Täydellisen epätäydellistä

Bikinit: HALLA x HALLA

Täydellisyys. Tuo harhakuva meidän jokaisen ajatuksissa jota hapuillaan kuin kuuta taivaalta, tuloksetta.

Kaikilla meistä on ollut vaiheita jolloin oma peilikuva ei miellytä mistään kulmasta katsottuna ja päälle tekee mieli vetää se kaikista peittävin vaatekappale mitä kaapista löytyy. Olisimpa hiukan laihempi, vähäsen pidempi tai edes pienen hitusen lähempänä ”täydellisyyttä”. Viime aikoina olen ollut osallisena ihan älyttömän inspiroiviin keskusteluihin ja tuntuu, että olen ihan vain pelkästään ajatellut asioita ja elämää normaalia enemmän. Voi osaisimpa kohdella muita ihmisiä noin tai voisimpa omalla olemuksellani tuoda jollekin toiselle noin lämpimän olon. Olen kiinnittänyt luonteenpiirteisiin tavallista enemmän huomiota ja pyrkinyt joka ikisenä päivänä täällä ollessani olemaan hitusen avoimempi, rohkeampi, avuliaampi ja kiltimpi. Parempi minä toisia ja myöskin itseäni kohtaan.

Ihan huomaamatta ajatukset kehosta ja ulkopuolisista piirteistä ovat tulleet aivan toissijaisiksi. En tällä tarkoita, että olisin aikaisemmin inhonnut kehoani tai ulkoisia piirteitä, mutta jotenkin uuden ajatustavan kautta kroppaakin alkaa arvostaa ihan eri tavalla ja pitää sitä jonakin enemmän kuin vain itsestäänselvyytenä joka toimii päivästä toiseen. Se ei ole ihan tuulesta temmattu ajatus, että kun hoivaa ajatuksia niin kehokin alkaa kukoistamaan kuin itsestään, tai siltä ainakin musta nyt tuntuu.

Rannalla maatessani huomaan, että muillakin tytöillä (ja pojilla) on venymisjälkiä eri puolilla kehoa, eikä siinä ole mitään outoa tai hävettävää. Elämisen ja kasvamisen jälkiä, oikeaa elämää. Arpia, mustelmia ja sellaisia asioita mitkä eivät mahdu kategoriaan täydellisyys.

Olen huomannut että rosoisuus on täydellisyyttä. Pienet hetket kun toinen vaipuu omiin ajatuksiin ja unohtaa ympäröivän maailman. Ystävän poskilta kyyneleiden pyyhkiminen. Nukkuminen aivan liian myöhään ja oman kehon kuunteleminen. Hassujen salaisuuksien paljastaminen ja puhuminen asioista joita ei ole aikaisemmin usaltanut sanoa ääneen. Toiselle avautuminen. Oman mielipiteen sanominen vaikka kädet tärisevät ja kyyneleet pyrkivät esille. Siinä on jotain täydellistä mun mielestä. Täydellisen epätäydellistä.

Tämän kaiken ajatusvirran kautta olen oppinut arvostamaan omaa kehoani ihan hirveästi. Kuinka se toimii, jotta voin elää, nauraa, rakastaa, uida ja nauraa. Ihan vaan kysymättä. Ja se on etuoikeus jota pitää arvostaa joka ikinen päivä. Älä kieltäydy kuvista kehosi takia, älä jätä menemättä rannalle kehosi takia. Ole ylpeä itsestäsi ja siitä kaikesta mihin kehosi pystyy. Kanna sitä ylpeydellä ja rakasta sitä silloinkin kun asiat eivät toimi niin kuin pitäisi. Hoivaa sitä ja pidä siitä huolta.

Kun oppii rakastamaan omaa kehoa ja mieltä juuri sellaisenaan niin paluuta takaisin ei ole. On miltei mahdotonta antaa sitä vääriin käsiin tai hyväksyä huonoa kohtelua, niin paljon itseään arvostaa. Yksi hienoimmista asioista on oppia tietämään sisimmässään, että on oikeasti hyvä, riittävä ja täydellinen. Ilman kenenkään muun hyväksyntää tai buustia.

…Siltikään, pieni buusti ei ole ikinä harmillista. Huolehdi ihmisistä ympärilläsi, kerro niille välittäväsi ja jätä heidät hiukan onnellisemmiksi ja positiivisemmiksi kuin tavatessa. Kuvat on napattu ekoina päivinä täältä Byron Baysta ja voin ilokseni todeta, että hymy ei ole pyyhkiytynyt tän tytön kasvoilta vieläkään! Elämä rullailee ihanasti ja kuinka onnellinen olenkaan kun saan joka aamu vetää mun Halla Hallan biksut päälle ja startata päivän surffauksen tai biitseilyn parissa. Täydellisyys on harhakuva, mutta väitän, että nämä biksut lähentelee täydellistä… Byronissa ympäristöystävällisyys ja kierrätys on niin in, siispä nämä oranssit väripilkut todellakin sopivat katukuvaan paremmin kuin hyvin.

Huhheijjaa, niin paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa ettei meinaa pysyä perässä. Laajempaa päivitystä tulossa aivan pikimmiten. Täältä aurinkoa ja energiaa Suomen puolelle, ihanaa viikkoa!

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *