Hyvä vs. Paha

Joskus tulee eteen niitä hetkiä kun joudut miettimään, että mitenköhän tässä tekisi. Se voi liittyä johonkin isompaan asiaan tai sitten pienempään. Semmoisina hetkinä sun pitää olla vahva. Henkisesti.

Joskus tulee vain ihan kauhea himo.

jumppa8Mulla tuli tälläinen hetki tänään. Himonhetki. Muistatte varmaan kun puhuin, että aloitan siistimään sitä ruokavaliota ja turhat herkut jää nyt pois jne…? No, tänään sitten oli melko kiireinen aamuvuoro töissä. Kerkesin syödä lounaan ja sittenpä suunnistin tyhjällä vatsalla kauppaan. Virhe. Ostoskori täyttyi banskuista, raejuustosta, jauhelihasta, kaurahiutaleista, tonnikalasta, Skyreistä (uutta makua on tullu! Granaattiomena!) ja purkkapussista.

No, sitten siinä purkkahyllyllä silmät alko harhailemaan. Ajatukset kans. Aivot jutteli mulle selkeestikin, että otappa hyvä tyttö siitä kahvin kanssa joku suklaapatukka syötäväksi. Noo ensiks mietin, että en mä nyt sentään suklaata ota. Kauheesti rasvaa ja kaloreita, ja mietin jo et miten paljon pitäis esim. juoksumatolla kävellä, että jonkun 300-500kcal sais poltettua ja se syöty rasva nyt ei kuitenkaan palais samoin tein mihinkään. No sitten kattelin lakupatukoita. No ääh, ei lakut oo hyviä kahvin kanssa. Siirryin sitten taas suklaapatukoiden kohdalle. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut jo useampi minuutti. Sitten aloin miettimään, että mitä hä!? Sulla on hyvä tyttö kiljuva nälkä! Oonko nyt ostamassa nälkääni suklaata? Sitten tajusin, että niinhän siinä oli käymässä. Loppujen lopuksi tein diilin itteni kanssa. Jotain pientä voin ottaa, mutta syön ruoan ensin ennen herkkuja. Jos ruoan jälkeen tekee vielä mieli, niin sitten voin ostamani syyä.

Isot on herkut!
Isot on herkut!

No, kiirenvilkkaa sit kotio, riisit porisemaan ja tonnikalapurkki auki, oikeen gourmeeta! Nam! Ja niinhän siinä sit kävi, että tietenkin mulla vielä ne ostokset poltteli tuolla takaraivossa ruoan jälkeenkin.

Kahvit keittymään sitten vaan. Ja tikkari suuhun. Ja toinen. Suffelin jätin kahvin kanssa nautittavaksi, mutta nyt kun tätä tässä kirjoitan niin tyhjät paperikääreet tuossa pöydällä on. Eli kaikki män. Että niin hyvin pystyn kieltämään iteltäni ylimääräiset napostelut. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että pahemminkin ois voinu käydä. Kaks pikkunekkua ja 21g painava Suffeli ei miun elämää tuhoa.

Oon joka tapauksessa menossa tänään vetämään porrastreenin ja sit salillakin olisi tarkoitus käydä vähän selkää treenaamassa, että eiköhän nuo syödyt kalorit kuitenkin pala.

Kyllä tuonne pari tikkaria uppoo hyvinkin :D
Kyllä tuonne pari tikkaria uppoo hyvinkin 😀

Mutta niin. Joskus on hyvä tuolla kaupassa pysähtyä miettimään, ennen kuin sinne koriin lappaa sieltä hyllystä tavaraa nälissään ja ajattelematta, etenkin niitten herkkujen kohdalla. Kannaattaako nyt oikeesti ottaa ja en kai oo ostamassa nälkääni. Ostaisinko tän suklaalevyn vaikka olisin just syöny mahani täyteen?  Todennäköisesti en, olis mun vastaus. Melko usein käyn kaupassa ollessani pääni sisällä keskusteluja just tästä aiheesta. Sen voimalla suurimmaksi osaksi ne herkut sinne kaupan hyllylle myös jää.

Kuuletteko työ harhaääniä kaupassa ollessa? Miten hyvin tunnistatte nuo äänet harhoiksi, vai meettekö ja ostatte jos ääni käskee? 😉

Nyt kahvi napaan ja rapputreenille!

Kommentit (4)
  1. Musta tollanen pakkomielteinen ruoan ajattelu luo vääristyneen mielikuvan ruoasta, ja on jo melkein syömishäiriöajattelua. Tiedät itsekin ettei muutaman kymmenen gramman patukka sua mihinkään lihota, mutta silti sun on pakko juosta tunti juoksumatolla hiki kainalossa, vaan siksi että ihan VARMASTI kulutat ne patukan kalorit. Miksi ruoan pitää olla joku pakkomielle ja syömisestä pitäisi kärsiä?

    Oma mielipide, mutta joskus kannattaa todella miettiä, onko hullun hevosen lailla juokseminen sen arvoista että ”retkahdit” syömään pienen patukan ja pari tikkaria..

    1. Moikka sinävaan. En tiiä ootko mun blogia minkä verran lueskellut, mutta mulle on enneminkin ongelma se kun niitä herkkuja tulee syötyä liikaakin, eikä se että niistä pääsääntöisesti koko ajan kieltäytyisin.

      Tiedostan sen ite, että mulla ei ole hyvä olla jos joka päivä syön karkkia ja suklaata, eli ahdan itseeni sokeria. Mulle toimii ajattelumalli jokotai. Joko syyään niitä karkkeja ähkyyn saakka tai sitten ei oteta ollenkaan. Olikin harvinaista, että kaupasta selvisin noinkin vähillä ostoksilla herkkujen suhteen. Ja tyhmäähän se nyt on ostaa suklaata vaan sen takia, että söisit sitä nälkään? Eikö nälkään pidä syödä ihan oikeaa ruokaa eikä sokeria.

      Ja se, että mietin sitä miten paljon pitää liikkua suklaapatukan kuluttamiseksi on vaan mulle itelleni keino pysyä karkin ja suklaan syönnissä kohtuudessa. Muuten tosiaan saisin ravata tuolla pelloilla hullun hevosen lailla jos antaisin mieliteoilleni vallan ja olisin silti piiiiikkasen pulskemmassa kunnossa.

      1. Aamen! Mä ymmärrän niin täysin mitä tarkoitat tuolla vastauksellas. Mullakin se on nimittäin jokotai.
        Mun mielestä se on huolestuttavampaa jos säkin vaan antaisit itselles luvan niihin herkkuihin ja mättäisit niitä kaksin käsin. Ja toistaisit sitä jatkuvasti. Koska mulla on ainakin nimenomaan se, että sitten voisin mätätä vaikka joka päivä niitä herkkuja eikä ne määrät olisi pieniä.
        Eli vaikka sekään ei oo aina kiva joutua miettiä niin kamalasti ja käydä taistelua oman pääkoppansa kanssa, on sekin silti parempi ja fiksumpaa, kun se valtava mättäminen, joka ei ole hyväksi kropalle eikä myöskään mielelle. Eiköhän siinäkin voida puhua jo syömishäiriöstä, kun ei osaa yhtään kontrolloida ja mätätään hullun lailla sokeria naamaansa?
        Ja kyllä, mä oon ainakin testannut kaikki keinot. Senkin, että antaa itselleen luvan kaikkeen ja yrittää syödä kohtuudella herkkuja yms. Mutta kun se ei toimi, niin se ei toimi :/

        Nimimerkillä, kamala karkkihiiri, joka todellakin tietää tuskan ja ymmärtää mistä puhut. 🙂

  2. Kyllä on tullut kuultua harhaääniä, onneksi viimeaikoina ei enään niin usein KOSKA pyrin käymään kaupassa niin, että minulla ei ole nälkää… Voi hyvät hyssykät ku varsinki tuore paistettu leipätuoksu lidlissä 😀 Huh! Se ompi aikamoinen tuoksu… mutta sitten heti seuraavana tulee mieleen ajatus siitä, että enhä minä tuollaista valkeaa ja pehmeää hiilarimössö leipää oikeastaan (oikeasti) tarvitse !!! Joskus toki viikonloppuna tulee herkuteltua jne… mutta kun arki syömiset on hyvät, ni ei se viikonlopun herkuttelu mitään kaada 🙂 Perussetti ku on kondiksessa- ni hyvin menee!!! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *