Annetaan ihan kiva koira uuteen kotiin.

Kymmenen viikkoa ikää, rotu cockerspaniel. On hellyyttävä (silloin kun nukkuu) ja (ei ihan vielä kovin) tottelevainen pikku suloisuus. Tottelee (tulevaisuudessa toivottavasti) nimeä Laku. Voi tarjota myös vuorohoitopaikkaa. Äiti ja isä on vähän väsyneitä ja he haluaisivat nukkua.

Ai jeskamandeerus. Ihminen jonka unikiintiö ei täyty jollei saa nukkua 7-12 tunnin yöunia, on joutunut vetämään jo kaksi viikkoa katkonaisilla 4-6 tunnin unilla. Voitteko uskoa kun sanon, että alkaa olo olemaan melko sumuinen. Kun toi pikku riiviö alkaa huutamaan keskellä yötä ihan huvikseen, eikä se hiljene kun komennetaan, niin mun silmissä näkyy valehtelematta varmasti liekkejä, jos ne vaan siis jaksaisi loimuta. Alkaa olo olemaan myös komentamisen suhteen aika caput. Voisihan sitä komentaa ja ohjata mutta kun mikään ei mene kaaliin. Lakun mielestä on vaan niin super kiva roikkua housun lahkeessa tai purra ulkona kenkiä, tai jos haluaisit vaihtaa pusut niin toinen puraisee vaihdossa sun nenänpään irti. Oikeesti se osaa olla helvetin raivostuttavaa kun tuo temppuilu toistuu koko ajan. Kaiken kukkuraksi tätä tulee olemaan vielä muutama kuukausi edessä. Harkitsin jo hotelliyön varaamista, että jos kävisi siellä ihan vaan nukkumassa.

Sanon tämän varmaan täälläkin jo varmaan toista kertaa, mutta missään ei puhuta tästä pentuajasta suoraan ja rehellisesti. Jos puhuttaisiin niin kukaan ei haluaisi koiranpentua itselleen vaan ottaisi todella paljon mieluummin jo vähän vanhemman ja viisaaman koirakaverin.

Ainut lohtu on se, että tuokin pikku (perkele) lopettaa joskus tuon uhittelun ja ylimääräisen riehumisen ja tottelemattomuuden. Puhuinkin kotona tuosta, että aion sitten kertoa Lakulle kun se on aikuinen ja viisas, että minkälainen se olikaan pentuna, itse ilkimys. Juodaan sitten Lakun kanssa yhdessä viskilasilliset ja nauretaan pentuajalle ja sille toilailulle.

Nyt vaan pitää jaksaa ja purra hammasta.

Hihnaopettelua ja koirapuistoilua

Kokeiltiin eräs päivä hihnaa ja jätettiin se sitten siihen. Ehkä sitäkin sitten joskus tulevaisuudessa. Päästiin vartissa etenemään noin 10 metriä kaikkinensa 😀 Pliis sanokaa, että teillä  muillakin entisillä koiranpennun omistajilla on ollut näin vaikeaa. Vertaistukea, nyt minä sitä tarvitsen!!!!

Ihanan puhdas koira…
<3

Koirapuistossa ollaan käyty nyt kaksi kertaa. Tällä viimeisimmällä kerralla siellä oli useampi koira ja voin sanoa, että jos jopa mua pelotti niitten koirien vauhti mitä ne siellä puistossa juoksi, niin voitte kuvitella vain Lakun fiilikset. Pikku toveri jäi jalkoihin pari kertaa ja poika heittikin parit komeat voltit. Sitten Lakun piti tietenkin hiukan äristä muille kun ne niin innokkaana oli päälle tulossa. Muitten koirien ihmiset oli paljon kiinnostavampia Lakun mielestä kuin itse koirat. Sitten kun oltiin jo lähdössä pois niin pari kivaa koiraa tuli vastaan ja kun niihin sai rauhassa tutustua niin niitten kanssa Laku yltyi ihan jopa leikkimään 🙂

Mutta kyllä tämä vaatii hermoja. Ihanaa kun saa vähän purkautua tänne blogiin. Nyt jaksaa taas touhuta koiran kanssa hetken 😀 Kiitos ja anteeksi.

PS. okei, kyllä mä vielä toistaiseksi pidän tän koiran <3 <3

Kaverukset 🙂
Kommentit (118)
  1. Pentuaika on välillä raskasta. Sitten tulee murrosikä ja sen tuomat testaukset 😉 aika kultaa muistot.
    Koirapuistoja en itse suosittele kenellekään. Omat koirani olen tietämättäni melko epäsosiaalisiksi siellä saanut, juurikin tuon muksuuttelun ja ”pelottavien” koirien kohtaamisella. Osa omistajista ei käske koiriaan ollenkaan, kerran pieni koira, mutta koira kuitenkin, puraisi omaa koiraani, niin siihen jäi viimeinen reissuni. Mitään pahempaa ei sattunut fyysisesti, mutta psyyke tasolla koira muistaa aina.
    Voimia pentuarkeen! 🙂

    1. Voi ei 😀 Murkkuikä 😀 Sitä odotellessa.

      Mutta joo, ei olla nyt enää sit viemässä pentua koirapuistoon. En varsinaisesti pelkää tauteja mutta just tuo kun siellä on villimpiäkin tapauksia paikalla. Saadaan aikaan kahden muun cockerin kanssa täällä pentutreffit 🙂

      Kiitti tsempeistä 🙂

    2. Jari Mäkilä
      4.8.2018, 20:11

      😂😂 Siis ihan tuttua.Mutta arvaas mitä,meidän musta cocceripoika on nimeltään Laku 😂😂👌Otappa yhteyttä 👍

  2. Meillä oli alkuun remmin kanssa samanlaista, mutta kyllä se sit nopeasti oppi. Kehuin oikein innoissani heti, kun pentu erehty ottaan yhdenkin askeleen remmin kanssa. Se tais siitä mun riemusta tajuta, että sen kuuluis kävellä siä narun päässä. Kannattaa vaan totuttaa se siihen remmiin. Tuskin se sen helpommaks muuttuu myöhemminkään, joten helpompi opettaa nyt ennen kun se tottuu täysin vapaana kulkemiseen. Tsemppiä pentuaikaan! Koittakaa myös nauttia, ne kasvaa niin pirun nopeesti.

    1. Tottakai me nautitaan myös 🙂 Onhan se myös meidän rakas perheenjäsen 🙂

      Ja kai se vaan pitää alkaa käyttämään aina silloin tällöin tuota hihnaakin 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *