Someähky

Ekaa kertaa se iski vähän aikaa sitten. Nimittäin somekiintiön mitta täyteen. Tuttu tunne?

Instagramia avatessa tuli jo huonovointisuutta, kun nyt ei vaan jaksaisi yhtään tätä samaa päivästä toiseen. Jotenkin tekee vain mieli skipata suosiolla muiden aamukahvit, nätit ruokakuvat, loputtomat selfiet tai loputtomat bikinikuvaussessarit biitsillä, ei sitten yhtään. Oonko se vaan mä vai nyppiikö jotain muutakin? Ja aloin myös miettimään omaa somekäytöstäni, vastaako se ollenkaan todellisuutta? Missä on persoonallisuus?

Parhaimmat päivät ovat niitä kun tulet kotiin väsyneenä ja onnellisena, ja ihan huomaamatta sosiaalisen median olemassaolo on unohtunut aivan toiseen todellisuuteen. Täällä monet päivät ovat juuri sellaisia, sillä muiden ihmisten läsnäoloon ja hetkeen haluaa panostaa ihan satasella. Meidän joulu oli yksi näistä päivistä, kikatettiin itsemme melkein kahtia meressä ilman mitään varsinaista syytä, meinattiin itkeä onnesta kun kaikki oli vaan niin ”extraspesiaalia” ja köllittiin nurmikolla koko päivä höpötellen kaikesta tärkeästä. Tärkeämmästä kuin sosiaalinen media. Netflixin on korvannut kauniit auringonlaskut biitsillä ja mielummin sinkoan suoraan sängystä höpöttämään parvekkeelle kuin jään selaamaan instagramia sänkyyn.

Joinakin unettomina öinä sitä päätyy selailemaan vanhoja kuvia ja hetkiä joita on tullut vuosien varrella päivitettyä someen. Melkein jokaisen pienen neliön taustalla on joku hyvä tarina tai vaan todella onnellinen päivä. Tai surullinen päivä. Tai tunteikas päivä. Mistä päästään syyhyn minkä takia henkilökohtaisesti postailen mihinkään sosiaaliseen mediaan, tallentaa ja jakaa omia aitoja tunteita ja näkökulmia. Olivat ne sitten ajatuksia oman pään sisällä tai linssin lävitse nähty purppurainen taivas. Joskus nimittäin ainoa varma asia tässä maailmassa on juuri se kyseinen hetki kun istun kameran kanssa rannalla jonka seurauksena tallentuu kaunis kuva. Ihan itseäni varten, ei todistaakseni muille mitä tänään on tehty.

Jos jotain haluan sosiaalisella medialla saavuttaa on aitous. Aitous olla oma persoona, ihan se sama kupliva ja kikattava minä kuin oikeassakin elämässä. Monia on varmaan jo varoitettu, mutta sanonpahan sen vielä kerran. Sosiaalinen media kertoo murto-osan ihmisen elämästä. Pienen pienen neliön verran. Ihan pikkiriikkisen. Joten…ethän tuomitse, oleta tai tavoittele jotain olematonta. Äläkä varsinkaan kuvittele, että tietäisit miten henkilöllä oikeasti menee elämässä ihan vain somen perusteella. Mun päivityksiä selailemalla voi saada kuvan että tietää mun päivän kuulumiset, menot ja aamupalat suht tarkasti. Niin ettei sitten vaan vahingossakaan tarvitse vaivautua laittamaan viestiä tai soittamaan, että ”hei mites sun päivä on mennyt, mitäs oot tänään puuhaillut?” Niin helppoa se on olettaa.

Somen eletään siinä uskossa, että ihmissuhteiden ylläpitoon riittää se kun sohvan pohjalta klikkaa instastoria. Ai kappas, hyvältä näyttää, elämä jatkuu. Siellä se surffailee. Helposti se kahvittelun ja oikean läsnäolon merkitys murenee kun toisten elämän sisällöstä on vaan niin hemmetin helppo olla mukamas perillä tämän nykyajan ja someajan myötä. Ja se nyppii.

Mä en todellakaan halua jakaa kaikkien ruuduille mun murheita ja suurimpia tunteita. Ne ovat jotain omaa ja intiimiä, mitä voi sitten jakaa vaikka sen kahvittelun tai facetimen välitysellä. Sillein että ihan oikeasti keskustellaan ja vastaillaan. Vaikkei tietenkään kaikkien kanssa tarvitse olla ihan päivittäin kanssakäymisissä, monet suhteet nimittäin kestävät kuukausien ja vuosienkin hiljaiselot.

Blogi ja kirjoittaminen ovat ehkä ne kaikista todellisuutta vastaavimmat somejutut mitä tähän hätään keksin. Kyllä mä täällä olen avoin ja rehellinen, kirjoitan mitä asioista oikeasti ajattelen ja mitä tunnen. En tietenkään kaikista asioista. En ihan hirveästi ainakaan vääristele tai suurentele, mitä nyt joskus jotain huumorin vuoksi. Ja instagramin neliötkin ovat aika lähellä todellisuutta, sillä niin monta hyvää muistoa on monien räpsyjen takana. Mutta ethän vaan kuvittele tietäväsi niiden välityksellä kaikkea, se ei ole mahdollista. Niin monta hyvää ystävää ja tunnetta, et ei voi olla muuta kuin onnellinen just nyt. Iloista sometusta ja nautitaan välillä siitä maisemasta ja kahvista ilman pakottavaa tarvetta kaivaa se luuri esille ja napata selfie.

Pssst! Rauhallista, rentouttavaa ja stressitöntä loppuvuotta. Ihan vain muutama hassu päivä jäljellä tätä ihan extramegahuippua vuotta, ja ei voi kuin sanoa että vitsit mikä vuosi. Kiitos osallisille. <3

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *