Luonnollisesti paras
Luonnollisesti paras

Rautaa purkista vai ei?

Ajattelin kirjoittaa tämän postauksen monia kiinnostavasta aiheesta, hivenaineesta nimeltä rauta. Minulta kysytään usein, mitä mieltä olen hemoglobiiniarvoista, ferritiinistä ja raudan syömisestä. Sanottakoon aluksi se, että rauta-aineenvaihdunta, kuten niin moni muukin asia ihmiskropassa, on yksilöllistä eikä yhtä oikeaa tai toimivaa ratkaisua ole varmasti olemassa.

Raudansaannista tuntuu tulleen pienimuotoinen hypetys, niin usein siitä kuulee puhuttavan. Nuorimmat potilaani ovat koulutiensä aloittaneita urheilijanalkuja, joiden rauta-arvoja vanhemmat toivovat selvitettävän.

Yleisin syy miksi moni on huolestunut raudansaannista, on jaksamattomuus ja väsymys. Nämä tuntuvat olevan treenaavilla arkinen vitsaus! Harvempia tuntuu huolestuttavan raudansaanti esimerkiksi kasvisruokailun takia. Moni anemiaa eli raudanpuutosta poteva syö lihaa, mikä saattaa kuullostaa hiukan yllättävältä. Luulen, että moni erityisruokavaliota nauttiva kiinnittääkin paremmin huomiota hivenaineiden ja vitamiinien saantiin sekä ruuan mukana saadun raudan imeytymiseen, sillä rauta tarvitsee kaverikseen C-vitamiinia jotta imeytyminen olisi tehokasta. Paras tapa hyödyntää ruuan raudan talteenotto on esimerkiksi popsia hedelmä jälkkäriksi. Yksinkertaista mutta tehokasta!

Mihin rautaa sitten tarvitaan?

Jos rautaa on veressä liian vähän, syntyy anemia ja kudosten hapensaanti vähenee. Olo muuttuu vetämättömäksi ja väsyneeksi, toisilla on lihaskramppeja tai levottomat jalat. Paljon liikkuvilla anemia voi johtaa jopa ylikuormitustilaan, kun vedetään aneemisella ja väsyneellä kropalla liian kovia treenejä. Raudanpuutos voi kehittyä salakavalasti ja suosittelenkin, että jos vähäänkään epäilee taipumusta anemiaan, rauta-arvoja kannattaa seurata ainakin pari kertaa vuodessa.

Mitä näitä nyt on- rautaa, ferritiiniä vai hemoglobiinia?

Jos anemia todetaan hemoglobiinikokeessa, rautavarastot ovat jo lopussa.

Jotta elimistön rautavarastot eivät pääsisi hupenemaan varkain anemiaan asti, verestä pitäisi mitata ferritiiniä, varastoraudan määrää. Jos anemia todetaan hemoglobiinikokeessa, rautavarastot ovat jo kovaa vauhtia ehtymässä.

Ferritiini on nyt hitti. Sen mittaamisessa on järkeä, mutta malttia ferritiini-intoilussa tarvitaan. Ferritiini kun on tasoltaan yksilöllinen eikä yleensä pomppaa taivaisiin, vaikka rautaa kuinka purkista tai ruuasta kiskoisi. Ferritiinin osalta siis riittää, että arvon saa kyllin hyvälle tasolle. Se mikä tavoitetaso itse kullakin on, on myös yksilöllistä.

Rautaa luomuna kiitos!

Itse kannatan raudan nauttimista luomuna eli ruuasta aina kun se on mahdollista. Ruuasta rauta, kuten muutkin ravintoaineet, imeytyy kaikista parhaiten. Kunnon anemiassa ravinteikas ruokakaan ei aina raudan tarvetta tyydytä ja silloin on myös syytä harkita korvaushoitoa joko rautatableteilla tai nestemäisellä raudalla.

Kannattaa pitää mielessä, että anemialla on asiaa. Jatkuva anemia ei ole normaalia. Jos raudanpuutos on syntynyt, kannattaa miettiä mistä se voisi johtua. Paljon treenavalla syy voi yksinkertaisesti olla kova treenaaminen, mutta yhtälailla syynä voi olla puutteellinen ruokavalio, runsaat menkat tai joskus syy voi olla ihan joku muu, esimerkiksi keliakia jossa ravinteiden imeytyminen on häiriintynyt.

Rautaa ruuasta

Tässä lopuksi jaan raudanlujan suosikkireseptini jolla saat pisteltyä sekä raudan että C-vitamiinin poskeen:

Pipan pinaattiletut:

  • 150g tuoretta pinaattia
  • 2dl maitoa
  • 2 kananmunaa
  • 1dl kaurahiutaleita
  • 1dl täysjyvävehnäjauhoja
  • 1tl suolaa

Hienonna pinaatti, sekoita joukkoon muut ainekset. Paista kasviöljyssä. Nauti!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *