Ihanan kamala vauvakuume!

Olen kärsinyt kroonisesta vauvakuumeesta jo vuosia. Joskus olen saanut kuumeen taltutettua ja olen pystynyt suhteellisen normaaliin elämään. Nyt kuitenkin jälleen kun elämän peruspalikat alkavat olla taas mallillaan nostaa vauvakuume päätään. Naureskelen itselleni kun selaan instagramin feedia. Feedi syöttää mulle kuvia raskaana olevista naisista, vastasyntyneistä vauvoista ja kissoista. Siellä täällä on joku treenikuva. Jep, tykättävät asiat elämässäni ovat vaihtuneet. Nyt tykkään vauvamahoista ja söpöistä ultrakuvista (ja kissoista). Vuosi sitten tykkäsin pyöreistä pakaroista (ja kissoista). Ei sillä, toki tykkään niistä edelleenkin mutta pyöreä maha houkuttelee enemmän.

Alkaa olla jo kiire!

Kuumetta ei helpota yhtään ystävien ja äidin (jopa anoppi on aktivoitunut tämän asian suhteen) kyselyt vauvoista. Mitäpä niihin kyselyihin osaa vastata? Kaikki ajallaan. Meidän suhde mun miehen kanssa on kuitenkin vielä hyvin nuori. Juuri ja juuri ollaan oltu vuosi yhdessä. Eikö se ole liian hätäistä alkaa vauvajuttuja miettimään? Tosin omassa mielessä pyörii minun oma ikä. Olen jo yli kolmekymmentävuotta (30v!!!) ja hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä. 😀 Ja eipä sitä kuulema enää jaksa samaan malliin edes pieniä lapsia tämän ikäisenä hoitaa kuin jos olisin päälle parikymppinen. Kauhea stressi.

Nii-in. Kiire tässä tulee, ainakin ulkopuolisten mielestä. Toki myönnän sen, että vähän hätäilen itsekin tämän asian kanssa. Etenkin tää mun ikä. Tämän nuoremmaksi en koskaan enää tule ja se ei ainakaan tue yhtään enää sitä, että tässä odoteltaisiin vuosia tai sitä ”sopivaa hetkeä” kun lapsille olisi aikaa ja sopiva sauma. Tällaisissa asioissa ja päätöksissä mukana on kuitenkin kaksi ihmistä ja molempien pitää olla valmis jos jotain päätöksiä tehtäisiin.

Kyllä minä kokisin kuitenkin, että elämään mahtuisi nyt muutakin kuin oma itse, työ ja mies. En usko, että itse ainakaan tämän valmiimmaksi tässä asiassa koskaan tulisin. Onneksi minulla on mies jolle voin puhua avoimesti näistä ajatuksistani.

Vauvakuumeeseen ei taida olla muuta apua saatavilla kuin se vauva. Tosin tiedostan myös sen, että voihan olla niin, että koskaan en välttämättä edes voi saada lasta. Mistä sitä koskaan tietää. Kuitenkin tällä hetkellä minä tyydyn vaan kuumeilemaan ja nauttimaan elämästäni ja vapaudestani (ja selaan sitä instaa ja intoilen muiden vauvoista).

Onko muilla kuumetta? 😉

Kommentit (45)
  1. On. Vauvakuume. Vaikka mulla on sylissä kolmeviikkoinen esikoinen. Mutta haluisin heti perään toisenki. Koska oma ikäni… Oon jo vanha. Ja haluisin sisaruksen tälle pienellä ikäerolla ja vasta sen jälkeen jatkaisin uraelämääni kun nää ois saatu. Mutta järki sanoo et ei nyt koska sektion jälkeen ei sais heti raskautua ja mun pitäs oikeesti kai mennä kyllä töihin takas pian.

    Kolmeviikkoo sitten viimeisilläni kun olin, fiilistelin sitä kuinka ihanaa on päästä siitä isosta mahasta eroon ja kaikista niistä vaivoista. Nyt kaipaan jo sitä pallomahaani!! Kaipaan sitä tunnetta kun mahassa möyrii vauva.

    1. Voiiih <3 kolmeviikkoinen tuhisija siellä 😀 Ja heti vauvakuume 😀 hahahah.

      Parantelet nyt itsesi sektiosta ja mietitte vaikka puolenvuoden päästä uudelleen 🙂

      Ihanaa vauva-arkea sinne! <3

  2. Mulla meinaa välillä tulla vaikka jaloissa pyörii 1v 4kk vanha taapero. En kyllä vielä halua toista, haluan ensin vähän edetä työelämässä. Onneksi ikä ei ainakaan heti tule vastaan. Tuosta teidän seurustelusta; minä ja mies oltiin oltu yhdessä 10 kk kun tulin raskaaksi. 🙂 Että jos kumpikin haluaa niin go for it. :)!

    1. Okei, eli mehän ollaan ihan myöhässä tahdissa, jos verrataan teihin 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *