Katkera tilitys

Onko lääketiede aina vain ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin pelastaja? Ei ole. Sen olen tässä tämän syksyn aikana saanut huomata. On ärsyttävää seurata sivusta sitä kun lääkärit ajaa omaa etua, osaamisen ja toiminnan kehittämistä potilaidensa kustannuksella, tai siten se ainakin näyttäytyy näin omaisen roolista katseltuna. Usein puhutaan potilaan itsemäärämisoikeudesta, no se ei aina todellakaan toteudu.

”Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.

Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat.

Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua.

Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä.

Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti.” Lääkärinvala.

Kuinka monella lääkärillä tuo vala unohtuu kun kokemusvuosia kertyy? Lääkärit eivät osaa aina ajatella omaa nenää pidemmälle. Ei osata ajatella mitään muuta kuin käytettävissä olevia hoitovaihtoehtoja ja toimenpiteitä, vaikka niillä ei varsinaisesti edes hoideta itse ongelmaa, kunhan vain kokeillaan, koska voidaan.

Olen tietenkin todella kiitollinen lääketieteestä ja lääkäreiden osaamisesta, on siitä paljon hyvääkin seurannut monelle, monelle ihmiselle. Joskus kuitenkin tulee olo, että asiat ajetaan läpi ihan vain sen takia, että saadaan harjoitella ja kokeilla uusia menetelmiä ja tapoja ja saadaan kokemusta uusista ja jännistä jutuista.

Myönnän, tämä on täysin omaisen näkökulma asioihin. Olen nyt tämän syksyn joutunut seuraamaan sivusta tätä touhua. Olen tavannut useita lääkäreitä ja hoitajia, omaisena. Monesti, etenkin lääkäreiltä jää täysin huomioimatta, että se kenelle he hoitoja tai toimenpiteitä tarjoaa on elävä ihminen, jonkun lapsi, jonkun toisen ihmisen sisar, läheinen, rakas ihminen. Potilaat ovat jollekin ihmiselle perheenjäseniä. He ei ole diagnooseja tai harvinaisia sairauksia. He ovat rakkaita ihmisiä. Se on se juttu mikä lääkäreiltä tuntuu unohtuvan.

Lääkärit osaavat käyttää häikäilemättömästi hyväkseen ihmisen heikkoutta. Potilas makaa yksin sairaalassa. Toimenpide aamuna sängyn ympärille kokoontuu useampi lääkäri. Sinä makaat siinä vuoteessa ja katselet vain kasvoja sängyn ympärillä, jotka puhuvat paljon asiaa. Suurin osa asiasta menee ohi, osan ymmärrät sieltä täältä. Mistään komplikaatioista ei puhuta. Puhutaan vain siitä mitä tehdään. Potilas nyökkää, eikä oikein ymmärrä ehkä edes, että mihin asiaan tuli nyökättyä. Sitten potilasta jo viedään ja omaisille voidaan sanoa, että asioista päätettiin yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Onko se sitä oikeasti? Totta kai sinä luotat potilaana niihin sinun lääkäreihin. Luotat siihen, että he ajattelevat sinun parastasi. Mutta osaavatko he ajatella sinun parastasi ihmisenä, elävänä olentona, vai ajattelevatko he vain sen sinun diagnoosin ja taudin kannalta parasta? Osaako lääkärit ajatella mitä toimenpiteet ja hoidot voivat tuoda tullessaan? Komplikaatiot varmasti käyvät mielessä, mutta ne melko herkästi sivuutetaan, omaisille niistä ei ainakaan ensimmäisenä puhuta. Puhutaan vain siitä mitä voidaan tehdä.

Joulu tulossa…

Me eletään nyt, juuri ennen joulua raskaita hetkiä. Rakkaalle läheiselle tehtiin toimenpiteitä. Tämä potilas sanoi lääkäreille ja omaisille ennen toimenpidettä mitä ei saa tehdä. Kuitenkin toimenpiteessä mentiin ja tehtiin jotain sellaista mihin ei ollut lupaa, tai sitten lupa saatiin yhteisymmärryksessä potilaan kanssa, kun hänet ensin puhuttiin ympäri hienoilla termeillä ja lupauksilla paremmasta huomisesta. Toimenpiteessä ei mennyt kaikki niin kuin piti. Sairaalajakso pitkittyy, tuli komplikaatioita.

Nyt kaikki ihmettelee ja hämmästelee, että kuinka tässä näin kävi. Hoitohenkilökunta puhuu asiattomuuksia ja pelottelee tulevaisuudella. Puhuvat potilaan läheisille asioita joita ei omaisille koskaan pitäisi puhua! Meidän joulu ei tule olemaan entisenlainen tänä vuonna. Sitä ei lääkärit osanneet ajatella. Juuri ennen joulua oli pakko tehdä toimenpide jolla ei ole oikeasti mitään kiirettä. Komplikaatioiden riskit on aina olemassa kun ihmisen elimistöön kajotaan, tiedän. Joten olisiko lääkärit voineet ajatella, että no mennään joulun yli ja katsotaan sitten mitä tehdään. Me vietetään ehkä tämä joulu sairaalassa. Lääkärit saivat tahtonsa läpi, tekivät sen mitä halusivat ja menevät nauttimaan ihanasta joulusta perheensä kesken. Potilas jää sairaalaan.

Tämä on ehkä katkeran omaisen tilitys tapahtuneesta, mutta eikö lääkärit osaa ajatella potilaan parasta kokonaisuudessaan? Mikä on OIKEASTI parasta sille potilaalle?

Kommentit (9)
  1. Taru Mari/www.lily.fi/blogit/stuff-about
    13.12.2016, 12:15

    Voimia hirveästi! 🙁 Olen itsekin moneen otteeseen pettynyt sairaalan toimintaan läheisen hoidon kohdalla. Olen tilittänyt aiheesta blogiin tekstinkin, tosin se on vielä luonnoksissa. Luottamus on kyllä vähän heikoilla tällä hetkellä asian suhteen ja itse pitää hirveästi kysellä, muistutella ja varmistella asioista.

    Toivottavasti kaikki menee hyvin!

    1. Kiitos. <3 Parempaan päin täällä onneksi!

  2. Niin.. olen tosi pahoillani puolestasi ja olen itsekin ollut omaisen asemassa ja se oli tosi vaikeaa aikaa..
    Itse olen ollut hoitoalalla muutaman vuoden, mutta nyt olen jo toisella alalla, joten tiedän senkinnäkökulman. Kuitenkin ymmärrän hyvin lääkäreiden tilannetta. Olen päässyt seuraamaan lääkäreitä hyvin läheltä, koska perheessäni ja ystäväpiirissäni on useita lääkäreitä. Uskon, että hoitajien ja lääkäreiden erimielisyydetkin johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, että heillä on niin erilaiset koulutukset ja suhtautuminen potilaisiin ja heidän hoitoon. Lääkäreiden pitää aina yrittää parantaa potilas ja kokeilla uusia hoitomuotoja ja joskus ne näkyy ns potilaan ympäripuhumisena johonkin hoitoon. Lääkärit eivät myöskään voi ajatella tunteella vaan heidän pitää ajatella ns rationaalisesti. Enkä nyt tarkoita, että hoitajat olisivat vain tunteilijoita, eivätkä ajattele mitään. Mutta olen tästä paljon keskustellut tuttujen lääkäreiden kanssa ja tämä tuntuu olevan suurin syy lääkäreiden ja hoitajien eroavaisuuksiin.
    Omaisena tilanne tietysti näyttäytyy vielä eri tavalla.
    Ja onhan lääkäreitä ja hoitajia aljon erilaisia, kuten me ihmiset olemme erilaisia. Yritin nyt vain vähän laittaa tähän myös toista näkökulmaa, koska mitä olen lääkäreiden kanssa ollut tekemisissä, niin kyllä jokainen on oikeasti halunnut potilaan parasta (eli paranemista, oireiden mahdollisimman hyvää lievitystä jne.)
    Voimia joka tapauksessa teille!

    1. Kiitos tästä 🙂 Asiallisesti yrität avata toistakin näkökulmaa. Tässä meidän tilanteessa kuitenkin ollaan oltu jo pitkään ja tiedetään tosiaan mitä ollaan sovittu ja toivotaan tietysti, että jokainen osapuoli pitäisi sovitusta suunnitelmasta kiinni. 🙂

      Lisäksi tässä tapauksessa ei ainakaan hoitajat ole olleet mitään tunteilijoita. Puhuneet niin ohi suunsa, että meidän perheen ihmiset ketkä ei ole hoitajia eikä lääkäreitä, niin hekin ihmettelevät tätä touhua.

      Kiitos 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *