KOULUN PENKILTÄ HOITAJAKSI – VAIN HOITAJA VOI TIETÄÄ

Siitä kun hoitaja aloittaa koulun käynnin on pitkä matka siihen, että voi sanoa itseään kokeneeksi hoitajaksi. Itselläni tulee tänä keväänä, tai itseasiassa taisi tulla jo kuusi vuotta täyteen työkokemusta. Ala on kuitenkin sellainen, että ei tässä koskaan oikeasti valmiiksi tule.

Minä puhun paljon vakavaa asiaa meidän alasta, joskus melko kriittisestikin. Kuitenkin nautin silti työstäni. Parasta on nauraa. Nauraa tämän hoitoalan erikoisuuksille. Niille erikoisuuksille mitä monet ihmiset, ketkä ei tällä alalla työskentele, ymmärrä ollenkaan. Varmaan joka viikko tulee fiilis itsellenikin, että mitä ihmettä mää oon päätynyt tekemään työkseni oikein! 😀

Tän postauksen avulla haluan herätellä teitä alalle opiskelevat ja meitä, ketkä alalla jo on. Töissä ja työlle saa nauraa! 🙂

♥ Lähdetääs liikkeelle sieltä alusta, eli koulun penkiltä:

♥ Niinpä niin, tuttu juttu! Hommia alkaa tippua pikkuhiljaa ja kohta huomaat, että ne on kasautuneet hirmuiseksi vuoreksi ja palautuspäivät on ihan vieri vieressä. Voin sanoa, että täällä on tämä tilanne tällä hetkellä! 😀 Mut viime tingassa mä olen ainakin tehokkain!

♥ Onneksi omina opiskeluaikoina ei ollut jobiilia ja harkkojen varausten kanssa sovittiin paikat jo etukäteen luokkakavereiden kanssa, mutta oon saattanut kuulla jotain tän Jobiilin hyvästä toimivuudesta 😀 Tsemppii sen kanssa!

♥ No sitten kun valmistut ja pääset työelämään. Jokainen nuori hoitaja, oli sitten ollut alalla pitkään tai ei, tietää sen kun potilaat ei todellakaan usko sun olevan laillistettu ja täysin pätevä hoitaja.

♥ Tai kun sun kollegatkaan ei pidä sua minään, ihan vaan sen takia, että olet juuri valmistunut tai nuori!

♥ Nuoret ja perheettömät hoitajat tietää myös sen, miten kivaa on työskennellä kaikki juhlapyhät, aina. Ainakin palkka on silloin kohdallaan jos ei muuta 😀

♥ Kun sitten oot tehnyt noin 10 määräaikaista sopimusta ja jännität, että jatkuuko työt tän nykyisen sopparin jälkeen, vaikka kyllähän niitten pitäisi periaatteessa jatkua, mutta silti pelottaa, koska ei ne aina jatku!

♥ Kun hoitaja pääsee sitten siihen vaiheeseen urallaan, että hänellä on oikeasti kunnollinen kesäloma, menee se jotakuinkin näissä merkeissä:

♥ Sitten kun loman jälkeen oot ollut yhden vuoron töissä, olo on kuin et olisi koskaan poissa ollutkaan. Yleensä se lomalta paluuvuoro on vielä sellainen, että varmasti tiedät tullees takaisin töihin. Ei mitään lempeitä laskuja työelämään…

♥ Kun oot jonkun aikaa ollu hoitoalalla, opit varmasti ne fraasit mitä ei koskaan saa sanoa ääneen. Tämä on yksi niistä:

♥ Ja vaikka kuinka yrittäisit olla hyvä hoitaja ja tehdä kaiken niin kuin kuuluu, niin epäonnistumiset kuuluu myös meidän alallemme.

♥ Kun olet ollut alalla muutaman vuoden, alat pikku hiljaa miettimään palkka-asioita ja tajuat, että ei hitto muuten, meidän alalla ei neuvotella palkasta. Korotuksia tulee kolmesti uran aikana. Ekan kerran siinä viiden työkokemusvuoden jälkeen. Että sillä tavalla.

♥ Työkavereista onneksi muodostuu toinen perhe eikä rahalla enää ole niin suurta merkitystä (eipä). Jokainen kuka tekee vuorotyötä ymmärtää sen ongelman vapaa-ajalla, kun ei ole mahdollisuutta nähdä kavereita saati löytää parisuhdetta, koska elät niiiiin omaa elämänrytmiäsi.

♥ Mut se, että uhraat oman sosiaalisen elämän ei merkitse mitään, sillä saat tehdä niin tärkeää ja arvokasta työtä.

♥ Onneksi me hoitajat päästään kans joskus eläkkeelle. Itselläni tuo maaginen eläkeikä on siellä 70 ikävuoden hujakoilla, että onhan tässä vielä aikaa suorittaa tätä kutsumusammattiaan :

 

♥ Onneksi kuitenkin hoitajat itse tietää, että me tehdään tärkeää työtä, vaikka arvostusta ei ulkopuolisilta niin tulisikaan! 

Toivottavasti tämä laittoi sut edes vähän nauramaan. Tätähän meidän ala on! 🙂

Kommentit (2)
  1. Kiitos nauruista 😀

    1. mansikkapilvi
      14.3.2019, 09:43

      Ole hyvä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *