Mansikkapilvi
Mansikkapilvi

KUINKA SUHTAUDUT RUOKAAN? OLETKO NAUTISKELIJA VAI LASKELMOIVA?

Kuinka moni meistä pystyy nykypäivänä miettimään ruokaa ajattelematta sen ravintoarvoja tai sitä, että lihottaako kyseinen ruoka vai ei? Nykyään tämä kulttuuri missä elämme pyörii pitkälti sen ympärillä, että mitä voit syödä, minkä verran ja kuinka usein. Tämä nyt osittain taas johtuu siitä, mistä puhuin aiemmassakin postauksessa, eli fyysisen aktiivisuuden vähentymisestä. Syömämme ruoka kertyy helpommin kroppaan, koska aineenvaihduntamme ei käytä kaikkea saatua energiaa hyväkseen.

Se on oikeastaan se ja sama mitä syöt, niin voit lihoa. Ihan vaikka vetelisit fitness ruokaa, eli parsakaalia, kuivaa kanaa riisillä joka päivä, mutta jos syöt sitä liikaa omaan kulutukseesi nähden, lihot.

Miten me päästään pois siitä kaikesta ajatustyöstä mitä ruokailuihin ja ruoka-aineisiin kuuluu? Varmaan opettelemalla ja jättämällä ulkopuolelle se kaikki mitä media tuputtaa. Ihmisen pitäisi opetella syömään miettimättä. Oppia syömään järkevästi ja terveellisesti, sillä tavoin, että lautasella on monipuolisesti ruoka-aineita. Ymmärtää ensinnäkin mikä on terveellistä ja mikä ei. Tai jos joskus syöt pizzan, sen tuomaa nautintoa ei tarvitse kuitata sanomalla ääneen, että tässä tuli nyt kerralla 1000 kaloria ja tämän kuluttamiseen mun pitäisi juosta ainakin kolme tuntia yhtä kyytiä ja loppupäivänä en sitten syö mitään.

Joillekin ihmisille ruoka on polttoaine. Joillekin, kuten itselleni ruoka on nautinto. Rakastan syödä, enkä juurikaan joudu miettimään, että mitä voin syödä tai mitä en. Tai no, totuuden nimissä joudun miettimään ja osittain rajaamaan esimerkiksi herkkujen syöntiä, sillä muutoin söisin niitä joka päivä, ja siis aikalailla melkein joka toinen päivä syön niitä silti. Tietynlainen herkkujen rajaus on kuitenkin mielestäni tervettä ja jopa järkevääkin.

Mua ei ahdista syödä silloin tällöin pitsaa tai hampurilaisia, koska en syö niitä joka päivä. Jos söisin niitä useasti, voisi olla, että jossain vaiheessa mua alkaisi ahdistamaan hampurilaisten terveysvaikutukset vaikka mun painon kannalta. Silloin joutuisin oikeasti miettimään sitä, että miten paljon joutuisin tekemään töitä, että taas tänään saan poltettua tämänkin hampurilaisen.

Niin. Haluan, että ruoka ei tuo eikä luo minulle ahdistusta. Haluan, että se pysyy tavallaan polttoaineena, mutta suurimmaksi osaksi nautintoaineena. Sen takia pitäisi myös opetella syömään rauhassa, ilman kiirettä ja hotkimista. Minä itse olen aika nopea syöjä ja voisin opetella syömään hitaammin. Varmaan silloin tulisin kylläiseksi nopeammin, kun vain malttaisin syödä rauhassa. Tällä tavoin saisin annoskokoja varmasti pienemmäksi.

Useinhan siinä käy niin, että kun on kova nälkä, ruoka tulee ahmittua. Kun olet ahminut lautasellisen ruokaa, aivot eivät ehdi tajuta, että mahassa on ruokaa. Ahmimisen vuoksi aivot ehdi lähettää sulle signaalia, että maha on jo täysi, ei tarvita enempää. Osaatteko arvata mikä olo tämän jälkeen tulee?

Ähky. Jep, se kaikkien ääneen valittelema ähky.

Mutta kuinka me oppisimme syömään monipuolisesti ja liikaa miettimättä? Kuinka me oppisimme, että meidän kehot tarvitsee liikuntaa ja aktiivisuutta?

Oletko sinä nautiskelija vai pidätkö ruokaa polttoaineena, jota on syötävä, että jaksat liikkua?

Kuvat: Unsplash.com

Kommentit (2)

  1. Jenna

    Olen ehdottomasti nautiskelija, mutta terveellä tavalla takaraivossa pyörii ajatus ruuasta polttoaineena. Teemme siis ruokaa, josta nautimme ja joka yleensä on terveellistä, herkkupäiviä vietämme silloin kun tuntuu hyvältä. Tottakai joskus (sattumalta noudattelee useimmiten kuukautiskiertoa :D) tuskailen liikaa syötyä pannaria, kun vatsa näyttää turvotuksineen siltä, että kolmas lapsi on tuloillaan 😀

    • mansikkapilvi

      Mut hei, toihan kuulostaa ihan järkevälle, osin samalla mitä itse toteutan. 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.