Mansikkapilvi
Mansikkapilvi

IKUISET VALITTAJAT

He on niitä ihmisiä jotka valittaa Facebookissa kun pitää mennä taas töihin siihen samaan paska työpaikkaan

He on niitä jotka valittaa kun talvella on liian kylmä

Ja niitä jotka valittaa kun kesällä on liian kuuma tai aurinko paistaa liian kirkkaasti

He on niitä jotka elää huonossa suhteessa, koska eivät uskalla irrottautua siitä tutusta ja turvallisesta, mutta silti ovat joka päivä onnettomia

He on niitä jotka sanoo ei, kun heille ehdottaa jotain uutta.

Varmasti kaikilla meillä on näitä valittajia tuttavapiirissä. Haaveet ovat suuret, mutta mitään niitten haaveiden toteutumisen eteen ei olla valmiita tekemään. Ehkä oletus on, että asiat tapahtuisi itsestään. Ikuinen valittaja ei kylläkään usko, että hänen kohdalleen voisi edes mitään hyvää sattua. Elämä kun nyt on vain tällaista, eikä muuksi muutu.

Olen huomannut sen miten ihmiset pelkäävät uutta ja itselle tuntematonta. Sen näkee jo siinä, että ei uskalleta vaihtaa työpaikkaa, vaikka ehkä oikeasti haluaisikin. Pelko rajoittaa joitain ihmisiä ihan hirveästi. Olen miettinyt, että katuvatko he kuolinvuoteellaan sitten sitä elämätöntä elämää? Kun vain haaveili, mutta ei tullut sitten tehtyä mitään konkreettista niiden omien haaveiden eteen.

Kyllä minua itseänikin on pelottanut, monta kertaa. Siltikin olen lähtenyt rohkeasti tulta päin. Olen tiennyt sisimmässäni sen, että selviän kyllä, kävi miten kävi. Aina pääsee palaamaan siihen vanhaan takaisin. Muutto Jyväskylään pelotti todella paljon. Mietin sitä, että olenko aivan tyhmä kun muutan miehen perässä toiselle paikkakunnalle, että eikös miehen pitäisi muuttaa naisen luokse. Mitä jos suhde ei kestä? Tulenko sitten maitojunalla takaisin? Kun aloitin työt varahenkilöstössä, minua pelotti mennä joka päivä uudelle osastolle. Joka päivä vastassa uudet ihmiset ja uusi ympäristö. Piti opetella uusi potilastietojärjestelmäkin. Kuinka helppoa elämä olisi ollut jos vain olisin jäänyt siihen vanhaan. Tai kun kävin loppuvuodesta perehtymässä pari kuukautta sisätautipoliklinikalla. Mietin ensimmäisenä päivänä, että mihin minä nyt olen lusikkani työntänyt. Miksi kaikkeen mitä ehdotetaan pitää sanoa kyllä, tyhmäkö minä olen. Niin vain kuitenkin olen selvinnyt muutoksista ja ollut jopa ihan tyytyväinen valintoihini.

Pelko on varmasti luonnollinen tunne aina kaiken uuden edessä. Pelko siitä, että pärjääkö. Sehän on vain hyvä asia loppujen lopuksi. Asia on sinulle merkityksellinen ja haluat olla siinä hyvä. Se, että annatko pelon vaikuttaa päätöksiin onkin asia erikseen. Vaikka pelottaa, voit silti sanoa kyllä.

Tiedän useita kollegoja, jotka joka päivä negatiivisella lietsonnallaan ja uuden pelolla syövät myös ympärillä olevien ihmisten fiilistä. Jos joka päivä töihin tullessa ärsyttää ja haluaisit olla jossain muualla, niin miksipä et tekisi asian eteen jotain. Ikä ei ole mikään pätevä syy jättää vaihtamatta esimerkiksi työpaikkaa. Luulisi ennemminkin olevan suurempi syy, että lähden nyt kun työuraa on vielä jonkin verran jäljellä.

Kun rohkeasti sanot kyllä ja lähdet kohti tuntematonta, voit parhaimmassa tapauksessa löytää itsesi oman unelman keskeltä. Sitten mietit miksi et tehnyt tätä jo aiemmin ja eihän tässä ollut oikeasti mitään pelättävää. Hyvinhän minä pärjään. Me eletään täällä loppujen lopuksi todella lyhyen aikaa. Eikö olisi parempi täyttää elämä niillä asioilla, joista oikeasti nautit ja tykkäät, kuin valituksella ja tyytymättömyydellä.

Pahin virhe mitä ihminen voi tehdä on se, että jemmataan niitä haaveita ja tekemisiä sinne eläkepäiville. Kyllä minä sitten lähden kiertämään maailmaa, kyllä minä sitten aloitan uuden harrastuksen. Mistä meistä kukaan tietää nähdäänkö me edes niitä eläkepäiviä, ja jos nähdään, niin missä kunnossa me fyysisesti silloin enää ollaan. Onko edes mahdollista lähteä tuolloin toteuttamaan niitä haaveita, vaikka haluaisikin.

Tässä työssä olen nähnyt ja saanut kuulla niin viisaita sanoja mun potilailta. Ihmisiltä jotka eivät enää pysty vaikka haluaisivat. Haluan ainakin itse toteuttaa omia unelmia kun siihen kerta pystyn. Monet potilaat ovat sanoneet, että matkustele ja näe maailmaa! Se antaa ihan hirveästi. Lisäksi haluan opiskella, vaikka opiskelujen aloittaminen ajatuksena jännittää kovasti. Haluan silti kokea mahdollisimman paljon erilaisia asioita. Pyrin sanomaan aina kyllä ehdotuksille, jos se suinkin vain onnistuu.

Tunnistatko tästä tekstistä itsesi tai jonkun läheisen?

Kommentit (18)

  1. Jutta

    Tunnistan itseni. Olen pessimisti enkä pidä juuri mistään. Eikö sitä saa sanoa ääneen?
    Miksi pelkkä positiivisuus koetaan aina voimavaraksi? Erilaisuutta ja suvaitsevaisuutta hehkutetaan kyllä mielin määrin jos kyseessä on mekko päällä kulkeva mies, homot tai pakolaiset, mutta valittava mulkku ”syö muiden fiilistä” 😂 Right eli ei saa olla oma itsensä? Minä vihaan työntekoa, oli se mitä tahansa. Tästä maailmasta ei löydy mieleistä työtä. Piste. Suomen sää on perseestä. Piste. Asialle ei juurikaan voi mitään tehdä koska en aio tai halua muuttaa ulkomaille. Muut ihmiset vituttavat myös, riittää että ovat vaikka samassa tilassa. Asialle en voi muuta kuin poistua paikalta tai jäädä ärsyyntyneenä paikalleni riippuen missä olen.
    Ilman meitä kyrpiäisiä maailma olisi tylsä paikka. Olen puhunut.

    • Nimetön

      Valittaminen vie ihan tajuttomasti voimia myös niiltä, ketkä sitä rutinaa joutuu kuuntelemaan. Miksi joku jaksaa valittaa vuodesta toiseen sellaisista asioista, joihin ei voi vaikuttaa? Eikö jossain kohti kannattaisi luovuttaa ja keskittyä elämässä johonkin muuhun kuin negatiivisissa asioissa rypemiseen? Jos ei halua muuttaa Suomesta veke, niin jatkuva valittaminen säätiloista on ihan tyhjänpäiväistä lätinää mitä kukaan ei jaksa kuunnella.

      Mulla tulee jotenkin vittuuntunut olo siitä, että joku ihminen takertuu aina niihin huonoihin asioihin ja syöttää sitä negatiivista ajatusmaailmaa muillekin ihmisille. En mäkään joka hetkestä nauti täysin rinnoin, mutta kun kerta täällä eletään ja itsemurhaa en halua tehdä, on paljon helpompi yrittää löytää positiivisia asioita elämästä. Mihin se jatkuva negistely johtaa? Ei yhtään mihinkään. Ihan tyhjänpäiväistä ajanhukkaa rypeä paskassa fiiliksessä ja etenkin tartuttaa sitä muihin.

    • Noora

      Tää kommentti kuulostaa niin hullulle, kun en pysty tunnistamaan siitä yhtään itseäni 😀 Siis jännä miten meitä tosiaan on erilaisia ihan hirveästi.

      Mut joo, erilaisuus suvaitaan kyllä. Mutta pointti on ehkä siinä, että jos olet ”erilainen” eli tässä tapauksessa valittava mulkku, niin eiks silloin sen valituksen vois pitää sisällään. Ei kai homot tai mekko päällä kulkevat miehetkään siitä ympärillä olevilleen jatkuvasti jankkaa, et ”hei kato, mä oon mies ja mulla on mekko, joo ja mä oon homo!”

      Ilman teitä kyrpiäisiä maailma olisi erilainen, mutta en tiedä onko sana tylsä oikea kuvaamaan sitä 😀

    • Jutta

      Homothan nimenomaan huutaa avioliitto- ja adoptio-oikeuksiaan ja transut haluaa lisävessoja ja kolmansia sukupuolia. Tää on kaikille ihan okei 🙈 Ihan yhtälailla voisin kysyä, että miksette pidä niitä hymyjä ja jeejeitä sisällänne? Mua ärsyttää ihmiset, joille kaikki on vaan hymyä, hyvää fiilistä, ihanaa. 😁 On mullakin monesti kivaa, mutta en silti spämmää sitä ulos joka tuutista. Oon sisäisesti onnellinen ja hymyilen hiljaa itekseni ❤️
      Nää on taas näitä näkemyseroja, mulkut vastaan Hangon keksit. Yhtä kaikki, molempia tarvitaan
      💪🏼

    • Noora

      Ihan mahtavaa, että kommentoit tänne. Mun mielestä tää on asiallista kommentointia vaikka ollaankin ihan eri linjoilla tän asian kanssa 😀 Kiitos! Ja pidä kiukkusi 😀 😀 Mä oon ääneen hyvällä tuulella ja sää saat olla ääneen kiukkuinen sit 🙂

  2. Nimetön

    Olen blokannut sosiaalisessa mediassa kavereista kaikki valittajat. Ai että se on raskasta kun ihminen keksii kaikesta, siis aivan kaikesta, valitettavaa. Ei tässä varmaan kenenkään elämä aina ole pelkkää ilotulitusta, mutta itse pyrin aina löytämään asioista niiden hyvätkin puolet. Aina niitä ei ole, mutta useinmiten on.

    Kun aamulla väsyttää lähteä töihin , ajattelen että jes, onneksi mulla on työpaikka missä pääosin viihdyn tosi hyvin.

    Kun parisuhde kiukuttelee, mietin mielessäni että olen ehkä se ainoa, jolle hän haluaa ja uskaltaa osoittaa tunteita ja tulla kuorestaan ulos.

    Kun olen flunssassa, olen kiitollinen ettei minulla ole mitään vakavia perussairauksia vaivana. Flunssasta paranee aina entiselleen!

    Tässä muutama arkipäivän esimerkki. Lisäksi en jaksa uikuttaa mistään pienistä jutuista, ei mun päiväni mene pilalle mistään merkityksettömistä asioista. Ei vaan jaksa masistella ja valittaa, elämä on kuitenkin pohjimmiltaan tosi jees!

    • Noora

      Mäkin olen alkanut tekemään tätä. Kerran jopa avauduin yhdelle tällaiselle jonka mielestä se oma työ on maailman paskin ikinä, että mee ja hitto vaihda työpaikkaa. Niin kuulema se oli vaan vitsiä??!!!?!? ja estoo mätkähti sille samantien 😀 En jaksa tollasia. Ihan vaan valittamisen ilosta valitetaan 😀

  3. Nimetön

    Miten osuvaan aikaan luinkaan tämän kirjoituksen, niin tärkeää aihetta!!

    Tunnistin itsessäni tuon, että aina voi yrittää jotain uutta ja mennä oppimaan lisää. Vaikka pelottaa voi sanoa kyllä. Uusia kokemuksia saa vain tekemällä jotain uutta ja jännää. Uusiin ihmisiin tutustuu vain olemalla heidän keskellään.

    Toivon, että en ikinä itse löydä itseäni siitä tilasta, mistä ikävä kyllä työyhteisöissä osa ihmisistä on. Eli valitetaan valittamisen ilosta, ilman että kuitenkaan uskalletaan tehdä asioille mitään. Odotetaan että ”se joku” tulisi ja laittaisi minun uravalintani/perhesuhteeni/harrastusintoni/alanvaihdoksen jne jne. kuntoon. Ilman että itse joutuisi laittamaan tikkuaristiin, ku se toinenkin noin vain opiskeli itselleen uuden ammatin ja se kolmas noin vain sai itsensä hyvää kuntoon. Ei nähdä sitä, että jokainen joutuu tekemään työtä. KUKAAN ei saa MITÄÄN ilmaiseksi!

    Nämä ikivalittajat ei varmasti edes tajua, miten paljon he vievät muilta energiaa ja tuovat tympeää fiilistä ympärilleen.

    • Noora

      Mahtavaa, että eksyit lukemaan tekstin nyt. Ihanaa kevättä sulle 🙂

  4. Nimetön

    Mua taas ärsyttää ylipirteät, koko ajan puhuvat ihmiset, typeriä vitsejä kertovat jne jne- saako heille sanoa että he syö mun fillistä ja vie energiaa?

    • Noora

      No kai sulla on yhtälainen oikeus sanoa noin 🙂

  5. Viivi

    Elämä on niin tuhat kertaa siistimpää, kun ei jaksa nillittää joka asiasta 😉 Mut kaikkihan tuhlaa elonsa haluamallaan tavalla 😀

    • Noora

      jep näinpä se on 🙂 ihana aurinko paistaa nyttenkin ja kaikki ihanat linnut laulaa kevään merkiksi 🙂 IHANAAA!

  6. Nimetön

    He on niitä, jotka valittaa valittajista (ainakin kerran viikossa) 😀

    • Noora

      Hihihi 😀 voi olla niinkin 😀

  7. Maria

    Huippuhyvä teksti!! Olen itse tällä hetkellä työssä, jossa jatkuva valittaminen ja huono energia ympärilläni ovat syöneet jaksamistani jo pidempään, ja vaikuttanut jopa itsetuntooni alentavasti. Kesäksi vaihdan onneksi työpaikkaa, ja olen kyllä niin iloinen että voin jättää pian kyseisen työn taakseni! Positiivinen elämänasenne kantaa niin paljon pidemmälle kuin jatkuva marina ihan turhista asioista 🙂

  8. Jeni

    Missä osastolla sä olet nyt töissä?

    • Noora

      Mää kierrän noin 7 eri osastoa tällä hetkellä 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.