Luonnollisesti paras
Luonnollisesti paras

Reppu selässä matkalla Australiaan

Tulossa parikymppisen rehellisiä ajatuksia just tästä hetkestä, lue pilke silmäkulmassa! Paikassa Singaporen lentoasema. Nopeana pikatsekkinä: Singapore oli magee ja utopinen niin kuin kuvistakin huomaa.

Kun miettii oikein tarkasti, niin voin todeta että ihan hetkeen ei ole ollut tunnetta, että olen juuri nyt siinä elämäntilanteessa missä kuuluukin, menossa juuri siihen suuntaan minne itse haluaa. Tai nyt vasta ihan oikeasti tiedostin sen konkreettisesti. Oikeasssa paikassa, oikeaan aikaan. Ensi viikon, seuraavan tai sitä seuraavan olinpaikka aivan auki. Milloin sinä olit juuri sellaisessa hetkessä tai elämäntilanteessa kuin olet aina salaa halunnut olla? Ehkäpä juuri nyt? Toivottavasti.

Kuinka usein me kaikki laitamme muiden suunnitelmia omiemme edelle? Perhe, poikaystävä tai tyttöystävä, kuka vaan kenellä on paikka elämässäsi. Aina on joku syy mikä estää laittamasta omia tarpeita, unelmia ja kutsumuksia etusijalle ja lykkää prioriteetteja myöhemmälle. Kun nyt vaan ei ole sopiva aika.

Joillekin se sopiva aika ei tule koskaan.

En tarkoita, etteikö minulla olisi asioita mitkä pidättelisi jäämään samaan elämäntilanteeseen tai kotimaahan. Niitä on ja olen kovin kiitollinen niistä, eikä lähteminen ole tai ole ikinä ollut mikään helpoin nakki, päinvastoin. Enkä myöskään tarkoita, että elämän tulisi aina olla perhosia ja sateenkaaria, ei. Mutta sillä on merkitystä ja väliä minkä asian eteen tekee töitä ja mihin pyrkii. Heräätkö useimpina aamuina innostuneena ja toiveikkaana? Onko se sitä mitä sinä haluat kaikista enisten, vai joku muu?

Ajoin muutama päivä sitten töihin ja hitto olin niin onnellinen. Valehtelematta ei ole yhtäkään elämäntilannetta missä olisin mielummin juuri tässä hetkessä ja tiedän, että tämä vaihe on mulle pakollista ja tärkeää juuri nyt. Jos et parikymppisenä osaa kuunnella alitajuntaa, omia haluja ja tunteita niin milloin sitten? Tässä iässä ihmiset joille olen tilivelvollinen on pyöreät nolla. Better act like it.

Olen eri ihminen mitä olin kaksi vuotta sitten, jopa eri ihminen mitä olin kaksi kuukautta sitten. Kaikki vaiheet mitkä ovat tähän minään johtaneet ovat olleet kasvattavia ja tärkeitä, mutta pääasia on etten ole niitä enää. Kuinka mahtavaa on kasvaa ihmisenä joka päivä vähän enemmän ja oppia kuuntelemaan itseään. Sulkemaan ”turhia ääniä” pois. Ehkä kaiken tarkoitus ei olekaan tulla joksikin tietyksi ihmiseksi tai minäksi, vaan luopua niistä osista jotka eivät edes olleet osa sinua missään vaiheessa. Ja oppia kuuntelemaan itseään.

Olen innoissani tästä hetkestä ja vähintään yhtä innoissaan tulevasta. Se riittää. Tähän fiilikseen jää ihan vähän koukkuun, en tiedä mitään parempaa kuin sen, että lähitulevaisuus mitä elät on juuri omannäköinen eikä mitään muuta. Asioita mitä pidät tärkeänä ja priorisoit kaikista eniten. Joku jopa kysyi, että mitä oikein pakoilen aina johonkin muualle. En tiedä… ehkä etsimään vähän itseäni, aloittamaan alusta, seikkailemaan ja kokemaan. En sanoisi, että pakoilemaan, ennemminkin tutkimaan.

”You’ll be told in a hundred ways, some subtle and some not, to keep climbing, and never be satisfied with where you are and what you’re doing. There are million ways to sell yourself out, and I guarantee you’ll hear about them. To invent your own life’s meaning is not easy, but it’s still allowed, and I think you’ll be happier for the trouble.”

Mikä pointti on elämisessä jos se ei ole tätä hetkeä varten? Tai jos tavoite on vain kiivetä mahdollisimman korkealle jonkin kuvitteellisen pyramidin huipulle, jotta muut hyväksyisivät tekemisesi? Tai kiirehtiä elämässä kauheaa vauhtia eteenpäin, ihan vain todistaaksesi muulle maailmalle olevasi kelpo kansalainen ja aikataulussa?

Jos etsit vihjettä niin tässä se tulee: buukkaa se lento, jätä se vihaamasi työ tai puolittainen parisuhde. Tee niitä asioita mitä lykkäät viiden vuoden päähän, aikaan jolloin on ”enemmän aikaa” tai sopivampi hetki. Tällä hetkellä mulla on pelkästään menolippu ja vuoden viisumi kourassa eli saapi nähdä miten tässä käy. Joku uhkaili että nonni nyt se sitten meni iäksi. Äitikin kyseli, että ”niin kai sä vielä talveksi tuut kotia??” Täytyy kyllä sanoa et pikkuisen kiire ehkä saattaa tulla. Mulla on kourallinen yliopistohakemuksia vireillä eri puolille maailmaa eli saattaa olla että opinnot jatkuvat ensi syksynä jossain päin. Mikään pakottava tarve tai kiire ei kuitenkaan ole, harkitsee ja pohtii sitten tilanteen mukaan ensi kesänä miten tehdään.

Ja vielä yksi selvennys: ”menossa juuri sinne suuntaan minne itse haluaa” ei tarkoita, että tietäisin minne olen menossa. Päinvastoin…puhtaasti fiiliksen kautta as always! Mä lähden nyt toteuttamaan sellaista unelmaa mikä on ollut jo pitkään mielessä, ja en ehkä uskalla edes ajatella mitä kaikkea on tulossa. Mutta pari asiaa on varmaa, tiedän että tämä tekee mut onnelliseksi ja tästä lähtee aikamoinen seikkailu… Stay tuned!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *