Lapsi – mikä ihana tekosyy

No niin, kirjoitanpa aiheesta mistä minä en tiedä mistään mitään. Tietenkään kun eihän mulla ole omia. En tiedä miten lapsen saaminen muuttaa maailmaa ja oman elämän ihan päälaelleen. Omaa aikaa ei ole ja vaikka olisikin sitä ei haluta käyttää, koska lapsi. Lapsen saannin jälkeen omille haaveille, unelmille ja harrastuksille voi sanoa morot! Koska eihän sitten voi.

Sitten kun on lapsi, niin voi kulkea kotona kulahtaneet kollarit jalassa, tukka sotkunutturalla ja valittaa ja katkeroitua.

Edelliseen kirjoitukseeni tuli mielenkiintoisia kommentteja. Jonkin verran kommentoitiin myös sitä, että oma elämä ei voi pyöriä oman navan ympärillä. Mietinkin sitten, että kenenkä navan ympärillä sen oman elämän sitten pitäisi pyöriä jos ei just sen oman? Mainittiin myös naiivius.

Sivistyssanakirja kuvaa sanan naiivi näin: Lapsellinen, suora, vilpitön.

Juu toki, olen suora ja vilpitön puheissani. Joskus lapsellinenkin.

Kyselin eilen hiukan töissä kommentteja ihmisiltä joilla lapsia on elämään siunaantunut. Onko lapset estäneet toteuttamasta unelmia, harrastuksia tai estäneet viettämästä omaa aikaa välillä. Ja ei, tällä en tarkoita sitä, että lapset olisivat jääneet elämässä kakkossijalle muiden menojen jälkeen. Vaan sitä, että onko joutunut luopumaan asioista lasten takia.

lapseton1

Vastaus oli pääsääntöisesti ei.

Tietenkin silloin kun lapset ovat ihan pieniä ja täysin riippuvaisia esimerkiksi imetyksen aikana äidistään niin silloinhan se mukula sitoo. Tuo vaihe ei kuitenkaan ole kovin pitkäaikainen.

Onneksi mulla on näitä kummin rakkaita <3
Onneksi mulla on näitä kummin rakkaita <3

Lapsi ei ole tekosyy siihen, että et voinut opiskella unelma ammattiasi, tai voinut palata työelämään, jatkaa rakasta harrastusta. Lapsi ei ole myöskään este matkustelulle. Jos lapsi estää näitä asioita tekemästä, niin silloin se lapsi muuttuu tekosyyksi.

Omien tarpeiden sivuuttaminen on pienen lapsen vanhemmille luonnollista, mutta jaksaakseen arjessa omiakin tarpeita kannattaa kuunnella. Oma harrastus tai esimerkiksi kavereiden tapaaminen voi olla suuri voimavara arjessa. (http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemman_hyvinvointi/)

On äärettömän tärkeää pitää huolta siitä omasta hyvinvoinnista myös silloin kun on lapsi / lapsia. Vanhemman hyvinvointi heijastuu todella voimakkaasti siihen omaan lapseenkin. Ja myös siihen kumppaniin jos sellainen sattuu olemaan sitä arkea jakamassa.

Onni ja onnellisuus lähtee aina itsestä. Onnea omaan elämään et voi vaatia toisilta ihmisiltä tai odottaa, ette he sen sinulle antaisivat. Kun olet löytänyt onnellisuuden itsestäsi, on onni mukava jakaa ja yhdistää toisen ihmisen kanssa.

Kommentit (30)
  1. No pakko oli taas kommentoida kun kommentoin edelliseenkin! Hyvä teksti. Ihan yhtä naiivi minäkin vissiin olen enkä siis mistään oikeasta elämästä mitään tiedä kun ei mullakaan niitä lapsia ole. Saapahan rauhassa tuijottaa omaa napaa 😀

    1. Nimenomaan, sehän menee justiinsa niin, että jos on lapseton ja hehkuttaa oman elämän ihanuuttaan ja kannustaa muita kans tavoittelemaan unelmiaan, että on elänyt pumpulihattarassa katsellen maailmaa vaaleanpunaisten aurinkolasien läpi, eikä todellakaan tiedä OIKEASTA elämästä mitään.

      Toisinsanoen tuijotetaan omaan napaan. Mun mielestä tää oman navan tuijottelu on kivaa, ja suosittelen sitä ehdottomasti muillekin! 😀 Upeaa, että siekin oot löytänyt sen oman navan 😉

      Pirkka-Pekka Peteliuksen sanoja mukaillen totean, että tulen olemaan lapsellinen aina, ihan naiiviuteen saakka.

  2. Mulla lapsen saaminen nimenomaan pisti oman liikuntaharrastuksen alulle. En ole koskaan ollut mitenkään kovin liikunnallinen, mutta kun esikoinen syntyi niin kipinä liikuntaharrastukseen syttyi. N. Vuosi synnytyksestä olin jo elämäni kunnossa. Nyt odotan toista lasta ja liikkuminen on ollut ihan minimissä. Kovasti jo odotan kesäisiä vaunulenkkejä! Toki lasten saaminen muuttaa elämää, kun sitä omaa aikaa on rajoitetusti ja lasten tarpeet menee kaiken muun edelle, mutta kun sitä kaikkea oppii hallitsemaan niin aikaa jää rutkasti myös niiden omien unelmien tavoitteluun 🙂

    1. Niin, siinä siis voi käydä noinkin päin. Kiva kuulla myös tälläinen versio vanhemmuudesta ja ajankäytöstä. Ja tietenkin lasten tarpeet menee omien edelle, mutta jos äiti tai isä on kovin väsynyt ja turhautunut, niin sitten niitä lapsenkaan tarpeita ei välttämättä jaksa niin huomioida.

      Ihana kommentti! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *