Luonnollisesti paras
Luonnollisesti paras

Tulevaisuuden unelma-ammatti

2018-03-11-iina-tulevaisuuden-unelma-ammatti

Pieni tilastotsekkaus heti alkuun. Nopeasti laskettuna henkilö, joka tekee viisi päivää viikossa keskimäärin kahdeksan tunnin työpäiviä kerryttää neljänkymmenen työvuoden aikana karkeasti laskettuna 3200 kokonaista päivää puhdasta työntekoa. Se on aika paljon, vai mitä? Mun mielestä ainakin. Tuossa määrässä on myös aika paljon menetettyjä tunteja, jos ajan käyttää toimistossa istuen ja laskien minuutteja työajan loppumiseen kun työnteko ei maita. Ottaen huomioon myös sen faktan, että yksikään noista tunneista ei ole luvattu, vaan joillekkin meistä aikaa on vähemmän. Kuka sen tietää.

Mun mietteet intohimosta ja ”unelma-ammatista” heräsi taloustieteen tunnilla, kun tutkittiin tilastoja ammateista, jotka työllistävät parhaiten ja joissa palkkauskin on tuntuva. Esimerkiksi kulttuurialalla työllistyminen on vaikeampaa kuin rahoitusalalla, mikä on toki ymmärrettävää. Opettaja esitti kysymyksen, kuinka moni meistä harkitsee tulevia opintoja ja ammattia työllistymisasteen pohjalta, unelmien ja intohimon sijaan. Noin kahdestakymmenestä oppilaasta kaikki paitsi kaksi myönsivät, että tulevaisuus ja ammatinvalinta määräytyy työllistymisasteen mukaan ja alan valinta perustuu ns. ”vakauteen” ja taattuun työpaikkaan. Tuli myös ilmi, että jotkut valitsisivat täysin eri ammatin toisissa olosuhteissa, mahdollisesti seuraisivat kiinnostuksenkohteita ja unelmia, jos tilanne sallisi.

Mun mielestä se on ajan, elämän ja mahdollisuuksien hukkaan heittämistä, jos ammatti valikoituu dollarinkuvat silmissä. Ei se väärin ole, ymmärrän täysin pointin kyseisten valintojen takana. Ymmärrän sen, että vakaus houkuttaa ja taattu tulevaisuus kodista, perheestä, säännöllisistä irtiotoista ulkomaille ja tiukoista työajoista on joillekkin itsestäänselvä valinta. Mutta mä uskon siihen, että meille jokaiselle löytyy se oma paikka ja kolo kun tekee sitä mitä rakastaa. Uskon vahvasti, että tekemällä omaa juttua lopulta löytää alalta kuin alalta duunia, sellaista mikä palkitsee ja tekee onnelliseksi. En sitten tiedä, olenko vain ”nuori ja optimistinen”, mutta näin mä haluan uskoa ja aion tehdä töitä sen eteen, että mun duuni on isona just sitä mitä rakastan tehdä. Toivon, että mahdollisimman moni uskaltaa ottaa riskejä ja mahdollisesti valita sen vaihtoehdon mikä tuntuu siltä omalta jutulta.

Maailmassa on niin monen monta duunia mistä valita ja tulevaisuus tulee varmasti pitämään sisällään ammatteja, joista ei ole vielä tänä päivänä tietoakaan. Se on fakta, että ammatissa, jossa näkyy intohimo ja työmotivaatio tuloksetkin ovat parempia. Työn ei välttämättä tarvitse olla kahdeksasta neljään rutiinipuurtamista, mä ainakin toivon ja vaadin paljon enemmän. Ja mitä sitten, vaikka se oma juttu ei löytyisikään ensiyrittämällä? Jos jotain oon oppinut niin riskinotto kannattaa aina (sopivasti harkiten tietty) ja kun uskaltaa heittäytyä uusiin mahdollisuuksiin voi löytyä yllättäviäkin vastauksia, sekä mahdollisuuksia.

2018-03-11-iina-tulevaisuuden-unelma-ammatti-2

Postauksen loppuun täytynee mainita, että olin toinen niistä kahdesta, joka ei missään olosuhteissa uskaltaisi valita uraansa perustuen työllistymismahdollisuuksiin tai rahaan. Oli se sitten hyvä tai huono juttu, kukin meistä tavallaan. Luotan siihen, että mulle on jotain muuta tiedossa.

Oltiin viime viikolla skimbaamassa Lapin aina niin upeissa olosuhteissa. Kuvat melkein tekevät maisemille oikeutta, mikä sen parempaa kuin hyvä seura, auringonpaiste ja pitkät päivät rinteessä. Puuteriset rinteet ja loputtoman pitkät laskut metsäpoluilla saa mun sydämen onnelliseksi! Huippu reissu ja hyvillä mielin palattu vauhdikkaaseen arkeen vielä muutamaksi viikoksi, jonka jälkeen lukuloma vaikuttaa normaaliin päiväjärjestykseen. Isoimmat koulujutut on vieritetty harteilta ja nyt voi alkaa täysillä panostamaan luku-urakkaan. Oon testannut kaikki mahdolliset opiskelumestat kirjastoista kahviloihin ja ”lomalle” oon suunnitellut pientä muutosta olinpaikkaan, siitä lisää myöhemmin!

Kommentit (1)

  1. Amanda

    Kiva kirjoitus! Nykyään on aika paljon nuoria, joiden vanhemmat ovat olleet jossain vaiheessa työttömiä tai on jouduttu muuten vain perheessä penniä venyttää. Mun mielessä on täysin normaalia, että tällaisesta perheestä oleva nuori tekee järkivalinnan ja opiskelee ammatin, josta todennäköisesti poikii myös työtä. Varsinkin, koska alalle kuin alalle joutuu Suomessa opiskelemaan useita vuosia ja sittenpä ne opintotukikuukaudet on käytetty. Ei ole tyhmyyttä, ettei vain luota hyvään tuuriin ja opiskele sitä kulttuurialan ammattia, josta muutama prosentti valmistuneista saa työtä.

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *