilaisista elämäntilanteista. Kaikenlaista olen siis nähnyt. Itse ajattelen ihmismielen todella todella mielenkiintoisena asiana. Mitä siellä mielessä tapahtuu, kun se psyykkinen vointi romahtaa ja ihminen sairastuu? Mitä ihminen on kokenut lapsuudessa, mitä nuoruudessa. Millaisia ongelmia ihminen on elämässään ehtinyt jo käymään läpi?

Uupumus. Monetkaan meistä ei ymmärrä uupumusta. Kun tulee totaalinen burnout. Kun ei jaksa enää edes istua tai kävellä. Oireet ovat jo silloin fyysisiä, vaikka sairaus sinänsä on psyykkinen. Olet ylikuormitustilassa, niin väsynyt, että et enää saa edes unta vaikka yrittäisitkin. Olen kohdannut tälläisen henkilön. Hän oli työnteolla ajanut itsensä tähän pisteeseen. Paineet esimiehen suunnasta ja omat odotukset itseä kohtaan. Sitten tuli päivä kun kaikki vaan romahti, ihan äkisti ja ilman ennakkovaroituksia. Mieli ei enää jaksanut kannatella ihmistä ja ihminen löysi itsensä konkreettisesti romahtaneena lattialta ja psyyke oli palasina siinä vieressä.

Paniikkihäiriökohtauksesta kärsiviä hoidetaan päivystyksessä melko usein. Tiesitkö, että joka kolmas meistä sairastaa ainakin kerran elämässään kertaluontoisesti paniikkikohtauksen. Paniikkihäiriössä oireet ovat yleensä somaattisia, eli kroppa oireilee fyysisesti; henkeä ahdistaa, sydän tykyttää, rintaa puristaa, kädet tai jalat puutuu. Ihminen kokee, että kaikki ei ole hyvin ja kuolema tulee. Päivystyksessä valmistellaan nopeasti tälläinen potilas, jotta saadaan suljettua pois somaattinen syy.

Nopeasti yleensä kuitenkin huomataan, että perus elintoiminnot ovat kunnossa ja hoitajan mieleen hiipii ajatus mahdollisesta paniikkikohtauksesta. Tässä vaiheessa aletaan rauhoittelemaan potilasta. Kerrotaan hänelle, että perus elintoiminnot on kunnossa. Monella oireet alkavat jo tässä vaiheessa helpottaa. Me ohjataan hengittämään rauhallisesti. Silti potilas epäilee vointiaan, sillä oireet ovat saattaneet alkaa täysin yhtäkkiä, eihän se silloin voi olla psyykkistä, vai voiko? Olenko tulossa hulluksi? Ihminen on saattanut olla katsomassa televisiota tai sitten on voinut olla ajamassa autoa. Se tunne vain tulee ja vie mukanaan, etkä itse voi sille mitään. Et sinä silti hullu ole. Kun oireet väistyvät, monia tuntuu hiukan hävettävän, ihan turhaan.

Vaikkakin psyykkiset sairaudet ovat hirmuisen yleisiä, niin silti niitä pidetään tabuna. Ei niistä tuolla julkisesti jutella samalla tavalla kuin jostain muusta sairaudesta. Vai kuinka monesti olet kahvipöydässä kuullut keskustelun eilisestä paniikkikohtauksesta tai menneestä masennuksesta?

Vaikka yleensä puhutaan julkisesti juuri masennuksesta, uupumuksesta ja ehkä paniikkihäiriöstä, niin psyykkisiä sairauksia on monia muitakin. Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofrenian eri muodot, persoonallisuushäiriöt ja ahdistuneisuushäiriöt, kaikki nämä ovat erilaisia psyykkeen sairauksia. Osaa hoidetaan lääkkeillä, osaa ei. Se riippuu sairauden vakavuudesta. Ihan kuten infektiot. Osassa infektioista riittää, että syöt suun kautta otettavan antibiootin ja jos tauti on oikein paha vaatii se suonensisäisen lääkityksen ja mahdollisesti sairaalahoidon. Aivan samalla tavalla voidaan hoitaa mielenterveyttäkin, tai siis sairautta.

Joskus ihminen sairastuu akuutisti, menee psykoosiin, vaipuu maniaan tai masentuu. Hän voi alkaa kuulemaan ja näkemään harhoja. Joskus jopa aistii näitä muuten, esimerkiksi haistaa tai tuntee. Ihminen saattaa kuulla ääniä jotka kehoittavat tekemään jotain tai äänet ohjailee ihmisen toimintaa muuten. Äänet saattavat olla käskeviä ja ilkeitä tai sitten neutraaleja. Harhat saattavat olla täysin absurdeja, mutta ihmiselle itselleen hyvinkin todellisia. Ihminen saattaa kuvitella olevansa jotain aivan muuta kuin se oma itsensä. Usein nämä harhat itsestä ovat hyvin suureellisia, ajatellaan, että voidaan vaikuttaa muihin tai voidaan lukea ajatuksia.

Kerran kohtasin potilaan joka oli kuullut ääniharhoja jo monta kymmentä vuotta. Hän oli skitsofreenikko. Edes lääkehoito ei saanut näitä ääniä lakkaamaan. Potilas tunnisti äänet harhoiksi, mutta silti pelkäsi niitä, tietenkin, koska äänet olivat uhkaavia luonteeltaan. Miettikääpä sellaista elämää. Sitä on vaan yritettävä sopeutua, vaikka mielessäsi kuulisit hyvinkin todellisia ääniä, jotka sinua jatkuvasti uhkaisivat. Ja tosiaan, kuka vaan voi sairastua näin. Tämän takia mun mielestä tästä aiheesta turhaan hyssytellään. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon jälleen, että psyykkiset sairaudet on sairauksia siinä missä somaattiset sairaudetkin ja näistäkin sairauksista saa ja pitää puhua.

Vaikka ihminen sairastaisi jotain mielen sairautta, hän on yhtä tärkeä silti juuri sellaisena kuin on.

Mitä sinä ajattelisit jos sinun läheisesi kertoisi sinulle, että on joutunut sairaalahoitoon psyykkisen sairauden takia? Mitkä olisivat sinun rehelliset ensimmäiset ajatukset?

Kuvat: Unsplash

Kommentit (2)

  1. Märzu

    Hyvä ja tärkeä postaus, kiitos kun nostit tämän asian esille! 🙂 Pakko vain sen verran kommentoida, että mulla hieman särähtää korvaan, jos niputetaan esimerkiksi paniikkihäiriö ja ahdistus samaan kategoriaan vakavien psyykkisten sairauksien kuten skitsofrenian ja persoonallisuushäiriöiden kanssa. Paniikkihäiriöstä ja vaikeista ahdistusoireista itse kärsineenä en silti koe ikinä olleeni psyykkisesti millään lailla sairas. Minulla oli elämässä monia päällekkäisiä isoja muutoksia sekä todella epämieluisa ja stressaava työ, jonka takia uuvuin pahasti. En vaan ole samaa mieltä, että sen takia mieleni olisi jotenkin särkynyt tai psyykeni sairas. Paniikkikohtaukset ja muut ahdistusoireet olivat kehon ja mielen luonnollinen reaktio stressiin ja muutoksiin. Paniikkikohtauksista ja ahdistuksesta ei juuri sen takia puhuta ja niissä pysyy se stigma, jos niitä liikaa korostetaan mielen tai psyyken sairauksina – ehkä ne ovat sitä terveysalan ammattilaisen näkökulmasta, mutta minun mielestäni niillä on sama vivahde-ero kuin vaikka influenssalla ja parantumattomalla pitkäaikaissairaudella, jos ymmärrät mitä vertauksella tarkoitan. 🙂

    • Noora

      Kiitos <3 Niin, psyykkisiä sairauksia on lievempiä ja vakavempia. Se on varmaan se näkökulma just, et mistä suunnasta niitä katsoo. Ihanaa syksyä!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.