Luonnollisesti paras
Luonnollisesti paras

Saammeko esittäytyä

blogiiina

Iina esittäytyy:

Heittäytyjä, haaveilija ja itsensä haastaja kuvaa mun persoonaa osuvasti. Ja hetkessä eläjä. Uuden oppiminen ja tutkiminen on aina ollut mulla veressä, jonka seurauksena löydän itseni mitä ennalta arvaamattomista tilanteista. Olen päästä varpaisiin menijä-tyyppi ja se näkyy vahvasti arjessa. Tykkään täyttää viikkoni asioilla mitkä kehittävät, tekevät onnelliseksi ja saavat mielen rentoutumaan. Harvoin koen, että elämä olisi tylsää tai tekemisen puute yllättäisi. Uskon vahvasti, että se riippuu pelkästään itsestä ja asioihin suhtautumisesta minkälaisen arjen ja elämän luo, kuinka onnellinen kokee olevansa.

Tällä hetkellä koen olevani siirtymävaiheessa mun elämässä. Opintoja IB-lukiossa on jäljellä muutama hassu viikko, jonka jälkeen energia suuntautuu toukokuussa häämöttäviin loppukokeisiin lukuloman saattelemana. Toukokuun koitos on jo pitkän aikaan ollut mulle maali ja lopetus jossain kaukaisuudessa, mutta viime aikoina tämän ajanjakson loppu on konkretisoitunut mielen perukoilla. Mitä sen jälkeen? Rehellisesti täytyy myöntää, että en osaa sanoa. Ja se tekee mut onnelliseksi. Mulla on viimein mahdollisuus tehdä ihan mitä vaan, mennä minne vaan ja antaa sattumusten viedä. Ehkä vähän kliseisesti sanottuna on aika lähteä kokeilemaan siipiä ja nähdä minne ne kantaa. Mennä tunteiden mukana ja nähdä minne polku vie. Kuulostaa jännittävältä kun tuon kirjoittaa ylös, huh.

Mun persoonaa on vahvasti muokannut parin vuoden takainen vaihtovuosi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, jonka myötä tästäkin tytöstä kasvoi itsenäinen ja ehkä vähän tasapainoisempi ja rohkeampi versio. Nuo ajat mailmalla vaikuttaa konkreettisesti nykyhetkeen, sekä suuntaan mihin olen mahdollisesti menossa. Kotiinpaluun jälkeen olen asunut yksin ja käynyt töissä säännöllisesti koulun ohella, mikä on opettanut uskomattomasti asioita pärjäämisestä ja itsenäistymisestä. Ulkomailla opiskelu on kiinnostanut mua jo pitkään ja IB-tutkinto mahdollistaa luontevan siirtymisen englanninkieliseen tutkintoon tulevaisuudessa. Syksyn aikana täyttelin hakemuksia Englantiin ja sain muutaman tarjouksen yliopistoista, joissa tulisi aloittaa ensi syksynä jos saavutan vaaditun tason loppukokeissa. Tässä vaiheessa elämää koen kuitenkin tärkeämmäksi kuunnella sydäntä, jonka seurauksena en todennäköisesti tule aloittamaan korkeakoulua vielä tänä syksynä. Sen aika koittaa vielä, myöhemmin.

Mikä mut tekee onnelliseksi? Tasapainoisuus, läheisten seura, seikkailut, mahdollisuudet ja uuden oppiminen elämässä. Niistä mun elämä pääosin koostuukin ja se tulee taatusti näkymään blogin puolella. Me pyritään tuomaan hyvinvointiin, liikuntaan ja elämästä nauttimisen liittyviin teemoihin uusia näkökulmia ja ajatuksia, mutta myöskin keskustelemaan armollisuuden ja levon merkityksestä. Kevät tuo mukanaan niin jännittäviä juttuja, että en meinaa edes malttaa. Luonnollisesti paras-kirjan julkaisu jännittää ja kutkuttaa. Valtavasti riittää ajatuksia kirjoitettavaksi.

blogipippa

Pippa esittäytyy:

Jokaisella tarinalla on alku, niin myös meidän blogilla. Meidän kirjoittajien, äidin ja tyttären matka alkoi 19 vuotta sitten. Tuohon aikaan on mahtunut monenlaista. Yhteinen polkumme alkoi parikymppisen niukkatuloisen opiskelijaäidin arjesta, joka täyttyi vaipparallista, valvotuista öistä ja huolista. Niistä ajoista minä olen löytänyt hyvinvoinnin sisältäni ja epävarmasta syömishäiriöistä kärsivästä nuoresta aikuisesta on kasvanut itseensä luottava keski-ikäinen nainen.

Samaan aikaan epävarman äidin tyttärestä on samalla kasvanut luottavainen ja lämminsydäminen nuori nainen.

Syömishäiriö turhautti minua, sillä yrityksistä huolimatta sairaus ei hellittänyt otettaan, vaikka tein hartiavoimin töitä paranemisen eteen. Vaikeimman kautta olen kuitenkin oppinut, että joskus täytyy vain olla kärsivällinen ja luottaa, että asiat järjestyvät. Sairaus on opettanut nöyryyttä ja opettanut arvostamaan epätäydellisyyttä. Sairauden myötä olen tullut rennommaksi ja olen oppinut, että aina ei tarvitse yrittää hallita ja suorittaa asioita tullakseen onnellisemmaksi. Vaikeudet voivat tuoda mukanaan paljon parempaa, kun uskaltaa rohkeasti kulkea onneaan kohti!

Äidin ja tyttären suhteemme on meillä ollut aina lämmin ja avoin, mutta samalla suora. Tiedämme molemmat, että voimme luottaa omiin mielipiteisiimme ja siihen että voimme sanoa ne toisillemme ääneen. Usein tosin käy niin, että aavistamme toistemme ajatuksia jo etukäteen ennen kuin sanomme niitä ääneen. Meidän suhteessa ei ole varsinaisia kipukohtia. Kenties siksi, että uskallamme olla eri mieltä ja kertoa sen toiselle pelkäämättä että suututamme toisemme.

Onnellisimmillani olen tässä ja nyt. Onnelliseksi minut tekee se, että olen terve ja että läheiseni voivat hyvin. Kauniiksi tunnen itseni oikein kunnon lenkin jälkeen, hikisenä ja hyväntuulisena. Täydellisyyttä hipoo, jos siinä olotilassa pääsen perheeni kanssa puusaunan lempeisiin löylyihin.

Elämäni tarkoitus on auttaa muita ihmisiä. Hyvinvointi on intohimoni josta en varmasti koskaan kyllästy puhumasta ja kirjoittamasta. Elämänkokemus ja erikoislääkärin työ ovat tuoneet hiljaista tietoa, asiaa ja ymmärrystä terveydestä, syömisestä ja treenaamisesta. Sen haluan jakaa teidän lukijoiden kanssa.

Tervetuloa mukaan yhteiselle matkallemme!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *