Mä myönnän, mun kunto on ihan paska!

Crossfitissä ollaan päästy repimään keuhkoja ihan todenteolla irti. Kokeiltiin tässä yhdellä tunnilla soutulaitetta ja päästiin sitten irrottelemaan sillä. Kokeiltiin soutaa 500 metriä niin nopeasti kuin suinkin vain mahdollista, eli kyse oli Minä vs. Soutulaite. Itse en ole varmaan koskaan aiemmin käyttänyt soutulaitetta, mutta melko nopeasti sain siihen tuntuman.

Koska kyse oli soutaa nopeasti, pyrkien pitämään tekniikka kuitenkin kasassa, oli mun taktiikkana lähteä soutamaan alkuun ihan täysillä. Näin jälkikäteen mietin, että jos olisin lähtenyt vaikka 80%:n tehoilla liikkeelle olisinko jaksanut loppuun saakka paremmin. Nimittäin ekan sadan metrin jälkeen tajusin, että voimat loppuu niin kesken ennen kuin olen maalissa. Kun oli soudettu 250 metriä, olin varma etten selviä loppuun ja tekniikka oli aivan levinnyt, kun en vaan jaksanut! Kun matkaa oli 100 metriä jäljellä olin varma, että en enää liikkunut soutulaitteen penkissä ollenkaan vaikka kuinka siinä olevinaan nytkytin ees taas.  Metrit väheni todella hitaasti tai sille se ainakin tuntui.

Selvisin kuin selvisinkin loppuun saakka! Ajaksi tuli 2:01. Sinänsä ihan ok aika koska kuvittelin kesken soudun, että en pääse edes loppuun, koska hapotti niin paljon jo niin alkuvaiheessa ja kaiken lisäksi taustalla oli neljän päivän sairasloma kauhean yskän vuoksi, eli keuhkot oli jo valmiiksi riekaleina. Voitte varmaan kuvitella miten riekaleina ne oli tuollaisen rääkin jälkeen 😀 Hhahaha! Mutta kuten sanoin, SELVISIN! Ajan otin muistiin, että voin sitten joskus PAREMPI KUNTOISENA kokeilla lyödä tuota ekaa aikaani. Nyt sitten tarvitsee enää olla parempi kuntoinen.

Eilen kävin illasta salilla ja ajattelin jos kokeilisin vähän soutaa. Ei se ainakaan pahaa tekisi. Valitsin 1000 metriä mittariin ja sitä lähdin siis soutamaan. En lähtenyt todellakaan vetämään täysillä alusta saakka, vaan yritin valita tasaisen tahdin, jonka pystyisin pitämään mahdollisimman pitkään päällä. 1000metrin ajaksi sain 4:23. Soudun jälkeen en ollut aivan nääntynyt, vaikka toki keuhkoissa tuntuikin.

Tuossa mulla nyt on ajat joita voin lähteä tässä pikkuhiljaa sitten parantamaan. Toki vauhdin lisäys ei ole se pääasia, vaan se, että myös tekniikka säilyisi läpi soudun. Tykkään crossfitistä edelleen ihan tosi paljon ja odotan jo niitä treenejä, mitä pääsisi vetämään tämän peruskurssin jälkeen. Tää on niin mun laji!

Jes!

Ps. Opin hyppäämään hyppynarulla tuplahypyn, eli douple under. Tässä liikkeessä hyppynaru menee yhden hypyn aikana jalkojen alta kaksi kertaa. On muuten aivoja ja koko kehoa rasittava liike. Niin ja pohkeet menee sitten ekojen treenien jälkeen aika jumiin 😀 Ainakin allekirjoittaneella meni.

Kommentit (4)
  1. Kiva lukee näitä sun crossfitt postauksia 🙂 mieheni harrataa sitä kilpailutasolla asti ja usein olen ollutkin vaan katsomassa niitä kisoja ja siitä on jääny sellanen kuva että se on aika rääkkiä 😀 mutta jos sitä joskus itsekkin menis onrampille kunhan kyllästyn salitouhuun 😉 lajin monipuolisuus kiinnostaa! ja samoin se että siellä ei olla ulkonäkökeskeisiä, vaan tärkeämpää on hyvä kunto ja oman suorituksen parantaminen.

  2. aiiivan ihanat housut, saako kysyä mistä?😊 ja täällä myös hurahduttu crossfittiin, super tehokasta ja samalla hauskaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *