Äiti mikset sä syö samaa ruokaa kuin me?

Kun lapsiperheen vanhempi laihduttaa tai aloittelee elämäntapamuutosta, vaikuttaa se yleensä silloin myös perheen muihin jäseniin. Elämäntapamuutokset ei yleensä käy kuin tanssi vain, koetaan nälkää, turhautumista, kiukkua, takapakkia ja ärsytystä. Ja ketkäs sitten osuvatkaan tulilinjalle, no juurikin ne omat rakkaat perheenjäsenet, puoliso ja mahdollisesti omat lapsetkin. Elämäntapamuutosta tekevä vanhempi saattaa myös stressata sitä kun joutuu tekemään eri perheenjäsenille jokaiselle oman ruokansa, aika työlästä.

Minun mielestäni laihduttamisen tai elämäntapamuutoksen ei pitäisi näkyä perheen lapsille millään muulla tavoin kuin energisempänä ja aktiivisempana vanhempana. Se, että vanhempi ramppaa vaa’alla, stressaa ääneen painon putoamattomuutta tai kieltäytyy tietyistä ruoka-aineista ei todellakaan pitäisi näkyä sille lapselle. Lapset oppivat käyttäytymismallit sieltä kotoa ja jo nuoret lapsetkin oppivat matkimaan sitä omaa isää tai äitiä ja heidän toimintamallejaan. Lapset saattavat alkaa toteuttamaan opittua käytöstä esimerkiksi hoidossa. Siellä on helppo kieltäytyä syömästä vaikka sitä leipää, kun eihän äitikään syö.

Ruokailuhetkien pitäisi olla perheen yhteistä aikaa vaikka siten, että perhe kokoontuu kerran päivässä syömään saman pöydän äärelle. Lapselle ei kannata antaa kuvaa huomaamattaan, että vanhempi ei syö koskaan ja jos syö, vanhempi tuskastelee aterian edessä.

No mitäs sitten kun ruokaohjelma sanoo, että syö vain näitä ja näitä ruoka-aineita. Vältä, pastaa ja riisiä ja kotona olet tehnyt lapsille spagettia ja jauhelihakastiketta? Mitäs sitten kun lapsi kysyy, että äiti mikset sä syö spagettia?

Vanhemman ei pidä tehdä ateriavalinnoistaan numeroa. Ei tarvitse sanoa ääneen, että MÄ EN VOI OTTAA SPAGETTIA, vaan vanhempi voi lastata lautaselleen sitä jauhelikastiketta ja niitä kasviksia vaikka ja näyttää esimerkkiä syömällä runsaasti kasviksia, mutta toisaalta tavan perheenäiti joka tekee elämäntapamuutosta voi myös syödä sitä spagettia, ei tarvitse täysin kieltäytyä! Minun mielestäni lapsiperheen laihduttava äiti voi syödä lastensa kanssa ihan niitä samoja ruokia. Onhan vanhempi vastuussa valinnoillaan myös siitä lapsensa terveydestä ja hyvinvoinnista. Ei lapsien tarvitse syödä esimerkiksi kalapuikkoja ja ranskalaisia. Lapset yleensä syö sitä mitä vanhemmatkin. Jos vanhempi on kovin nirso, niin äkkiä se lapsikin oppii nirsoilemaan. Lasten aamut voi ihan hyvin alkaa myös sillä puurolla, mitä vanhempikin voi syödä ja myös lasten puuroon voi lisätä vaikka sitä raejuustoa. Ei se proteiinin saanti pahaa lapsellekaan tee.

Aamiainen joka sopii myös lapsille, ehkä ilman tuota kahvia toki! :)
Aamiainen joka sopii myös lapsille, ehkä ilman tuota kahvia toki! 🙂

Lapsille voi myös painottaa sitä, että kunnollista, hyvää ruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Mutta samalla tavalla lapselle pitää tuoda ilmi se, miksi karkkia, sipsejä, mehuja ja limuja ei saa joka päivä syödä ja juoda. Kuinka moni on sanonut lapselleen, että ei saa syödä karkkia joka päivä, sillä se lihottaa? Olisiko parempi sanoa vaikka, että liika sokeri ei ole hyväksi hampaille tai vedota siihen, että karkkipäivä on kerran viikossa.

Kun noudatetaan jotain ruokavaliota, monesti puhutaan niistä hyvistä ja pahoista ruoka-aineista, esimerksi rasvat jaetaan helposti sinne huonojen ruoka-aineiden kategoriaan. Jos vanhempi puhuu, että ei voi syödä jotain kun siinä on rasvaa, saattaa lapsi ajatella, että kaikki rasva on pahasta ja näinhän ei ole, vaan rasva on myös elintärkeä ravintoaine ihmiskeholle.

Kun vanhempi suhtautuu kriittisesti omaan vartaloonsa lapsen kuullen, puristelee peilin edessä vatsamakkaroitaan tai käyttää sanaa läski tai laihdutus, muokataan samalla sitä lapsen ajattelumallia omasta vartalosta. Lapsi ei osaa ajatella asioita vielä kovin monikerroksisesti. Jos puhutaan laihduttamisesta, lapsi käsittää sen jatkuvana käsitteenä. Lapsi ei osaa ajatella normaalipainon ja ylipainon eroa ja niiden merkitystä terveydelle.

Kun aikuinen käy vaa’alla saattaa lapsikin haluta vaa’alle. Vaa’an lukuja ei kannata tuskastella ääneen ja kun lapsi astuu vaa’alle voi häntä kehua, oli luku mikä tahansa. Kun vanhempi käy jumppaamassa tai uimassa tai muuten vain liikkumassa, lapsi ajattelee tämän siten, että se on vanhemman leikkiä. Ei lapset ajattele, että pitää liikkua ulkona sen takia, että siitä seuraa terveydelle hyviä asioita. Lapsethan kirmailevat ulkona ja esimerkiksi uivat mielellään, ihan vaan siksi koska se on niin kivaa ja saa hyvälle tuulelle. Lapselle ei siis kannata sanoa, että kun mun nyt pitää lähteä lenkille. Ei lapsetkaan ajattele, että voi harmi, pitää mennä ulos kavereiden kanssa, vaan he ajattelee, että voi vitsi saan mennä ulos!

Oletko sinä huomannut ongelmia tämän asian kanssa kotona? Onko hankalaa laihduttaa tai tehdä elämäntapamuutosta siten, että se ei näyttäytyisi lapsille?

Kommentit (12)
  1. En ole kasvatuksen asiantuntija, mutta ehkä lapselle kuitenkin voisi sanoa rasvamättöruuan kohdalla, että se rasva lihottaa eikä lihavuus ole hyväksi terveydelle? 🙂 Tai tietenkin sen voi kiertää sanomalla, että nämä makkaraperunat ei oo terveellisiä, eikä eritellä rasvaa sieltä pahaksi osaksi.
    Oon samaa mieltä tuosta, että lapset syö samaa kuin aikuisetkin! Muistan penskana, kun ei voitu käydä missään ravintolassa syömässä, jos sieltä ei saanu ranskalaisia – pikkusiskot eivät syöneet muuta. :’D

    1. Totta, rasvan terveyshaitoista voi lapsille puhua, mutta lapset ei välttämättä osaa ajatella sitä, että mikä rasva on pahaa rasvaa ja mikä hyvää ja tarpeellista. 🙂

  2. Elina / Ellu jumppaa
    20.5.2015, 06:47

    Meillä koko perhe syö samaa ruokaa, vaikka itse olen ”ruokavaliolla”, määrät vaan ovat erilaisia eikä ruokavaakaa käytetä kuin satunnaisesti. Toistaiseksi ei ole ollut ongelmia tämän asian suhteen, lapset 3v ja 11kk. Herkkujakin syödään ja, jos joskus en herkkuja syökään niin siitä ei tehdä numeroa. 🙂

    1. Niin, eli se siis tosiaan kyllä toimii niin että koko perhe voi syödä samoja ruokia. Ei lapsille ja aikuisille tarvii tehdä eri ruokia. Aika monissa perheissä se taitaa kuitenkin olla normaalia, että lapsille tehdään omat ruoat kun ne lapset ei syö yksinkertaisesti sitä mitä vanhemmat itse syö. Onko tämä sitten vanhemmilta opittu käyttäytymismalli kuitenkin, vai onko vanhemmat liian lepsuja ja antavat lasten päättää itse mitä syövät?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *