Lapsi

Lapsi, joka saa osakseen ivanauruja, oppii pelkäämään.

Lapsi, joka saa osakseen arvostelua, oppii tuomitsemaan.

Lapsi, joka saa osakseen epäluottamusta, oppii pettämään.

Lapsi, joka saa osakseen vihamielisyyttä, oppii hyökkäämään.

Lapsi, joka saa osakseen hellyyttä, oppii rakastamaan.

Lapsi, joka saa osakseen rohkaisua, oppii luottamaan itseensä.

Lapsi, joka saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään oikeutta.

Lapsi, joka saa osakseen kiitollisuutta, oppii olemaan kiitollinen.

Lapsi, joka saa osakseen tietoa, oppii tuntemaan viisauden.

Lapsi, joka saa osakseen kärsivällisyyttä, oppii olemaan pitkämielinen.

Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden ja kauneuden.

(Ronald Russell)

huono1

Netissä on niin älyttömän helppo arvostella. Täällä voi nimettömänä käydä kommentoimassa sinne sun tänne ja kertoa oma painava mielipiteensä itse kenenkin ominaisuuksista ja esimerkiksi juuri vanhemmuustaidoista, niillä kun saa varmasti satutettua kaikista eniten.

Umpun blogissa täällä Fitfashionissa yksi esimerkki.

Vanhempi on lapselle se tärkein ihminen yleensä vaikka ei täydellisin ehkä olisikaan. Lapsi haluaisi viimeiseen saakka pysyä kotona vanhemman kanssa vaikka se ei olisikaan aina lapsen kehityksen ja turvallisuuden kannalta ehkä järkevin vaihtoehto ja nyt ei puhuta mistään lukihäiriöstä vaan räikeistä laiminlyönneistä lapsen kasvun ja kehityksen ja turvallisuuden suhteen. Lapsi on nimittäin aina lojaali vanhemmalleen.

Ei lapsi mieti onko äidillä lukihäiriö, eikä se tarkoita sitä, että se lapsi sen lukihäiriön saisi äidiltään jos vanhemmalla sellainen sattuisi olemaankin. Vaikka vanhempi ei olisi fyysisesti täydellinen ja kuinka moni on muka täydellinen, niin silti lapsista tulee ihan tavallisia ja normaaleja ihmisiä. Lapsen kehityksen kannalta tärkeää on, että lapsi saa rakkautta ja läheisyyttä, syliä silloin kun lapsi sitä kokee tarvitsevansa ja joskus välillä muutenkin.

Se, että lapsen vanhempi ei ole täydellinen, näyttää lapselle vain sen, että on ok olla ihan minkälainen tahansa ja silti saada rakkautta ja hyväksyntää muilta ihmisiltä. Lukihäiriö, joku sairaus, kehitysvamma tai syntymämerkki ei tee meistä kenestäkään huonoa ihmistä, saati huonoa isää tai äitiä. Se vanhemmuus tosiaan lähtee niin monista muista asioista.

Onkin järkyttävää sitten lukea tollasia kommentteja. Mitä liikkuu sellaisen ihmisen mielessä, joka noin ajattelee, että lapsi nyt on huonon vanhemman hoivassa jos hänellä sattuu olemaan, no kuten tässä Umpun tapauksessa lukihäiriö. Mitä sellainen vanhempi opettaa lapselleen. Sitä, että et kelpaa tai ole hyväksytty jos sinussa on jokin ”vika”. Minkälaisen kasvatusmallin tämä lapsi oppii. Miten hän oppii hyväksymään erilaisuutta jos sitä ei siedetä omienkaan vanhempien puolesta?

Meitä ihmisiä on moneen junaan ja erilaisuus on rikkaus. Mutta yksi asia jota itse en siedä on se, että ihminen leimataan tyhmäksi tai yksinkertaiseksi jonkin ominaisuuden vuoksi, etenkään jos se ihminen ei itse siihen ominaisuuten voi millään tavalla vaikuttaa.

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Ei edes nämä muiden arvostelijat.

huono

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *