Ei koiria tai vauvoja tällaisille ihmisille.

Mutta on se hyvä, että teidän kaltaiset ihmiset osaa tulla neuvomaan, että miten me ollaan nyt tehty elämämme suurin virhe kun ollaan otettu koira, koska koira ei vaan sovi meille eikä me koiralle. Minä en siis vain pysty ymmärtämään sitä, että miksi ihmeessä minun pitäisi feikata täällä blogissa ja kertoa miten hiton siistiä ja helppoa elämä tuon koiravauvan kanssa on jos se ei sitä ole.

Minä en todellakaan tarkoita sitä etteikö meillä olisi myös niitä hyviä hetkiä koiran kanssa ja itseasiassa paljon onkin. Jos minä valitan blogissani omaa väsymystä ja sitä, että mua ärsyttää nuo Lakun naskalin terävät pikku maitohampaat jotka tarttuu milloin mihinkin (mm. nänniin ja tukkaan) niin, se ei todellakaan tee meistä huonoja koiran kasvattajia. Minä olen ihminen ja tunnen kaikenlaisia tunteita, myös ärsytystä vaikka tuo ärsytyksen aiheuttaja välillä sattuukin olemaan tuo maailman söpöin koiranpentu.

Luovuttaisinko?

Minä en siltikään ole luovuttanut tai edes harkinnut luovuttamista koiran suhteen. Siis miten teille joillekin on edes sellainen tullut mieleen?? (No okei, edellisen postauksen otsikko oli provosoiva, mutta jos tekstin luki, ei siitä olisi pitänyt jäädä sitä mielikuvaa.) Vaikka mua ärsyttää, niin silti minä jatkan koiran opettamista ja teen toistoja toistojen perään, siinä samalla opin itse. Meillä on Lakun kanssa ihan todella hyvä suhde. Laku tulee ulkona luokse kun kutsun. Laku tulee minun eteen istumaan ja ottaa katsekontaktin. Annan sille heti palkinnon tuosta, onhan se hienosti tehty. Me ollaan treenattu meidän kotitien kävelyä. Vaikka autoja ja lapsia ja kissakin tuli vastaan, niin silti Laku keskittyi noissa hetkissä minuun eikä säntäillyt minnekään.

Laku osaa tehdä tarpeensa hienosti ulos pääsääntöisesti koko ajan. Välillä tietysti vahinkoja sattuu sisälläkin, kuten varmasti kaikille tämän ikäisille pennuille. Öisin tietysti joskus tehdään tarpeet myös kodinhoitohuoneeseen, eli Lakun huoneessa paperialusta on käytössä, jos poika ei pyydä ulos yöllä.

Kyllä, me käytetään meidän koiraa ulkona keskellä yötä. Laku käy tarpeillaan ulkona jos herää sinne vinkumaan. Tätä ei tapahdu joka yö mutta aina välillä. Laku tekee tarpeensa nopeasti ja tulee oma-aloitteisesti takaisin sisälle ja se laitetaan taas nukkumaan kodinhoitohuoneeseen portin taakse ja sinne se myös aina tyytyväisenä jää nukkumaan.

Pohjatyön tekeminen ennen pentua – Check!

Ja tiedoksi teille ketkä luulette, että olemme ottaneet Lakun pelkästään söpön ulkonäön vuoksi, niin harkitsimme rotua tarkkaan ennen lopullista päätöstä. Kävimme tutustumassa muihinkin rotuihin jopa kasvattajien luona. Luimme paljon (voitteko kuvitella) koirista ja eri rotujen kuvauksesta. Kävimme tapaamassa myös livenä erästä cockerin omistajaa, että näkisimme luonnossa aikuisen cockerin ja saisimme pienen käsityksen koiran luonteesta ja tietoja tämän koiran omistajalta.

Me emme muokkaa elämäämme koiran ehtojen mukaan. Laku oppii elämään meidän elämänrytmin kanssa, johon kuuluu mm. se, että me käymme töissä molemmat. Jos olisimme ottaneet lomaa kaksi tai edes yhden viikon kun Laku tuli kotiin, olisi noitten viikkojen jälkeen Lakulla ollut varmasti todella vaikea jäädä yksin kotiin, kun on ensin tottunut siihen, että pääsääntöisesti joku on kotona koko ajan. Laku ehti kyllä olla viisi päivää kotona meidän kanssa, ennen kuin molemmat meistä pakeni töihin. Laku opetteli yksinoloa ensiksi siten, että mies teki töitä kotona, mutta siten ettei Lakulla ollut mieheeni katsekontaktia. Mies oli siis päivän ajan kokonaan toisessa huoneessa.

En ymmärrä sitä tuomitsemista, mitä joiltain teiltä lukijoilta tulee. Jos minä sanon, että olen väsynyt, se ei tarkoita sitä, että olen väsynyt koiraan. Jos sanon, että minua ärsyttää, se ei tarkoita sitä, että koira itsessään ärsyttäisi, minua ärsyttää se sen käytös, jonka tiedostan samalla olevan pennulle ominaista käytöstä, toisin sanoen ihan luonnollista mutta saa kai se silti ärsyttää?

Case koirapuisto

Olen edelleenkin sitä mieltä, että emme tehneet virhettä kun veimme Lakun koirapuistoon. Koiraa pitää sosiaalistaa. Meidän tuttavilla ei ole niin paljon koiria, että sosiaalistaminen onnistuisi pelkästään heidän koirien avulla. Tiedoksi teille huolestuneille, että me olemme järjestäneet Lakulle huomenna pentutreffit täällä Jyväskylässä, eli koira saa nyt myös ikäistään seuraa.

En ihmettele ollenkaan, että ihmisillä on kova tarve esittää jotain muuta kuin on. Selkeästi inhimillisiä tunteita ei sallita tällaisissa tilanteissa kun elämä muuttuu. Sama asia se on jos perheeseen tulee vauva. Pitää vaan esittää, että kaikki on hyvin ja, että kyllä me jaksetaan ja ei väsytä vaikka todellisuus voisi olla jotain ihan muuta. Sitä sitten patoaa kaikki tunteensa sisälle, ettei vaan saisi huonon äidin tai isän leimaa otsaansa ja kokisi huonoutta ihmisenä. Sitä voi alkaa nopeasti ajattelemaan itsestään, että on jotenkin epäonnistunut ja se taas voi johtaa vaikka masentumiseen. Sen vuoksi itse ainakin haluan tuoda rehellisesti kaikki tällaiset tunteet esille, enkä todellakaan halua padota niitä sisälleni.

Vaikka itken väsymystäni tai ärsytystäni täällä blogissa, en vaihtaisi Lakua mihinkään. Rakastan sitä, ja tiedän, että Laku rakastaa meitä. Se riittää meille.

Kommentit (33)
  1. Tommi Hartikainen
    6.5.2017, 20:01

    Aina on joku joka viäntää asian negatiiviseksi ja haukkuu ja valittaa siitä mitä kirjoitat, ikävä kyllä. Jatkakaa samaan malliin Laku kyllä tietää että rakastatte sitä ja osoittaa sen omalla tavallaan. Kärsivällisyyttä ja ihania hetkiä teille kolmelle kun opitte toisistanne uusia asioita. 🐶💓

    1. No niin näköjään näitä tyyppejä aina löytyy, harmi vaan 🙂

      Kiitos kommentista Tommi!

  2. Johan oli kommentoijia tuossa edellisessä postauksessa. Kahden cockerin omistajana tiedän, että pentuaika on r a s i t t a v a. 😀 Meillä molempien pentuaikana on ollut lattiat täynnä leluja ja aina kun yritti purra tai pöllöillä muuten, työnnettiin lelu nenän eteen ja huijattiin huomio siihen ja edelleen kehuttiiin kun alkoi leikkiä lelulla.
    Sitkeyttä cockerin kanssa, työ palkitaan kyllä aikanaan. Aivan ihania töhöttäjiä ja aina iloisia. En vaihtaisi mihinkään <3

    1. Joo,me tehdään samaa leluilla ja puruluulla. Aina kun käsi meinaa olla parempi puruluu niin sit huomio jonnekin muualle. On pureminen selkeästi vähentynyt mutta huomio annetaan vielä puremalla, esimerkiksi kun aamulla herätään ja nähdään yön jälkeen niin pian pusujen jälkeen tulee jo hampaat esille ja on kiva purra 🙂

      Joo, meidän pojalla häntä viuhuu koko ajan 🙂 Ihana on jo nyt 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *