Mansikkapilvi
Mansikkapilvi

MUNASOLUT VANHENEE, BIOLOGIALLE ET VOI MITÄÄN!

Matkustelua arvostetaan enemmän kuin vauvan tuoksuista arkea. Syntyvyys vähenee ja jollei Suomeen tulisi maahanmuuttajia Suomen väkiluku pienenisi. Näitä otsikoita lueskellen on helppo olla lapseton. NOT!

Kauhea stressi siitä, että kun pitäisi ja pitäisi. Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee kohisten koko ajan. Tiedän sen ihan hyvin, sillä kuulun itse siihen porukkaan joka tuota tilastoa varmasti nostaa sitten joskus, toivottavasti. Miksi kuitenkin voin yli kolmekymppisenä sanoa, että en ehkä vieläkään haluaisi lapsia omaan arkeeni? Haluan vielä mennä, tulla ja kokea. Vaikka sitähän sanotaan, että ei lapset estä matkustelua ja menemistä, mutta siis kyllähän ne kovasti sitten muuttaa asioita. Ensinnäkään mitä nyt oon kuullut lapsellisten ihmisten elämästä niin eihän sulle ensinnäkään jää rahaa millä matkustella. Elät täysin kädestä suuhun, siis sen lapsen suuhun.

Mä tiedän, että en sais sanoa tätä ääneen, mutta koiranpentu on hirveästi sama asia kuin ihmispentu eli vauva. Vaikka enhän mä mistään mitään tiedä kun ei mulla ole ollut niitä lapsia! Ehkä maailman eniten ärsyttävä lausahdus!!!! Te kenellä ei ole koskaan ollut koiranpentua ette myöskään tiedä mistään mitään. NI! Mutta siis, koiranpentu valvottaa parhaimmillaan vuoden ajan. Herättää joka yö. Joskus joudut käymään koiranpennun kanssa ulkona joka yö jopa yksi vuotiaaksi saakka. Ihmislapsen kanssa tätä ongelmaa ei ole. Imettäminen onnistuu lämpimässä peiton alla. Vaipan vaihto onnistuu lämpimässä. Vauva kakkaa ja pissaa vaippaan. Koiranpentu tekee tarpeensa milloin minnekin. Koiranpennun kanssa et saa äitiyslomaa, vaan valvot ja käyt töissä. Kokeilkaapa sitä ihmislasten äidit. NI. Plus ollaan huomattu esim. kaupassa käydessä, että vanhemmat paimentaa omia lapsiaan ihan samalla tavalla kuin me paimennetaan meidän Lukaa. Ei sinne, tule tänne, ei koske, älä ota.

Joten kyllä, koiranpennun omistajana voi jotain tietää siitä ”pikkulapsi-arjesta”.

Palataanpa sitten sivuraiteilta asiaan. Mulla lapsiasiat pyörii päässä melko usein ja siis lähinnä ihan vaan sen takia, että yleisesti ihmiset ajattelee, että kyllä niitä lapsia pitäisi jo tämän ikäisenä olla. Mä itse kuitenkin pärjään kyllä oikein hyvin vielä ilman. Uskon myös siihen, että jos mulle on tarkoitettu lapsia joskus tulevan, niin mä niitä voin saada sitten myöhemminkin oli mulla ikää ”liikaa” tai ei. Ja jos niitä ei tule, niin sit ei.

Mua  ä r s y t t ä ä  lukea melkein joka päivä jonkun lehden otsikoista siitä miten tietyssä iässä pitäisi olla jo lapsia. Olen varma, että entisaikaan ei myöskään olisi lisäännytty tyyliin alaikäsenä jos naisella olisi ollut muukin rooli yhteiskunnassa kuin synnyttäjä. Nykyään naisetkin voivat tehdä töitä, edetä urallaan, matkustella ja kasvaa aikuiseksi ennen lasten saantia. Kaiken lisäksi, minkäs sille voi jos seurustelukumppanit eivät ole olleet potentiaalista isä-materiaalia. En mä ainakaan haluaisi lisääntyä kaikkien kanssa kun on vain vähänkin pidempi seurustelusuhde takana. Kohta sitten saisikin huomata, että jaahas, tässä sitä ollaan yh-äitinä. Mä haluan, että mun perhe on kokonainen. Toki, voihan ero yllättää aina vakaammissakin suhteissa, mutta ei kaikkien kanssa vaan tehdä lapsia. Toki tiedän sitten näitäkin joilla on viisi lasta ja kaikilla eri isä tai eri äiti….

Mä en tiedä miksi kirjoitan tästä aiheesta. Ehkä siksi, koska otsikot. Ehkä siksi, että lastenhankinta on jokaisen yksilön valinta ja mikään sosiaalinen paine siitä, että kaikkien pitäisi lisääntyä ja raskautua tietyn ikäisenä, ei saisi tuoda syyllistä oloa yhdellekään naisista! Jotenkin sitä ehkä kokee epäonnistuneensa naisena kun mäkin oon jo kolmekymmentä ja silti lapseton.

Mitä fiiliksiä sulle herää aiheesta?

Kommentit (48)

  1. Memmu

    Hmm… Itse olen saanut lapseni 22- ja 23-vuotiaana. Silloin vielä monilla ystävilläni oli opiskelut kesken, ei vakituista parisuhdetta jne… Itse olin tuolloin seurustellut jo yli 4v., sekä olimme kihloissa. Olin saanut kliseisesti sen vakiduunin, ja kun plussasin, olimme muutaman kuukauden asuneet omassa rivarinpätkässä.

    Itse en tällä hetkellä osaisi kuvitella elämää ilman lapsiani! Olen saanut heiltä niin paljon. Lapset ovat olleet siis elämässämme mukana yli 10 vuoden ajan.

    Me olemme aloittaneet matkustelun vasta viime vuosina. Ei ole ollut varaa, opiskelin pari vuotta sitten itselleni uuden ammatin. Lapset ovat jo isoja, me mieheni kanssa pääsemme elämään toista nuoruutta. Lasten ollessa täysi-ikäisiä olen vasta 44-vuotias =)
    Meillä on molemmilla vakiduunit, kyllä rahaa jää.Riippuu ihan, mihin ne rahat käyttää. Perusduunareita ollaan, kaksi autoa ja omakotitalo. Ei mitään rikkaita siis, mutta toimeen tullaan ja suunnitteilla nyt ensimmäinen koko perheen ulkomaanmatka.

    Voin kyllä uskoa, että paineistusta tulee vähän joka suunnasta. Sille ei varmasti voi mitään. Tietenkään kaikki eivät lapsia tahdo. Vaan kyllä ne lapset ovat, jotka meitä vanhana muistaa, eivätkä eläimet. Työssä vanhusten parissa näen, miten surulliset silmät voivat olla, kun toisilla tulee lapset kyläilemään. Ja niitä omia kun ei ole =(

    • Noora

      Moikka Memmu!

      Ihanaa, että teillä noin 🙂

      En mä siis tarkoittanut sitä, että jos lapset olisi tullut hankittua nuorempana, että mä sitä jotenkin sitten katuisin, en tietenkään vaan se, että jos itse ei ole valmis, saati puoliso ei tunnu oikealle, niin ehkä sillon niitä lapsia ei kannata hetken mielijohteesta alkaa väkertämään 🙂

      Ja totta tuokin, että vanhuksena sitä varmaan olisi kiitollinen lapsistaan jos he vierailisi luona mutta eipä kaikilla ole lapsia vaikka olisi niitä halunnutkin ja vanhuus menee yksin tai sen puolison kanssa.

    • Senya

      Ja huonoin idea koskaan alkaa väkertämään lapsia, jotta joku vanhainkodissa tulisi moikkaamaan. Ensinnäkin, et voi tietää syntyykö lapsesi terveenä. Toisekseen et voi tietää, elätkö itse vanhainkotiin asti tai elääkö laosesi siihen asti kun olet vanhainkodissa.

      Tällaiset päätökset tehdä lapsia perustuu pelkoon, ja sellainen on aina huono syy hankkia jälkikasvua.

    • Noora

      Joo ei tollanen ole ehkä se oikea syy hankkia lapsia 😀 Se voi olla tietty hyvä puoli niissä lapsissa, että ne tulee sit katsomaan. EHKÄ!

    • Memmu

      En ihan noin suoraan tarkoittanut, että se olisi vain syy saada lapsia. Lähinnä tarkoitin, että lasten saamisella on pidempi kantoisemmat ”seuraukset” =)

  2. Minttu

    Hei!

    Jokaisen tulisi saada elää tätä elämää tyylillään. Ilman että tarttee kellekään selitellä. Ihan joka kantilta. Niin tässä lapsiasiassakin.

    Itse sain esikoisen kun olin 26 v. Toisen sitten joitakin vuosia myöhemmin. Nyt oon 36 v. Ja koen että enää en jaksais. Mutta vauvatkin tuppaa olemaan erilaisia, niin kuin ne koiranpennutkin 😉

    Lapsiarki oli todella t-o-d-e-l-l-a rankkaa meillä. Ja voin sanoa että koiran ensimmäinen vuosi ei ole ollut mitään verrattuna. Toisaalta, jonkun kaverin vauva-arki on ollut sitä että vauva herättää ehkä kerran yössä ja se on siinä. Ei näitä tilanteita oikein voi verrata kun ihmisiä on erilaisia, vauvoja on erilaisia ja koiriakin on erilaisia 😀

    Sopiva ikä vauvalle on se, jonka jokainen itse kokee sopivaksi.

    Vaikka rankkaa oli, en ikinä tietenkään vaihtaisi päivääkään pois. Mutta silti, enää en jaksaisi 😉

    Hyvää joulun aikaa sinulle 🙂

    • Noora

      Nimenomaan! Miksei vouhkata nuorista synnyttäjistä yhtä paljon. Onhan se nyt aikamoinen elämänmuutos esim 18 vuotiaalle saada lapsi. Näitäkin nuoria äitejä kun on varmasti todella paljon 🙂 Jokainen elää elämänsä niin kuin haluaa 🙂

  3. Nora

    Mä ymmärrän sun kannan ihan täysin! Meilläkin puolisoni kanssa sellainen tilanne, et halutaan seikkailla ja nukkua hyvin.

    Ei musta tarvitse potea huonoa omaa tuntoa siitä, ettei ole lapsia. Maapallo on ylikansoitettu ilmankin, eikä omasta elämänlaadusta tarvitse tinkiä! Nauti siis elämästä ilman paineita suomalaisen median uutisoinneista. 🙂

    Nora / https://dreamerachiever.com

    • Noora

      Jep, mä uskon, et meitä kolmekymppisiä ja ylipäätään naisia joilla ei ole syystä tai toisesta (vielä) lapsia on paljon 🙂

  4. Iida

    Tämä ei sinällään liity täysin tähän, mutta itse 23v kohta 2 vuotta lapsettomuushoitoja takana käyneenä ja saan aina kuulla kuinka meillä on vielä aikaa kun ollaan niin nuoria. Tuntuu, että olit sitten vanha tai nuori tai siltä väliltä niin kommenttia tulee joka suunnasta. Pitäis olla ihan fine haluta olla kahdestaan puolison kanssa, tai sitten olla yli 30v hankkiessaan esikoista tai 20v, tai sitten ihan vaan olla ollenkaan hankkimatta lapsia mutta ei, aina jollain on jtn siihen sanomista…

    • Noora

      Jep toikin! Ei täällä lisäännytä muita varten tai ainakaan sen takia, että laskeeko vai nouseeko syntyvyys Suomessa. Ei todellakaan kiinnosta tilastot siinä vaiheessa kun kaksi ihmistä haluaa keskuuteensa kolmannen tyypin. Tai ei ainakaan pitäisi vaikuttaa.

      Voimia ja jaksamista hoitoihin sinne. Asiat menee kuten on tarkoitettu <3

  5. Lukija

    Mulla on ollut aikoinaan kaksi koiranpentua, ja nyt kolme omaa lasta, joista yksi on tällä hetkellä vauva. Todellakaan eläimen ja ihmisen hoito ei ole sama asia. Onneksi aloitin muksujen haluamisen nuorena, onpahan vanhempana sitten aikaa tehdä omia asioita…urheilla ja matkustella, lapset sitten jo pärjäilee keskenään. JEH!

    • Noora

      No toi mun kommentti lasten ja eläinten erosta nyt olikin tarkoitettu kärjistettynä mielipiteenä. Niissä kuitenkin on paljon samaa, siis kun verrataan koiranpentua ja vauvaa 😀

    • Elle

      Siis oon aina ihmetellyt tätä, kun nuorena lapsen saaneet kehuskelee ”sitten olen vielä nuori kun lapset on jo isompia”, jees! Mutta entäs se oikea nuoruus?? Tuo ei poista sitä tosiasiaa, että nuoruuden menettää jos nuorena tekee lapset! Vaikka sä kuinka olisit vasta 40v kun muksu on 20v, niin silti sulla on mennyt ne omat nuoruusvuotesi täysin hukkaan.

    • jansku

      No kun ei kaikki halua viettää kultaisia nuoruusvuosiaan bilettäen/matkustellen/urallaan edeten/löhöten jne. Kyllä itselle opiskelut ym. ollut ihan tuskaa, kun odottanut vain valmistumista, että pääsisi tekemään vauvan 😀 Kaikki muu tuntui aivan merkityksettömältä, en koe ”uhranneeni” mitään.

      Myös me nuorena perheen hankkineet saamme osamme ulkopuolisten viisauksista, en jaksa ottaa itseeni…

    • Noora

      Niin, uskon sen, että joillekin kotiäiteily sopii heti kun on löytyy vaan potentiaalinen kumppani. Silti miksi pitää repiä otsikoita aiheesta, jos kaikki ei lisäännyt n. 20vuotiaana?

    • Noora

      Jep, baareissa ja joka puolella näkee paljon niitä 40-50 vuotiaita joilla on elämä jäänyt elämättä nuorempana ja sit vähän vanhempana otetaan korkojen kera takaisin 😀 En tarkoita etteikö keski-iässä saisi elää mutta niin. Ei nuoruuden eläminen ole sama asia silloin kun on oikeasti nuori kuin vs. silloin kun on henkisesti nuori mutta oikeasti vanha 😀

  6. Janna

    Täytän kohta 31 ja olen lapseton, ihan omasta tahdostani. 7kk ikäinen koiravauva löytyy ja allekirjoitan täysin tuon mitä kirjoitit arjesta koiranpennun kanssa! Ja kyllä, hän on meille perheenjäsen, siinä missä jollekin muulle ihmislapsi <3 Ärsyttää kun saan kommentteja että koira on lapsen korvike ja että kyllä sä vielä niitä vauvojakin haluat. Enköhän itse tiedä parhaiten mitä elämältäni haluan.

  7. Nimetön

    Nyt viimeistään näytit yksinkertaisuutesi. Peukku sille!

    • Noora

      KIITTI 😀

  8. Kata

    Meillä on kolme lasta. Nuorin 3kk ja lisäksi 4-vuotis musta käyttölinjainen cokkeri ja rankin vauva-aika oli tuon koiran kanssa. Piti hereillä enemmän kuin vauvat ja oli muutenkin varsinainen riiviö. Meillä tosin ollut perustyytyväisiä vauvoja, jotka heränneet suurimmaksi osaksi 1-2 kertaa yössä ja silloinkin riittänyt se kun laittanut tissin suuhun😊.

    • Noora

      ahahaha 😀 NONIIIN!

  9. Tiina

    Tärkeä aihe 👍 Itsekkin samojen asioiden kanssa painiskelen ja komeakymppiä kohta lähentelen. Voin niin samaistua tuohon koiranpentu asiaan, ihan käy työstä se pentuaikana, mutta äkkiä sen unohtaa et oli raskasta, nimimerkillä 3 v koira kotona ja haaveilen uudesta koiranpennusta enemmän kuin lapsesta 🤔

    • Noora

      😀 Jep. Jos lasta ja koiraa vertaa ei se ole mitenkään pahalla tarkoitettu ketään kohtaan. Se vaan kertoo sen, että myös koiranpentu tuo vastuuta ja valtavan elämänmuutoksen. 🙂

  10. Elle

    Siis sä olet kyllä ihan paras!! Niin täyttä asiaa koko teksti, jälleen kerran! Kirjoitat ihan huippuhyvin ja suoraan fiiliksistä sitä, jatka samaa rataa! 🙂
    Mahtavaa lukea suorapuheista tekstiä kiinnostavista aiheista!

    • Noora

      Kiva, että ihan kaikkia ei ärsytä 😀

  11. Pauliina

    Apua! Tuo koiranpennun ja ihmisen kasvattamisen vertaaminen on jotain aivan käsittämätöntä, poista se äkkiä!
    Tuota ei voisi kyllä lausua kukaan, kenellä on lapsia!
    Tottakai eläimessäkin on työtä ja vastuuta. Mutta ihmislapsen kanssa se on jotain sellasta ja potenssiin sata. Pelkkä vertaaminen on minusta aika kamalaa 😀

    Siitä olen ihan samaa mieltä, että lapsen hankkiminen tai saaminen on jokaisen henkilökohtainen asia. Ei se kuulu muille, eikä lasten hankkimisesta tai hankkimattomuudesta tarvitse kantaa mitään huonoa omaatuntoa. Toivottavasti jokainen saa lapsen silloin kun itse haluaa, jos haluaa.

    • Nonna

      Hmm.. kyllä olen samoilla linjoilla. Vitsit kun olen tykännyt vuosikaudet lukea blogiasi, mutta nyt tarvitsee miettiä jatkoa. Erikoisesti kyllä verrattu ihmislapsia ja koiralapsia.. Voisikohan siinä olla jokin idea takana, miksi koiran kanssa ei ole 9kk vanheimpainlomaa? Ja lisäksi pariksi vuodeksi kotiin sen jälkeen..? Jospa Noora saat lapsia, voithan pyöritellä ajatusta mielessäsi, että olet ensimmäisen viikon kotona vauvan synnyttyä ja palaat töihin ja katselet sitten mitä sinun vauvasi on saanut aikaiseksi työpäivän aikana. Voinee olla, että jotkin tahot tähän toimintaan puuttuvat. Enkä vähättele sitä, että koiraa ei voisi/saisi rakastaa saman verran kun ihmislasta tai ei olisi rankkaa, mutta kyllä kieltämättä vertauksesi oli hämmentävä.

      Terveisin mutsi, joka ei vielä toistaiseksi vaihda vauvansa vaippoja nousematta sängystä lämpimässä peiton alla

    • Noora

      🙂

      Niin, vertasin noita kahta asiaa. Tiedän, että asiat ei mene prikulleen samalla tavalla ihmislapsen ja koiranpennun kanssa, silti niissä on paljon samaa 😀 Ja jos luet tarkemmin, puhun imettämisestä peiton alla ja vaippojen vaihdosta lämpimässä 🙂

    • Noora

      😀 Arvasin, että se kolahtaa pahasti joihinkin 😀 Ihan iisisti siellä 😀 En tarkoittanut sillä mitään pahaa 😀

    • Pauliina

      Oi ei se loukkaa ainakaan minua. Ihmislapsen ja koiran vertaaminen on tooooodella typerää, voisin kuvitella jonku 16-vuotiaan päästelevän tällaista, en kolmekymppisen.

      Voin vannoa, että jos joskus saat lapsen niin mietit että oumaigaad mitä mä ajattelin! 😀

      Mutta joo, eihän sitä vanhemmaksi tulemista voikaan täysin ymmärtää, ennenkuin sen itse kokee. Kaikki aikanaan.

  12. miranda

    Itse olen 23, ja en halua lapsia. On typerää painostaa missään kohtaa, varsinkaan kun ei voi tietää, onko lapsettomuus vapaaehtoista. Ja kuten Nora sanoi, maapallo on muutenkin täynnä porukkaa. Itse en tunne minkäänlaisia paineita hankkia lapsia.

    • Noora

      Minä tiedän, että varmaan haluaisin lapsia sitten jossain vaiheessa. Olen silti vielä himpun verran itsekäs ja haluan elää itselleni ja parisuhteelle ennen lapsia. Meidänkin suhde on nuori vaikka ”vanhoja” jo ollaankin 😀

  13. Elisa

    Rohkea teksti, enkä kieltämättä osaisi pahoittaa mieltäni koiranpennun ja lapsen rinnastamisesta. Itse ainakin ymmärsin vertauksen olleen kirjoitettu pilke silmäkulmassa 🙂 Olen itse 32-vuotias ja lapseton, ja vieläpä omasta tahdostani. Harmittaa kun milloin -kysymyksiä satelee, samoin syyllistämistä jos erehdyn sanomaan olevani väsynyt. Arjessani siis yhdistyvät opiskelut, harrastekilpaurheilu (eli treeniä 6 kertaa viikossa 1-3 tuntia), kotihommat ja parisuhde. En saa valittaa väysymystä, sillä liikunta ja opiskelu ovat omia valintojani. No, niin mielestäni ovat lapsetkin oma valinta, vaikkei sellaista saa ääneen sanoa. Mikä biologisen kelloni laiskuuden kritiikissä eniten harmittaa, on täysi ymmärtämättömyys. Sairastuin syömishäiriöön 24-vuotiaana, ja kyseinen sairaus vei elämästäni lähes viisi vuotta pois. Kolmekymppisenä sain taas elämästä kiinni, ja mielelläni haluan itsekkäästi elää vielä hetken OMAA elämääni, ennen kuin luovutan sen jollekin toiselle seuraavaksi 18 vuodeksi. Kiitos kun kirjoitit tämän tekstin!

    • Noora

      Joo, ei kai tuosta vertauksesta pitäisi kenenkään pahoittaa mieltään.

      Joo ethän sä voi olla väsynyt koska sulla ei ole vauva-ajan aiheuttamaan univelkaa 😀 Kiireinen arki. Niin kauan kuin tuntuu hyvälle tehdä omia juttuja niin sillon niitä pitää tehdä. 🙂 Eiköhän se vauvakuumekin joskus nosta päätään, jos on nostaakseen 🙂

  14. ninski

    Täälläkin kommenttikentässä on näköjään päästy tekstissäkin mainittuun ”et tiedä mistään mitään kun sulla ei ole lapsia” -korttiin. Todellisuudessa kukaan ei voi tietää miltä toisesta tuntuu oli lapsia tai koiria tai omistusasuntoja tai päihdeongelmia tai ei. Ai että kun tämä aihe osuu hermoon. Esim. ”Ei voi tietää *väsymyksestä* (tähän voi vaihtaa haluamansa asian) mitään jos ei ole lapsia” -argumentti. Mistä sanoja voisi tietää kärsiikö toinen unettomuudesta tai vaikka kroonisista kivuista, jotka on valvottaneet tuhat kertaa enemmän kuin mikään määrä lapsia voisi tehdä. Ei toisen ihmisen kokemuksia voi arvottaa omien kokemuksiensa perusteella varsinkaan, kun harvoin näkee ihan koko totuutta toisesta. Jollekin koiranpentuaika on raskasta, toiselle pikkulapsiarki, joku kärsii masennuksesta ja ylipäätään pelkkä sängystä nouseminen voi olla liian raskasta toisinaan.

    Tässä tekstissä vertaus oli tehty pilke silmäkulmassa, ymmärsin jutun pointin ja teksti oli mielestäni hyvä. Aion lukea blogiasi myös jatkossa.

    Ja lapsi-asialla ahdistelu on raivostuttavaa, se on jokaisen oma asia. Toisille elämän suurin haave on tulla äidiksi nuorena, jollakin se käy vahingossa ja toisille ei edes yrittämällä, toiset haluaa opiskella tai bilettää tai luoda uraa. Ei ne vaihtoehdot ole toinen toistaan arvokkaampia, kukin tyylillään.

    • Noora

      Joo siis ihan perus. Avasin mä suuni mistä aiheesta vaan, niin enhän mä voi tietää mistään mitään koska ei ole omia lapsia. Tavallaan totta joo mut kai sitä jotain tietääkin jo tähän ikään mennessä 🙂

      Kiva, että et hylkää blogia 😀

  15. Hanne

    Sain vähän alta kolmekymppisinä molemmat lapset ja nyt ovat noin 10v.
    Matkusteltiin paljon ennen lapsia ja molemmat lapset lähtivät reissuun (Kreikkaan) kun olivat 10kk. Lapset eivät estä matkustelua mitenkään. Mitä rahaan tulee, niin nykyään on matkustelu aika halpaa.
    Lasten kanssa muutamat ekat vuodet ovat ne kaikista rankimmat kun eivät juuri osaa mitään. Nyt kun ovat tuossa iässä niin on tää kyllä aika helppoa.Saas nähdä mitä murrosikä tuo tullessaan:)

    • Noora

      Totta kai matkustelu onnistuu lapsien kanssa myös, mutta onhan ne reissut vähän erilaisia ja varmasti muotoutuu paljon sitten sen lapsen tarpeiden mukaisesti. Ei onnistu maata vaikka rannalla 8h. ja tosiaan en tarkoita mitään bilelomia vaan ihan ylipäätään. 🙂

  16. Sussu

    Itse en ehkä lähtis vauvaa ja koiranpentua vertailemaan, mutta varmaan tuossa oli vähän pilkettä silmäkulmassakin ☺ Toki molemmat herättelee öisin ja vaatii huolenpitoa ja aikaa, mutta suurimpana ja oleellisena erona näkisin sen, että vauvassa oot oikeesti 24/7 kiinni. Ja ihan fyysisestikkin kiinni, mikäli imetät ja joudut pitää tissin koko ajan vauvan suussa 😅

    Mutta itse asiaan, sain esikoisen tänä vuonna, ikää minulla 27v. Tunnen esikoisten äitejä ikähaitarilta 17-40v. Sanoisin, että ei sillä iällä ole niin väliä, kunhan tuntuu että on oikeesti henkisesti valmis vauvan tuloon. Toki riskit suurenee ja raskaaksi tuleminen vaikeutuu, mitä enemmän on ikää. Mutta itse en olisi jaksanut tätä vauvavuotta, mikäli en olisi todellakin tahtonut sitä vauvaa ja asennoitunut siihen, että elämä on nyt sitten vaan sitä pelkkää vauvaa ☺ Toki on silti hyvä pitää mielessä, ettei koskaan ole ns. täydellistä hetkeä vauvan tulolle, aina keksii syitä miksi ei vielä ole hyvä hetki. Sitten kuitenkin yleensä kun se vauva tulee, tuntuu että näinhän tän pitikin mennä.

    Harmillista, että ulkopuoliset ihmiset kokevat oikeudeksi huomautella lapsettomuudesta. Isosiskoni (31v) saa koko ajan huomautteluja asiata. Mistä ne muut tietää, haluaaki hän edes lapsia tai kärsiikö vaikka lapsettomuudesta? Lapset ovat aika herkkä asia, itse ainakin välttelen utelemasta sellaisia asioita yhtään keltään☺

    • Noora

      Joo, kärjistetty hymyillen kirjoitettu kommentti. Niiissä on oikeasti tosi paljon samaa uskokaa tai älkää 😀

  17. Jonna / Palasia arjestani

    Minä olen 34-vee ja meillä on kohta 6-vuotias tyttö. Saan koko ajan kommentteja, että millos toinen tulee, koska täytyyhän lapsella sisarus olla. No en oikeastaan tiedä. Toisaalta haluaisin toisen lapsen joo, mutta en ole varma jaksanko? Eli puollan kyllä sitä, että lapset hankittaisiin alle kolmekymppisinä ihan jo senkin vuoksi, että silloin jaksaa niitä yövalvomisiakin paremmin. Meillä tyttö on aina nukkunut hyvin, mutta siitä huolimatta ensimmäinen vuosi meni sellaisessa sumussa, että huh huh. Toki nyt on kaikki helpompaa potensiin tuhat, mutta että pitäisi koko valvomis- ja päiväkotiruljanssi käydä uudestaan…. Ei houkuttele!

    Lapsi ei ole sama asia kuin koira, mutta voin kyllä samaistua suhun. Tytön syntymän aikaan meillä oli vielä 11-vuotias koira, joka sairasti cushingin tautia. Taudin vuoksi koiraa jouduttiin käyttämään 2-3 kertaa yön aikana pissalla ulkona. Ei ollut mukavaa ei! Mieluummin olisin vain iskenyt lapselle tissin suuhun ja jatkanut uniani kuin lähtenyt 30 asteen pakkasessa ulos….

    Me tehtiin ensimmäinen reissu lapsen kanssa ulkomaille, kun hän oli 1,5-vuotias. Matkustaminen on ihan erilaista lapsen kanssa kuin ilman, mutta on se toisaalta myös todella hauskaa! Me ei olla muutenkaan mitään seikkailijoita ja luulen, että ihan samat rantalomat valkattaisiin ilman lastakin.

    Älä ota Noora stressiä lapsikyselyistä! Niitä tulee, jos on tullakseen. Lapset on jokaisen oma valinta 🙂

    • Noora

      Kiitti Jonna 🙂

      Niin, voihan se olla niinkin, että ei sitä energiaa piisaa ihan samalla tavalla kuin ois piisannut 20vuotiaana esimerkiksi, mutta en mä todellakaan olisi ollut silloin valmis äidiksi. Asiat menee kuten niitten pitää mennä, enkä mä silleen sitä stressaakaan. Uskomatonta miten muita tää asia kiinnnostaa. Täysin ulkopuolisia yms. 🙂

  18. Mauis

    Mulla on kolme lasta. Vanhin saatu 18-vuotiaana, nuorimmat just alta kolmen kympin. Meillä on myös koiria.
    Mä oon satumaisen onnekas, koska yövalvomisia ei ole ollut kenenkään kanssa. Ei ihmisvauvojen eikä koiranpentujen. 😉
    Mä halusin ne lapset tähän maailmaan, olen kuitenkin elänyt oman näköistä elämää niiden syntymän jälkeenkin. Urheillut, matkustellut, remppaillut, opiskellut.
    Nyt nuorimmainenkin kohta kymmenen, koirat aikuisia, ja elämä on iiisiiiiii! Mä olen nelikymppinen ja elämän paras olo itsen kanssa. Olen saanut rakennettua oman näköisen elämän ja viihdyin tässä tosi tosi hyvin.
    Sehän sen on tärkeää.
    Että tekee asioita jotka tuntuu omilta! Ympäristön kommentoinnin voi jättää omaan arvoonsa.

    Paljon onnea ja iloa pentuaikaan toivon teille. Kyllä sitä sitten rakkaudella ja haikeudella muistelee. Varsinkin kun aika niin nätisti ne muistot kultaa 🙂

  19. *S*

    Moikka!
    Meillä on myös mieheni kanssa aika tuore suhde (alle 2v.) ollaan yhdessä oltu ja ikää meillä on molemmilla 30v. Lapsista ollaan puhuttu ja molemmat niitä kyllä toivoisi vaikkapa heti :).
    Mä kuitenkin aloitin juuri uudessa työpaikassa ja heti en ilkeäisi jäädä äitiyslomalle, jos meille vauva suotaisiin. Mutta ymmärrän niiiin hyvin tuon tietyn paineen, että lapsia pitäisi jo olla, koska vanhempana et jaksa enää valvoa öisin jne jne. Lapsiasiat ovat kuitenkin niin henkilökohtaisia, että jokaisen voitaisiin antaa vaan elää omaa elämää joko lapsien kanssa tai ilman.

  20. Suuppis

    Mulla on ollut neljä koiraa pennusta. Ja ensimmäinen lapsi nytten. Voin sanoa ettei asioita voi verrata. mielestäni koiran kanssa suhde syvenee pidempään ja tuntuu kuin hoitaisi ”vieraan lasta” kun oma lapsi jonka tunnet jo kohdussa ja alat työstää hänen persoonaa, kun saat syliin niin se rakkaus on jotain potenssiin miljoona verrattuna koiranpentuun. Ja itse olen henkeen ja vereen koira ihminen. Myös kroppa alkaa toimia eritavoin hormooneista toimien. Ennen synnytystä alat jo heräillä yöllä, näin valmistaudut tulevaan. Herääminen yöllä ei ole tuskaan. Ehkä vuoden päästä mutta ei alussa. Pennun kanssa se tosiaan on tuskaa ja hermojen kiristelyä 😀 Mä yllätyin kuinka mun kroppa ja mieli toimi ihan eritavoin ja luinkin usean artikkelin tästä miten keho ja hormoonit näihin muutoksiin suhtautuu

  21. Sanna

    Kiitos kysymästä, herättää sellaisia ajatuksia, tämä aihe, että taidan olla aika sinut omien valintojen ja ajatusten kanssa kun pystyin lukemaan teksti ja kommentit pahastumatta mistään 😂

  22. Maryana

    Just hyvä teksti! Arvasin että tosta koiranpentuvertauksesta tulee ininää, mutta so what. Eihän me tietenkään voida väsymyksestä ja vastuusta tai rakkaudesta tai elämästä mitään tietää, koska meillä ei oo lapsia 😀

    Mahtavaa että uskallat kuunnella omia fiiliksiä lapsenhankinnan/hankkimattomuuden suhteen! Omaa elämää pitää elää just niinkun haluaa, valintojensa kanssa joutuu kuitenkin elämään ite, eikä kukaan muu.

    t. 36-v vapaaehtoisesti lapseton, ja joka päivä asiasta NIIN onnellinen 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.