Koska mä voin

Joskus teen asioita ihan vaan siks koska mä voin tehdä niin.

Kun tää viimeisin kisadieetin pätkä loppui niin oon ostanu kaupasta jotain hyvää itselleni ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä koska mä pystyn ostamaan. Huomaan kuitenkin, että herkästi se menee siihen ainakin tällä sokerihiirellä, että sitten sitä hyvää tulee ostettua melkein päivittäin. Ja ihan vaan siks koska mä voin ostaa. Oonhan aikuinen ihminen ja päätän itse omista asioistani.

sokeriajarasvaa1Sain tuossa kuitenkin joku aika sitten taas yhden ahaa-elämyksen. Että ehkä ei pitäisi mennä niin tunteella tuolla kaupassa, se menee sitten herkästi siihen, että sieltä kaupasta tarttuu joka kerta jotain semmoista mukaan mitä ei ehkä välttämättä joka päivä tarviis syödä. Uskon, että se on aika monen henkilön vitsaus käydä ruokaostoksilla ihan fiiliksellä. Sitten sieltä tarttuu kaikenlaista mukaan ja loppujen lopuks tajuaa kotona, ettei tullutkaan ostettua mitään kunnollista ruokaa.

sokeriajarasvaa12Mietin tän asian niin, että eihän lapsetkaan saa joka asiassa tahtoaan läpi. Ei jokapäivä ole karkkipäivä, miks sitten aikuisilla se ois niin?

Sunnuntaina ajattelin, että käyn ostamassa karkkia. No, laiskuus tai järki vei ”voiton” ja söin pari porkkanaa kotona ja menin nukkumaan. Eilen jalkatreenin jälkeen aattelin, että illalla vois napsia vähän jotain hyvää. No treenin jälkeen olikin sitten tosiaan niin pahaolo, että herkut jäi kaupan hyllylle ja mukaan lähti banskuja ja maitorahkaa.

Tuskaisen hyvää lattea!
Tuskaisen hyvää lattea!

Tuossa vaiheessa aattelin, että tätä mielivaltaista ”ostan herkkuja koska mä voin” metodia on lähdettävä muuttamaan ja vahvistamaan siihen suuntaan, että se on se yks karkkipäivä maksimissaan viikkoon ja sillä on pärjättävä. Juttelin tästä eilen kaverin kanssa puhelimessa ja se sano, et ne herkutkin sitten maistuu paremmalle kun niitä ei jatkuvasti oo syömässä. Mie sit vertasin sitä viinan juontiin. Sekin on ihan hauskaa välillä ja kun tarpeeks harvoin käy, mut jos se ois joka viikonloppuista niin nopeesti menis hohto siitäkin touhusta, todennäköisesti jo toisen päivän jälkeen viimeistään 😀

Mutta kun se syöminen on vaan niin kivaa.

rasvaajasokeria11Uhmasin tuossa kaikkia luonnonvoimia viime perjantaina ja leivoin kakun, ensimmäisen moneen moneen vuoteen. Suklaisen, suussa sulavan hyveen. Reseptin mukaan mittaillessani aineksia kasaan suoraan sanottuna järkytyin siitä sokerin määrästä mikä siihen kakkuun meni; 2 desilitraa! En todellakaan muistanut, että kakkuihin tommoista kasaa käytetään sokeria. Siihen päälle vielä ne suklaat ja rasvat. Ilmankos oli hyvää kakkua. Ja ilmankos sitä ei enää sunnuntaina ollut yhtään jäljellä. Ja just siitä syystä en leivo juurikaan koskaan, ne pitää syyä melkein kokonaan ite!

Noista syntyi aika makia herkku!
Noista syntyi aika makia herkku!

Herkkupäivä kerran viikkoon vai herkkupäivä silloin kun sille tuntuu?

Kommentit (2)
  1. Mä oon viime aikoina paininut ton saman ongelman kanssa että liian usein menee suuhun sellaista mitä ei niin kovin usein pitäisi mennä. Sellainen sokerihiiri täälläkin että jos sille antaa pikkusormen se vie koko käden. Tää ongelma on vaivannut mua ihan tosi pitkään ja nyt sitten päätin että sille tulee stoppi.

    Aloitin homman päättämällä että ainakin pari viikkoa menee ilman herkun herkkua. Pakko ottaa ihan totaali paussi että pääsen eroon siitä kierteestä Ja kas kummaa yhtäkkiä oli mennyt viikko ilman ja enkä olisi aloittaessani uskonut että onnistun edes siinä. Kyllähän sen viikon aikan mielitekoja oli koko ajan ja koviakin mutta yhtään maistiaista en edes ottant. Viikon jälkeen tajusin että onnistuuhan tää jos vaan päätän. Outoa, sillä aiemmin ei ole onnistunut vaikka miten olin päättänyt.

    Annoin sitten itselleni luvan ravintola-illallisella syödä jälkkärin ja seuraavan päivänä taas herkut pannaan. Sunnitelma muutuikin sitten niin että mulla on nyt herkkupäivä ja se on ennalta päätetty päivä. Ei niin että päättäisin vaikka keskiviikon kuluessa että se on tänään vaan niin että se on ennalta päätetty jo hyvissä ajoin. Toinen päätös oli se että yksin en mussuttele mitään. Ainoastaan seurassa. Kotona miehen kanssa, ravintolassa, synttäreillä what ever mutta seurassa. Tässä se ero edellisiin päätöksiin. Tärkeinpänä ehkä kuitenkin tuo tietty päätetty päivä.

    Mun ongelma ei ole niinkään se että ostaisin kaupasta mitään, koti on herkkuvapaata vyöhykettä koska kaiken syön jos on mutta mulla on töissä koko ajan saatavilla vaikka mitä ja sitä tulee huomaamatta sitten mutustettua melkoiset määrät. Kyse ei ole siitä ettenkö söisi oikeaa ruokaa tarpeeksi vaan ihan pelkästä himosta. Ruokailurytmi tai muut ei siis auta sitten yhtään. Eikä sekään mitä syön. Sokeri vaan on mulle kun huumetta ja jossain kohtaa olen aika epätoivoinenkin ollut sen kanssa. Ylipainoa mulla ei ole ollut koskaan ja vaikka tän jo jonkinlaiseksi ahmimishäiriöksi luokittelisinkin niin mitään apua siihen ei hoikkana hyvässä kunnossa olevana ihmisenä saa. Itseäni eniten tässä mässäilyssä häiritsikin se miten pahaa se tekee mun kropalle sisäisesti.

    Kai tässä tekstissä joku punainenlanka oli 😀 Ota nyt selvää mutta tosiaan, todella paha koukku tuo sokeri osaa olla ja siitä irti pääsy vaatii kyllä työtä.

    1. Moikka! Ja kiitos kommentista ja tarinastasi.

      Mietit tuossa aluksi, että miksi et ole aiemmin onnistunut katkaisemaan sokerikierrettä vaikka olet kuinka päätättänyt. Mulle tuli mieleen, että ehkä et kuitenkaan ollutkaan oikeasti päättänyt mielessäsi sitä, että nyt se sokerin syönti loppuu. Tai et vaan ollut valmis muutokselle.

      Mä oon kans sitä tyyppiä, että jos kotona on jotain herkkua, niin se pitää kans sitten tuhota. Heti. Mitä nopeammin sen parempi. Ja niinhän se menee, jos ei osta jotain, niin eihän sitä sitten tuu syötyäkään.

      Puhut, että touhusi saattaisi olla jo syömishäiriön puolella. Haluaisitko itse siis siihen ulkopuolista apua?

      Tottahan se on, vaikka sokerin syöminen ei varsinaisesti ulospäin näkyisikään, niin ei se sisäisestikään mitään hyvää kropalle tee. Se on jännä, että syömishäiriöissä apua saa vain sitten kun oot äärimmäisen laiha tai äärimmäisen lihava. Jos haluat apua tilanteeseen normaalipainoisena, niin sitten se apu on melkeinpä itse haettava jostain.

      Mutta kuulostaa sille, että sulla on jollain tavalla asia lähtenyt etenemään oikeaan suuntaan. Tuu tänne kirjoittelemaan vaiheistasi. Mielenkiinnolla niitä luen kyllä. Itsekin nyt päätin, että tuo herkkupäivä on se mikä mulle sopii. Tai en tiedä sopiiko se mulle, mä laitan sen sopimaan. En ostele huvikseen suklaita tai nameja. Voidaan toimia toistemme vertaistukena 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *