Uskaltaako pitää puoliaan?

Satunnaisesti päätän hypätä bussin tai oman auton sijasta junaan, ja tällä kertaa Helsinkiin suunnatessa paikka oli varattu vastakkaisilta paikoilta. Kiva hellepäivä takana ja hymyäkin riitti vastaantulijoille, ei siinä sen kummempia. En tunnetusti ole luonteeltani mikään kummoisempi riidanhaastaja, mutta pienestä pitäen mut on kyllä opetettu pitämään puoliani. Välillä vähän menestyksekkäämmin ja välillä taas pohdin seuraavat viikot, että olis kyllä pitänyt sanoa jotain ja avata suu. Oli kyse sitten työpaikasta, kaveripiiristä tai ihan ventovieraasta niin mun mielestä on erittäin oikein sanoa vastaan jos kokee saavansa epäasiallista käyttäytymistä. Hyvän maun rajoissa tietty.

Pitkään oon jo kummastellut, miten vanhempien ikäihmisten käyttäytyminen nuorempia aikuisia kohtaan on joskus ihan järkyttävän törkeää. Siis aivan rajojaylittävää. Tämä on toki aivan kamalaa yleistystä, mutta kyseisen ilmiön olen monesti huomannut. Ikäihmisiä pitää kunnioittaa, ihan samalla tavalla kuin ketä tahansa kanssatallaajaa. Mutta kun nämä satunnaiset yksilöt, jotka kenties vahingossa tai tahallaan laittavat kapuloita muiden rattaisiin. Huoh. Hankalia ihmisiä löytyy ihan jokaisesta ikäluokasta, mutta tässä pieni esimerkki yhdestä.

Ymmärrän sen, että nuorena aikuisena minulla ei välttämättä ole samaa elämänkokemusta tai tietoa maailman menosta kuin 50 vuotta minua kauemmin eläneellä, minkäs minä sille voin. Opettelen vasta. Jos jotain pyrin tässä elämässä noudattamaan (ja opettelemaan) niin se on toisten ihmisten kunnioitus, tapauksesta riippumatta. Kunnioitan vanhempia ihmisiä, but it’s a two way road. Odotan samaa myös muilta.

Palaten tähän tämän päivän sattumukseen, vanhempi mieshenkilö tulee ryminällä tamineidensa kanssa vastakkaiselle paikalle omastani, välissä on pöytä. Muutaman päivän stadin reissulle mulla on mukana pieni viikonloppukassi jalkojen alla, mainittakoon vielä että ihan reippaasti omalla puolellani muita matkustajia häiritsemättä. Noh. Mies istahtaa vastapäätä ja töykeästi töksäyttää, että ”Nostappas tuo säkki äkkiä pois, ei jalat mahdu suoraksi kun on niin vanha”. Menin ihan hämilleen kommentin töykeästä äänensävystä ja pappa jatkoi: ”Niin että noh kuulitkos tyttö, nostappas tuo laukku, se on ihan selkeästi minun puolella”.

Siinä vaiheessa meikäläisellä jumahti oikein olan takaa ja teki mieli kaivaa mittanauha laukusta, että no ootappas niin katotaan kuka tässä on ja kenen puolella. Sanoin, että anteeksi, mutta laukku ei kylläkään ole milliäkään hänen puolellaan, ja toiseksi juna ei ole liikahtanut vielä senttiäkään, että eikai tässä niin kovassa hopussa olla aurinkoisena päivänä. Niin, että ihan turhaan käyttäydyt epäkunnioittavasti pompotellen, samalla pilaten muiden junamatkan.

Asiallista palautetta otan vastaan, kyllä toki, mutta en kyllä keneltäkään ala kuuntelemaan tytöttelyä tai epäasiallista pompotusta. Ihan se ja sama oletko 10 vai 100 vuotias kyllä ne ihan perus käytöstavat olisi ihan hyvä pitää mielessä, meillä jokaisella. Keskustellessani herrasmiehen kanssa hänen katse vältteli visusti omaani, koen siis viestin menneen perille.

No tämän keskustelun jälkeen tunnen monet silmäparit seuraaavan uteliaana tilannetta, mitä ihmettä, joku sanoo vastaan? Ja vielä vanhemmalle henkilölle, tuommoinen tytöntyllerö kesämekossa? Siinä sitten toki tein tilaa herrasmiehen jaloille ja viereinen kaveri tarjoutui nostamaan laukkuni ylähyllylle. Sanoi vielä perään kylmän viileästi, että olipas se hyvin sanottu, hyvä kun pidit puoliasi. Kädet täristen ylpeänä yllättävästä rohkeudesta kaivoin kirjan esille ja junamatka jatkui ilman kummempia ongelmia. Se siitä.

Ajattelin kuitenkin vuodattaa tämän tänne kaikkien nähtäville, sillä tää toimi mullekin hyvänä muistutuksena siitä, että törkeää käytöstä ei pidä sietää ja toisia on ihan suotavaa kohdella kunnioittavasti tai ainakin neutraalisti. Työssäni olen paljon asiakaspalveluhommissa ja sitä myöskin huomioi muiden käyttäytymistä ihan eri tavalla. Omalla huonolla päivällä ei ole oikeutta sabotoida muiden elämää, ainakaan tahallisesti.

Mainitsen vielä tähän, että en ole millään tavalla ikäihmisten vihaaja, päinvastoin. Mummot, vaarit, papat on kaikki ihania, paitsi sitten tämmöiset päivänpilaajat. Tai ei mun päivä tästä pilalle mennyt, hetkellisesti vain koin pientä takapakkia. Tarpeen tullen tarjoudun kyllä auttamaan ja kunnioitan vanhempia ikäluokkia siinä missä muitakin. Sitä en kestä, että huonon käytöksen nuoria kohtaan voi pistää vanhuuden piikkiin. Tai että ikä olisi jokin etuoikeus, jolla sitten tehdään ja käyttäydytään ihan miten lystätään. No ei ainakaan meikäläisen kustannuksella.

Kun asiaa miettii tarkemmin, ei ne ikäihmiset ole aina niitä jotka käyttäytyvät toisia kohtaan joskus tökerösti. Harva se päivä kun kuulee esimerkiksi teineiltä muka hauskoja letkautuksia ventovieraille. Kaikilla meillä on varmasti vähän ainakin peiliin katsomisen varaa omassa käyttäytymisessä, oltais vähän ystävällisempiä muille. Oli se sitten tuttu tai tuntematon.

Huipulle vierustoverille vaan terveisiä jos ikinä löytää itsensä tämän tekstin ääreltä, kiitos tsempistä. Ja sinä vastapäätä istuva herra, meillä kaikki ok, ens kerralla toivottavasti sopu sijaa antaa.

iina

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *