Ai sua ärsyttää mun jalkapäivä?

Jalkapäivä treenipäivistä parhain, siksi mullakin voi olla jopa kolme jalkapäivää viikkoon! Jalkapäivinä työskentelee isot lihakset ja silloin annat kropastasi ihan eri tavalla kaikkesi kuin esim. olkapääpäivänä. No mikä sua siinä ärsyttää, että mulla oli eilen hiton hyvä jalkapäivä ja nyt on jalat kipeenä ja kävely sattuu?

Jalkapäivä!
Jalkapäivä!

Törmäsin sattumalta eilen tälläiseen tekstiin: Jalkapäiväparaspäivä!

Edellämainitussa artikkelissa kirjoittajaa ärsyttää ihmiset jotka treenaa ja käyttää nimitystä jalkapäivä. Yleensä ihmiset joilla on jalkapäivä ollut eilen tuovat tämän asian esille korostaen, kuulema ihan kysymättäkin. Saattavat jopa samalla venytellä jalkoja ja valittaa miten eilen oli jalkapäivä!

Habapäivä! Ois voinu olla jalkapäiväkin!
Habapäivä! Ois voinu olla jalkapäiväkin!

Tekstistä suoraan lainaten kirjoittaja kirjoittaa:

”…oman treenauksen tarpeettomasta, itsetietoisesta ja pröystäilevästä esilletuonnista.

Onko pröystäilevää se, että  kertoo  jalkapäivästään? Mikä siinä on pröystäilevää? Sekö, että kuulija on itse niin laiska, ehkä saamatonkin, ettei taivu salille treenaamaan niitä jalkapäiviään ja siten ei ole mitään kerrottavaa esimerkiksi jalkapäivistä? Miksi se on tarpeetonta? Eikö sitten ole yhtä tarpeetonta kertoa se, miten aamuvuoroon tullessa väsyttää niin kauheasti kun ”Meijän Tiina-vauveli piti koko perheen hereillä koko yön.” tai ”Pena-koiralle tuli ripuli, ripulipäivä”.  Ei minua ärsytä jos joku kertoo Tiina-vauvansa itkuhuudoista tai Pena-koiran ripulipäivästä tai siitä miten Jukka kävi eilen kalassa kun oli kalapäivä.

Jotkut kertoo töissä esimerkiksi ihan enemmänkin kuin pelkästään päivästään, jotkut kertoo LOMAVIIKOSTA! Eikö se ole ihan tarpeetonta, itsetietoista ja pröystäilevää miten elostellaan sillä miten ollaan maattu kaks viikkoa palmun alla jossain siellä missä pippuri kasvaa, kun tällä välin työkaverit on raataneet töissä?

Todellakin jalkapäivä!
Todellakin jalkapäivä!

Eikö sitten loppujen lopuksi pitäisi olla vain hiljaa ihan kaikesta mitä omassa elämässä tapahtuu? Kuka voi tietää ärsyttääkö sitä kuulijaa kuulla mun jalkapäivästä ja siitä miten ne mun jalat on menneet jumiin tai siitä miten innoissani ootan ensimmäistä lomapäivää kun tiedän, että lähden reissuun? Tai jos kerron mitä tein viikonloppuna tai mitä ajattelin tehdä syyslomalla? Mistä mä tiedän ärsyttääkö sitä kuulijaa nämä asiat? Miten sitä enää uskaltaa puhua mistään ettei ketään vaan ärsyttäisi?

Mulle tuli fiilis et tätä kirjoittajaa ärsyttää itseasiassa se, että joku muu pystyy siihen mitä tää henkilö ehkä itekin haluais tehdä ja sanoa, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Ehkä tää kirjoittaja haluais itsekin kuulua siihen porukkaan missä kimpassa hierotaan jalkoja ja nojaillaan niihin ja valitetaan ääneen miten eilen oli jalkapäivä ja enkat paukku.  Kokeeko tää kirjoittaja huonommuutta?

Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Onko tämä nyt sitten sitä perussuomalaista mielensäpahoittaja-kulttuuria? Miten ja miksi jonkun pitää tämmöisestä asiasta ärsyyntyä? Eikö se ole vain ja ainoastaan hyvä asia, että ihmiset liikkuu. Mitä sitten jos se ohimennen siitä mainitsee, miten on saanut lihakset kipeeksi. Anna toisen olla tyytyväinen! Liikkuminen on ihanaa!

MA EI TAJUUUU NÄITÄ VALITTAJIA!

PS. Eilen kävin portaissa, eli periaatteessa jalkapäivä!

 

Kommentit (4)
  1. Höh mikä teksti tuolla, piti käydä lukemassa. Toivottavasti oli huumorilla kirjotettu, koska eihän tossa mitään järkeä ollut… Etenkin toi kohta ”Tai jos itsetietoinen treenaaja tulee töihin polkupyörällä, hän riisuu pyöräilykypäränsä aina vasta työpisteellään, jotta muut näkisivät hänen varmasti tulleen pyörällä.” alko naurattamaan. Itse kuljen kyllä kypärä päässä käytäviä pitkin aina pukkariin saakka jonne sen jätän. Luuleekohan kakki mun työkaverit että koitan leijua pyöräilemiselläni:D pitääpä kysyä!

    Mäkin taidan siis olla jumpilla ja pumpeilla (ja pyöräilyllä) lesoaja kun niistä ihan samallailla kerron kun muustakin elämästä 😀

    1. Mä toivon, että toi oli provokatiivisesti kirjoitettu, en muuten näe tossa mitään tolkkua!

      Kuka nyt jaksaa ärsyyntyä tollasesta asiasta oikeesti? Onks semmosia olemassa. On näköjään.

  2. Yritin etsii huumoria tuosta tekstistä, mutta en löytänyt, ehken ole tarpeeksi älykäs Tottakai monet asiat ärsyttää ja fitness/sali-innostus varmasti monia niitä, jotka itse eivät pysty/ehdi/ treenailla tai jotka vaan ei saa itsestään irti mitään. Kuitenkin musta on ihmeellistä, miten vähästä ärsyynnytään, kyllähän meidän pitäisi pystyä suvaitsemaan monenlaisia ihmisiä ja erilaisia elämäntilanteita, ilman että ärsyynnymme. Miten tylsää elämä olisikaan jos kaikki samanlaisia.
    Itse jatkan treenailuu 3-5 krt viikossa ja kyllä jalkapäiviäkin tulee n kolme per viikko, ei maha mitään, ja kun kovan treenin jälkeen olen hieman (ihanasti ) kipee, niin kyllä puhun siitäkin. Hyvä me treenaajat, pysykäämme vahvoina ja terveinä! ❤️

    1. Joo niinpä! Ja sit tuo suhtautuminen, että olevinaan sitä korostaen tuotaisiin esiin, että kävinpä eilen treenillä. Ite ainakin silkasta onnesta ja ilosta saatan siitä jollekin mainita. Tarkoitus ei todellakaan ole elostella sillä, et ”hähää mäpä kävinki treenaamassa, mitä sä teit eilen.”

      Mun mielestä ihmiset saa jakaa esim. työyhteisöissä asioita elämästään mitkä on itse kullekin tärkeitä ja merkityksellisiä, eikä siitä tarvii kenenkään ärsyyntyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *