Hoitajatkin käyvät tauolla

Välillä saa aina miettiä, että missä omat, lakisääteiset tauot oikein on. Yleensä se menee niin, että kun olet istunut kahvitauolle tai jopa syömään, niin joko potilas soittaa kelloa tai lääkäri soittaa kierrolle. Tuolloin ei auta muu kuin nostaa takapuoli irti penkistä ja mennä sinne missä sinua tarvitaan, riippumatta siitä, että oletko tauolla vai et.

Välillä tulee mietittyä, että onko pakko, näinkö sen pitää ja kuuluu mennä? Kuinka monessa muussa ammatissa työntekijä joutuu nousemaan kesken lounaan jatkamaan töitä? Itse olen tehnyt usein niin, että menen syömään lounaan henkilöstöravintolaan ihan vain sen takia, että minun ei tarvitsisi keskeyttää ruokataukoani, vaan saisin syödä rauhassa ruokani loppuun, ilman soittokellojen kilinää. Jos taas on omat eväät mukana, niin silloin olen tietenkin osaston kahvihuoneessa syömässä niitä eväitäni ja altis soittokelloille ja tauon keskeytymiselle. Olen varma, että suurin osa hoitajista pystyy samaistumaan näihin fiiliksiin. Harmittaahan se. Itse ainakin yritän mennä tauolle aina sellaisessa tilanteessa, että kenelläkään potilaalla ei pitäisi olla mitään ihmeellistä asiaa taukoni aikana. Kuitenkin sitä asiaa usein silti tulee, mutta onhan meillä hoitajillakin oikeus hengähdystaukoon kesken työpäivän, vai mitä?

tauot

Yleensä kun potilas soittaa kelloa kesken sen hoitajan ruokailun tai sen kahvitauon, asia ei ole hengenvakava. Kyse voi olla jostain asian varmistuksesta, labratuloksen kysymisestä tai siitä, että asentoa pitää korjata tai peittoa laittaa paremmin päälle. Monesti olen miettinyt, että voiko potilaalle sanoa, että minä menen nyt syömään, vai pitääkö hoitajan olla koko ajan saatavilla?Toki ymmärrän sen, että jos tulee hätätilanne tai sellainen asia joka ei voi odottaa, niin kelloa pitää soittaa ja hoitajan pitää mennä silloin paikalle olipa tauolla tai ei. Usein kuitenkaan tilanteet ei ole niin akuutteja etteikö ne voisi odottaa sitä pientä hetkeä, kuten esimerkiksi, että hoitaja söisi sen ruokansa loppuun.

Itse en ole vielä koskaan kehdannut potilaalle sanoa, että minä menen nyt syömään, jos hetken aikaa pärjäisit, niin jatketaan sitten taas. Joskus tuo on käynyt mielessä ja ollut lähelläkin ettenkö noin sanoisi…

Mutta kun…

Koen, että hoitajilla pitää olla oikeus kunnolliseen taukoon, taukoon ilman keskeytyksiä ja ruoan jäähtymistä. Päivystyspolilla työskennellessä kahvitauot pidettiin monesti seisten, otettiin ns. pystykahvit tai sitten otettiin se kahvikuppi sinne kansliaan, että voitiin jatkaa samalla sitä työntekoa. Välillä työaikana ei tosiaan ole aikaa pitää niitä lakisääteisiä kahvitaukoja, vaikka ne meille kuuluisivatkin. Kahvikupista hörppiminen tietenkin näyttäytyy sitten potilaille ikävältä; siellä ne hoitajat vaan juo kahvia, eikä tee töitään. Väärin! Hoitaja juo kahvinsa koneen ääressä, että voi juurikin tehdä työnsä siinä samalla.

Ymmärrän tietysti myös sen, että ei potilaat ei välttämättä osaa ajatella asiaa siltä kannalta, että hoitajillakin ne tauot kuuluu työhön ja jossain välissä pitää käydä syömässäkin. Mutta kuka huolehtii hoitajien ruokatauoista jollei hoitaja itse? Voiko potilaalle sanoa, että minä menen nyt syömään?

tauko

Kommentit (37)
  1. mä olen joskus sanonut potilaalle että tehdään esim. kävelylenkki sen jälkeen ku oon tullu ruokatauolta. yleensä potilaat on ottanu moiset heitot ihan hyvin ja jopa osa pelästynyt että ”anteeksi ei ole kiire, syö ensin niin jaksat”. mä oon omalla tavalla itsekäs ruokailun suhteen, koska mä en vaan jaksa tehdä hommia ainakaan ilosena jos oon nälkänen 🙂 mutta se ottaa kyllä joskus hermoille kun miettii asiaa,kaupassa on tauotetut työt ja joku päästää tietyin väliajoin vessaan ja syömään. hoitajan on vaa syötävä kiireessä ja hyvä kun kerkii pureskellakkaan ruokaa kun on jo mentävä. mun mielestä siihen pitäs puuttua joka työpaikalla, esim että joku työkaveri hoitaa sun potilaiden kellojensoitot kun syöt ja sä vuorostas sen 🙂

    1. Jep, tohon pitäis luoda joka paikkaan sellainen toimiva systeemi, että kaikki sais syödä eväänsä rauhassa, ilman keskeytyksiä 🙂

  2. Minä teen aina niin, että kierrän ennen ruokataukoa potilaat, lopuksi kysyn, että olisiko jotain, mitä juuri nyt voisin tehdä. Sitten sanon, että ajattelin seuraavaksi mennä syömään ja olen hetken poissa. Orientoituneiden potilaiden kanssa toimii yleensä, eivätkä kellot soi ellei ole ihan pakko.

    1. Joo, samaa itekin harrastan, että kierrän potilaat ennen taukoa mutta eipä se aina auta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *