Rakkautta on minionni

On ollut vähän kiirettä. Sen huomasin taas tänä aamuna, tällä kertaa vessareissulla. Vessanpöydällä on pieni koristeinen puutarjotin, jossa on enkelisaippua ja pari sydämenmuotoista kiveä. Katsahdin ensin tarjottimeen. Puisen tarjottimen reunat on haljenneet, enkeli on sulanut silmättömäksi ja koko tarjotin on koirankarvojen peitossa. Se siitä kauneudesta! Vaikka kotimme on päällisin puolin siisti, pienistä yksityiskohdista huomaa, kun arki kulkee lujaa, ehkä liiankin vauhdilla. Sillä kun päivät kuluvat mukavaan tahtiin, ehtii myös pysähtyä ja nähdä elämän pienet asiat ja ihmeet. Kutsun sitä minionneksi, niistähän hyvä elämä pitkälti koostuu.

Huomaa minionni

Vaikka pidän skandinaavisen yksinkertaisesta tyylistä ja vältän tavaroiden haalimista, kotimme on täynnä pieniä koriste-esineitä. Tuon niitä reissuista ja yksi intohimo minulla on ylitse muiden, pienet enkelipatsaat. Niitä on kertynyt kymmenittäin ja tuon niitä edelleen matkoilta. Enkelit tuovat lohtua, rauhaa ja hyvää mieltä. Harva tavara tuottaa mulle nykyisin niin suurta iloa kuin enkelit. En tiedä miksi, mutta luulen että se on henkimaailman juttuja. Olen aina rakastanut enkeleitä ja pelkkä enkelipatsaan näkeminen saa mut tuntemaan, että tää koko elämän iso kuva selviää aikanaan.

Minionni ei ole pelkästään tavaroita vaan myös tekoja. Mieheni on ollut työmatkalla Kaliforniassa toista viikkoa. Huomaan hakevani tutuilta ymmärrystä tilapäisestä yyhooarjesta, vaikka ihan oikeasti en tiedä yksinhuoltajuudesta yhtään mitään. Suokaa anteeksi kaikki te jotka ihan OIKEASTI pyöritätte arkea ja kasvatusvastuuta yksin. Pysähdyin tänä aamuna ajattelemaan, että onhan sekin valtavan hienoa että joku ihminen voi luottaa minuun niin paljon, että jättää kalleimpansa vastuulleni ja voi rauhallisin mielin keskittyä työjuttuihinsa maailman toisella puolen murehtimatta miten me täällä pärjäämme.

Minionni paljastaa kiireen

Palatakseni aiheeseen eli minisotkuiseen kotiin. Vaikka kotimme on päällisin puolin siisti, koirankarvoilta ja itsekseen (?) lattialle putoavilta farkuilta ja yksiparisilta sukilta ei meilläkään vältytä. Pieni sotku ei niinkään haittaa, mutta se häiritsee minua, että en ehdi nähdä kauneutta. Mulle se on merkki siitä että nyt menee liian kovaa ja on aika jarruttaa.

Mikä sinun minionnesi on? Mitä sinä keräät? Miksi? Voisitko luopua jostakin jotta näkisit ja tavoittaisit onnesi kirkkaammin? Näillä ajatuksilla ensi viikkoon!

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *