Luonnollisesti paras
Luonnollisesti paras

Norjan reissupäiväkirja

Olipahan reissu! Kun ilmoitettiin vanhemmille et oltais lähdössä rakkaan parhaan ystäväni kanssa Norjaan Fiiulla niin saatiin vastaukseksi vaan melkoisesti päänpyöritystä, haha. Ollaan tunnetusti yhdessä aikamoinen touhukaksikko ja taakkepäin kun katsoo niin ollaan kyllä aika monet hullut seikkailut yhdessä koluttu. Eihän siinä, mennään suoraan asiaan ja luvattuihin Norjan juonipaljastuksiin! Tästä etiäppäin lukeminen siis omalla vastuulla…

Oon parinkymmenen vuoden aikana reissannut aikalailla ja urakalla, mutta en kyllä olis ikinä uskonut et yks mun lempparipaikoista löytyy näin läheltä. En ollut aikaisemmin vieraillut kyseisessä maassa, ja ah kuinka ihana ja sympaattinen mesta Norja on ja etenkin Lofootit! Päiviteltiin somea ihan hyvään tahtiin reissun päältä (paitsi yhteen kuuluisaan vuorokauteen josta myöhemmin lisää) ja en ole ikinä vastaanottanut niin paljoa kyselyitä reissusta. Yritän parhaani mukaan avata parhaita paloja reissusta ja saa toki kysyä jos jokin jää seikka mietityttämään. 🙂

Matkustaessa en kaipaa mukavuutta tai luksusta, ja mulle on ollut jo pitkään ykkösprioriteettina elämykset ja ne oikeat kokemukset maasta. Oon kuitenkin sen verran menijä, että harvemmin majapaikassa tulee luuhattua määräänsä enempää. Hemmottelu on mukavaa, mutta tällä budjetilla mun rahat ei uppoa hotelleihin tai luksukseen. Reissatessa on tullut monesti valittua hostelli tai vastaava halvempi majoitus, ja rahat on sitten laitettu ennemmin juurikin niihin kokemuksiin.

Tällä(kin) reissulla menopelinä toimi mun Fiiat, jossa sitten vietettiin yksi yö kun ei jaksettu laittaa telttaa pystyyn. Kulkuneuvon sopivuudesta maastoon voi sitten olla montaa mieltä, mutta meille tää pelitti oikein mainiosti ainakin suurilta osin! Auto on siitä kätevä jos lähtee Norjaan, että saa kamat turvaan ja kuivaan, sekä paikasta A paikkaan B liikkuminen on huomattavasti helpompaa kuin julkisilla suuhaaminen. Mun käsittääkseni juurikin Lofooteilla toimii kohtuu hyvä bussisysteemi, look it up jos se kiinnostaa.

Noh, pari kysymystä tuli et mitä pitäis matkaan pakata ja en kyllä ole aivan varma olenko paras henkilö kertomaan matkan suunnittelusta. Reissuun oli määrä lähteä maanantaiaamuna, ja sunnuntai-iltana istuskelin iskän kanssa iltaa ja pohdin et mitäs sinne matkalle oikein tarvis mukaan. Että silleen. Iskältä en saanut ainakaan täysiä pisteitä reissun pläänäilystä, mutta ei se mitään! Onneksi parempi puoliskoni on kokenut eräilijä, ja Ellu hoitikin matkaan kaikki metsäkamppeet teltasta safkantekovälineisiin, joten selvittiin kutakuinkin hengissä. Kuitenkin lämpöiset ja kuivat vaatteet osoittautui varmaankin tärkeimmiksi varusteiksi, eikä untuvatakki ollut ollenkaan ylilyönti. Päinvastoin, olis saanut olla toinenkin.

Ollaan molemmat melkoisia fiilistelijöitä ja tykätään mennä mielen mukaan, ja turhat suunnitelmat on, noh turhia. Tiedettiin kolme asiaa ennen reissua: meillä on viikko aikaa, ollaan menossa Lofooteille ja selvitään hengissä kun meillä on toisemme. Mitäpä sitä muuta tarviskaan tietää! Oli kiva tien päällä miettiä, että mikä olis seuraava etappi ja mihin laitetaan leiri pystyyn. Semmoista aika huoletonta menoa. Tiedän kyllä monta kaveria kelle kyseinen matkustustapa ei vain sovi, mutta meistä on moneksi! Mun mielestä liika suunnittelu voi pilata reissun, sillä sattumuksille ei jätetä mitään pelivaraa.

Reissu eteni välillä Jyväskylä – Tornio – Kiiruna – Hauckland Beach – Å i Lofoten – Kvalvika Beach – Leknes, ja sit kotiin. Noi biitsikohteet oli meidän lemppareita, sillä niille oli superkiva laittaa teltta pystyyn ja kuunnella aaltojen rantautumista ja sateen ropinaa. Reippaina tyttöinä käytiin myös kiipeämässä yksi vaatimaton nyppylä Lofoottien päässä nimeltään Munkebu. Se ei ollut meidän alkuperäinen kohde, mutta jotenkin vaan eksyttiin väärälle vuorelle ja todettiin et noh, vuori kun vuori. Samapa tuo!

Mä oon mielestäni meistä se vastuuntuntoisempi kuski ja harva se minuutti kun en ollut hätäilemässä Ellun ollessa ajovuorossa, että ”hidasta perkele!” No hei kerran se ainakin oli ihan aiheesta kun kaveri täräytti aivan järkyttävän kokoiseen monttuun niin että sora lenti. Se oli toinen niistä kerroista tällä tripillä kun ihan snadisti ketutti. Vähäsen vaan onneks, ja kaverisuhde kesti ton pienen montun tiessä! Meidän onneksi ei oltu vielä päästy erämaahan ja matkaa seuraavaan kaupunkiin oli vain 40km. Siitä sitten heitettiin Fiiu varikolle ja uutta rengasta paikalle. Täytyy kyllä nostaa iso hatunnosto kaikille aivan liian kilteille ihmisille. Me oltais oltu ihan pulassa ilman teitä! Aivan ihanat suomalaiset herrasmiehet varikolla saattoivat oikeaan paikkaan ja huolsivat Fiiun ajokuntoon. Vähän tuumailtiin et riittääköhän yksi varikkostoppi reissulla, onneks riitti.

Tän reissun jälkeen en kyllä hetkeen syö hernesoppaa enkä tonnikalaa. Hyh. Hintataso Norjan puolella on aika hurja, joten tehtiin pakolliset shoppailut Ruotsin puolella. Viikon ruokiin meni about 30 euroa per naama ja sillä elettiin hyvin! Meillä oli kaasupatruuna ja kokkaustamineet, joten saatiin melkein missä kolkassa tahansa lämmitettyä yks purkki ärtsoppaa. Mitä herkkua! Onneks iskä lupautui ens reissulle kokiksi niin saadaan ehkä vähän enemmän makuelämyksiä jatkossa…Kaiken kaikkiaan ei kyllä mitään valittamista ruuista, ette usko kuinka hyvältä kaurapuuro höylättynä parilla desiä hilloa maistuu vuoristossa. Tai suklaa.

Suurin patikointiurakka oli siis Munkebu-vuorella. Norjassa on kyllä varaa valita minkä vuoren kapuaa, ja väitän että harvalla niistä maisemat olisivat pettymys. Kovia mimmejä kun sattumoisin ollaan niin vihreän ja punaisen reitin välillä meidän ei kauaa tarvinnut reittivalintaa pohtia…Eli punaiselle päädyttiin. Jos siellä on lukijoina ammattivaeltajia niin kannattaa varmaan suosiolla skipata seuraava kappale. Nyt.

Ajettiin edellisestä kohteesta kohti Lofoottien päätä ja meistä oli todella hyvä idea lähteä patikoimaan vuorta ylös yötä vasten. Sattumoisin kun aurinko ei oikeasti laske koko yönä niin mikäpä ettei tuumattiin, voimiakin riitti. Meillä oli mukana yksi iso rinkka ja vaihdeltiin kantajaa tietyin väliajoin, toinen sai aina levähtää pienempi reppu harteilla. Oon Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa vaeltanut monia kertoja, mutta täytyy kyllä sanoa et tää maasto oli jo ihan kohtuu haastava! Päästiin huipulle vähän puolenyön jälkeen ja ilmakin oli ihan otollinen. Iskettiin teltta pystyyn ihan vuoren huipulle (älä testaa) ja keitettiin iltapuurot maisemista nautiskellen.

Tää on se kohta kun voin sanoa aivan rehellisesti, että sosiaalinen media hämää eikä kerro aina koko tarinaa. Älyttömän upeita kuvia? Niin minustakin. No se, että miten homma tästä jatkui ei näy kuvien välityksellä. En ole ikinä elämässäni odottanut aamua niin paljoa kuin tuona kyseisenä yönä. Samalla kun vedettiin luukut kiinni ja päät tyynyyn niin starttas aivan tajuton myräkkä. Siis ihan älytön. Luulin, että teltta lentää avomerelle tai jotain vastaavaa. Siinä sitten kärvistelin parisen tuntia kunnes kuiskasin Ellulle, että ”Ei hitto, pitäiskö lähteä pois?” Naurettiin vaan et tässä sitä ollaan jonkun Munkebun päällä kuin viimeistä päivää. Hienosti.

Todettiin siinä Munkebun ansaitsevan toisen mahdollisuuden ja yritettiin saada unenpäästä kiinni. Ei siinä auttanut muu kuin lusikoida ihan vieri vieressä ja toivoa aamun tulevan nopeasti. Taisin hetkeksi torkahtaa, mutta ei mennyt kauaa kun huutoitkunaurettiin tilanteelle ja todettiin, että lähdetään kapuamaan vuorta alas noin kello 5:00 aamulla. Nöyrää tyttöä saapui autolle, ei muuta kuin pikapesut järvessä ja kamat kuivumaan!

Tän koettelemuksen jälkeen todettiin, että ansaitaan kunnon biitsimajoitus seuraavaksi yöksi. Joissain paikoissa Norjaa netti oli mitä oli, ja vähän niinku unohdettiin ilmoittaa äipälle ja iskälle minne oikein mennään. Yö Kvalvika Beachilla oli mun lemppari, sää helli ja ranta oli aivan uskomattoman kaunis. Tuli ihan Uusi-Seelanti mieleen. Patikointia rannalle oli jonkun matkaa, ja väitän et Norjan 2 kilometriä on paljon pidempi mitä ne väittää… Ellu veti kivikossa läpsyissä ja mä kannoin koko matkan rakasta untuvapeittoa sylissä, koska en enää ikinä halua nukkua yötäni kylmissään. Saatiin parit huvittuneet katseet, kunnon amatöörivaeltajat.

Nukuttiin kyseisenä yönä kevyet runsaat 14 tuntia, oli vissiin edellinen yö vienyt veronsa, kuka tietää. Kokkailtiin ja hengailtiin kunnes puolenpäivän jälkeen lähdettiin valumaan takaisin autolle. No tää on ehkä reissun isoin väärinkäsitys, vieläkin naurattaa. Tultiin autolle ja hyppäsin rattiin. Jossain vaiheessa netti alkoi toimimaan ja Ellulle oli tullut pari huolestunutta viestiä mun porukoilta. Jaahas, mitäs ne oikein siellä ressaa. Sitten soi mun puhelin: ”Joo, ulkoministeriöstä tässä hyvää päivää, onko Iina-Sofia Karonen?” Se oli vähän semmonen hetki et häh. Saatiin tietää että meistä oli tehty kansainvälinen katoamisilmoitus. KANSAINVÄLINEN KATOAMISILMOITUS??

Jep.

Sillä aikaa kun oltiin eletty huoletonta vuorokautta ilman somepimputuksia niin äiti Laukka ja isä Karonen olivat ottaneet ”pienen” stressivaihteen. En kyllä näin jälkeenpäin ihmettele, sillä äidin sanojen mukaan viimeiset tiedot meistä olivat kun oltiin ”vuorilla lipsuttelemassa” ja akku oli loppu autosta. No varmaan ihan syystäkin oltiin vedetty ulkoministeriö tähän soppaan mukaan, mistä sitä tietää jos oltaisiin oltu jossain rotkon pohjalla. Kuulemma kehäkolmosen ulkopuolelle ei ole enää mitään asiaa. Jaahas. Sinne meni ens vuoden reissupläänit.

Näiden faktojen jälkeen voin sanoa täydestä sydämestä, että olipahan reissu. Aikamoinen! Yksi parhaista. Menkää Norjaan. Pikimmiten.

Loppukevennykseksi vielä vikat kuvat Hauckland Beachilta ja matkan varrelta. Suosittelen nappaamaan kaverin kainaloon ja hyppäämään autoon. Norjan luonto tosiaankin pysäyttää ja virkistää.

Kommentit (5)

  1. Essi

    Moi! Ollaan itekkin suunniteltu vastaavaa matkaa mutta automatka mietityttää. Kauanko pohjoisnorjaan ajoi ja kuinka baljon saa varata rahaa bensaan?

  2. Kari

    Muista jatkossa laittaa yksi viesti per päivä, jos vaan mahdollista. Itsekin ollut ’kadoksissa’ viikon 2kuukauden reissulla.
    Hieno reissu ollu teillä.

  3. Ems

    Olen itse suuntaamassa Norjaa ja Lofootteja kohti elokuussa. Mietityttää vain kuinka monta päivää Norjassa vaelteluun kannattaa varata? Matkustamiseenkin menee näin pääkaupunkiseutulaisena muutama päivä…

  4. M

    Haha kuulostaa mahtavalta reissulta! Vähän kiinnostaisi tietää, minkä verran rahaa kului suurinpiirtein kaikenkaikkiaan? Voisin vähän suunnitella omaa mahdollista reissubudjettia 🙂

  5. Elina Joutsimäki

    Hyvä tytöt! 😂 Reipas meininki👍

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *