Mansikkapilvi
Mansikkapilvi

KUINKA PÄIHITTÄÄ LENTOPELKO?

Matkustelua rakastavana ihmisenä on raastavaa kärsiä lentopelosta. Tällä hetkellä lentopelko on sillä tasolla, että pystyn sen jotakuinkin hallitsemaan ja en anna sen rajoittaa matkustelua. Raja siihen, etten nousisi lentokoneeseen pelkoni takia ei tunnu kuitenkaan olevan kaukana. Myös mieheni kärsii lentopelosta ja hänellä lentopelko on vielä rajumpaa kuin itselläni. Hän on joutunut turvautumaan jopa lääkkeisiin lennon ajaksi.

Itselläni ei ole koskaan tapahtunut mitään radikaalia lentojen aikana. Normaalia turbulenssia jolloin kone hiukan hytkyy, on tottakai ollut joskus ja pari vuotta sitten Kroatiaan laskeutuessamme sivutuulta oli todella paljon. Tällöin laskeutuminen tuntui aika hurjalta. Niin ja kerran Kööpenhaminasta lähtiessämme oli myrsky. Meri vaahtosi heti kiitotien päätyttyä koneen alapuolella ja lensimme kohti mustaa taivasta. Silloin pelkäsin normaalia enemmän.

Minulle kaikkein pahimmat hetket lentämisessä on koneen nousut. Se hetki kun otetaan korkeutta kohtalaisen jyrkässä kulmassa. Silloin epäusko valtaa mieleni. Alan miettimään, että ei tämä kone voi pysyä ilmassa, ei vaan voi. Kroppani tuntee jokaisen hytkähdyksen, äänen ja paineen muutoksen, vaikka olisin silmät kiinni ja kuuntelisin musiikkia. Yleensä kone kääntyy vielä melko pian nousun jälkeen. Nousuista pahimmat tai ahdistavimmat on yleensä siinä vaiheessa kun ollaan lomakohteesta palaamassa kotiin päin. Lomalle mentäessä otan yleensä yhden viinilasin ennen lentoa ja se varmaan rentouttaa sen verran ettei menomatkan nousu koskaan tunnu ihan niin pahalle kuin paluumatkan nousu. Lisäksi se odottava fiilis kun ollaan menossa lomalle varmaan jollain tapaa rauhoittaa myös.

Siinä vaiheessa kun kone on matkakorkeudessa ja näen horisontin ikkunasta rauhoitun hiukan. Näen, että kone pysyy tietyssä korkeudessa eikä vajoa alaspäin. Tosiaan se, että näen ikkunasta ulos rauhoittaa minua myös. En muista mistä oltiin erään kerran tulossa, mutta istuin sellaisella paikalla, että en nähnyt mistään ikkunasta edes vähän ulos. Se oli todella ahdistavaa.

Tiedostan sen, että ilmailuala on tarkimmin valvottua kuin mikään ja hyvin turvallinen matkustusmuoto. Autoillessa kuolen paljon todennäköisemmin kuin lentokoneella matkustaessa. Silti mun järki pelaa kaikkia tilastoja ja todennäköisyyksiä vastaan. Joskus koneisiin vaan tulee vikoja, mikseipä juuri siihen mun koneeseen. Eniten mua ahdistaa se, että mä en voi nousta koneesta pois silloin kun itse haluan. Olen täysin lentokapteenin armoilla. Jos mua alkaa ahdistamaan kovasti, siellä mä olen edelleen koneessa. En pääse tilanteesta pois. Autoillessa tms. voin pysäyttää auton ja nousta pois kyydistä.

Miehellä on yksi keino joka on auttanut jonkin verran lentopelkoon. Se keino on ollut Flightradar sovelluksen lataaminen puhelimeen. Sieltä näkee reaaliajassa kaikki maailman lennot. Sieltä voi tarkistaa minkä tahansa lennon määränpään, lentokorkeuden ja nopeuden, jos lento ei ole salattu tai yksityinen tms. Kerran mun mies seurasi Flightradar sovelluksen avulla meidän lentoa missä oltiin. Hän näki, että korkeus ja nopeus pysyi koko ajan samana. Se lento meni hyvin ja kohtalaisen rauhallisesti. Sovelluksen avulla tajuaa, että tuolla ilmassa on koko ajan satoja lentokoneita, ja aika harvat niistä tippuu oikeasti! 😀

Meitä ei helpota kumpaakaan mikään lukeminen, elokuvan katselu tai musiikin kuuntelu. Ollaan liian ahdistuneita, että voitaisiin keskittyä mihinkään tuollaiseen. Nukkumista mä yritän, mutta mä pysyn koko ajan sellaisessa valveunessa, että havahdun ihan kaikkeen, vaikka siis kuuntelisin samalla musiikkia. Kroppa vaan on sellaisessa jännitystilassa, että se aistii kaiken.

Parasta lentämisessä on laskeutuminen. Jostain syystä se ei pelota mua ollenkaan. Ehkä tieto siitä, että kohta pääsen koneesta pois helpottaa pelkoa ja sitä oloa. Mua ei ahdista laskeutuessa koneen äänet, korkeuden tippuminen, ilmakuopat ei mikään. 🙂 Erikoista.

Onko sinulla lentopelko tai jotain vinkkejä, että selviydytään meidän seuraavasta lennosta?

Kommentit (3)

  1. V

    Mulla on myös lentopelkoon liittyvää oireilua, mutta tähän asti olen pystynyt matkustamaan. Mulla on toi sama, että nousut on pahimpia. Kuulostelen koko ajan konetta ja nitinää ja natinaa ja jokainen käännös on mahanpohjassa tuntuva nykäys. Jokainen koneen äänen vaimentuminen on mulle varma merkki että nyt pudotaan. Teen tuota samaa aina kuin miehesi, kyttään sitä lentokoneen näyttöä tai vastaavaa mistä näkee maanopeuden ja sen että lentokorkeus varmasti nousee/pysyy tasaisena. Se rauhoittaa jonkun verran mutta muuten istun aina ihan rystyset valkoisena hiljaa penkissä. sitten kun tarjoilu alkaa, koen pientä tyyntymistä koska tiedän että ei ne meille kahveja tarjoaisi jos tässä oltaisiin kuolemaisillaan 😀

    Tiedostan että hieman tyhmää ja hysteeristä ja hoenkin aina lennolla että autolla ajaminen töihin on varmempi kuolemaan johtava riski kuin lentäminen. Ehkä se korkeus jotenkin tekee sen että pelottaa!

  2. Nimetön

    Kokeile EFT tai TFT akupisteiden naputtelua ja varmasti pääset peloistasi. Ehdottomasti tehokkain tapa!

  3. Salla

    Hei! Täällä kans yks lentopelkoinen. Itse pelkään lentämistä todella paljon, siis todella. Pelkkä lentokentälle meneminen saa kyyneleet silmiin ja ajatus rupeaa vaeltamaan. Kentällä odottelu on ihan ok, mutta heti kun alkaa kohti lentokonetta, iskee pakokauhu. Käytävää pitkin käveleminen koneeseen on pelkkää itkua ja kuolemanpelkoa. Koneennousu on täyttä tuskaa ja jos ei ole tuttu ja turvallinen henkilö vieressäni, on satavarmaa että iskee paniikkikohtaus. Nousun jälkeen olotila on siedettävä. Kuuntelen yleensä musiikkia ja yritän olla ajattelematta olevani lentokoneessa ja yritän miettiä, että tämä on pian ohi. Laskeutuminen on itselleni helpoin osio, jotenkin silloin pystyy vihdoin huokaisemaan helpotuksesta!
    Vaikka tiedän, että lentäminen on turvallista, ei se auta siihen pakokauhuun mikä siellä koneessa iskee. Sitä on vaan jotenkin ihan peloissaan, vaikka kuinka joku yrittäisi takoa päähän, että tässä ei ole mitään hätää. Olen kuitenkin kokenut sen auttavan, että kerron lentoemännille olevani lentopelkoinen, jolloin yleensä tulevat kyselemään kuulumisia yms ja tosiaan kaveri pitää olla matkassa. Yksin en pysty lentämään 🙁

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.