Luonnollisesti paras
Luonnollisesti paras

Mun hyvän mielen paikka mökillä

Apua, minusta on tullut mummo. Mun sisäinen mummo on päässyt aaaivan valloilleen kuluneiden viikkojen aikana (tää kuulostaa niin väärältä mun sanomana)! Tavoitteena oli rennosti chillailla lukuloma, mutta en kyllä missään vaiheessa odottanut ihan näin kovan luokan rentoilua, jos tuntitolkulla pänttäämistä voi siis siksi kutsua. Myö ollaan naurettu, höpötelty ja lepäilty oikein urakalla eläkeläistovereiden kanssa, ja olo onkin sen mukainen. Tähän vois vaikka tottua!

Olen siis viettänyt suurimman osan lukulomasta Kokkolan mökillä mummulassa heidän päiviä piristäen, ainakin toivottavasti piristäen, eikä häiriten käpertymällä kainaloon. Äitille hehkutin monta viikkoa etukäteen kuinka superia on päästä hengailemaan ”järkevien ihmisten” pariin. Pieni loma arjesta on kyllä tehnyt niin hyvää mielelle ja kropalle, nimittäin tämä tyttö on pysynyt hyvässä ruuassa ja seurassa 😉

Täällä on ihana juoda päiväkahvit auringonpaisteessa köllöttäen ja ihan vaan rauhoittuen. Ei se elämä sen kummempia juttuja vaadi. Samoissa maisemissa on tullut rymyttyä pikkutytöstä asti monen monta kesää ja muistan, että aina on ollut hyvä fiilis tulla tänne ja etenkin näiden rakkaiden ihmisten luo. On vaan niin helppo höpötellä oli kyse sitten politiikasta tai ihmissuhdekiemuroista, semmoisista jutuista joihin mun pieni elämänkokemus ei vaan millään riitä ja saada vähän eri perspektiiviä asioihin.

Mieli ja kroppa on jo vähän aikaa kaivannut pientä huuhtelua ja tuuletusta, jos näin vois sanoa. Stressitasot tuppasivat nousemaan jo hiukka korkealle loppukokeiden vuoksi, mutta se kuuluu asiaan. Täällä en jotenkin edes osaa murehtia turhia tai liikaa, sillä duunia on tehty aivan hirmuinen määrä, eikä tämä homma voi kaatua ainakaan yrittämisen puutteen vuoksi! Kiireen/stressin/paineen alla täytyy muistaa pitää itsestä ja kavereista huolta tekemällä niitä juttuja, jotka vievät ajatukset muualle ja rentouttavat. Mainittakoon siis tähän väliin, että tämä tyttö on kutonut viikon sisään parit vajaat sukkaparit, ai niin mikä mummo, minä vai?

Kuten myös mun totaalisesta mummoutumisesta voi jo päätellä, niin juhlimiset ja kaikenmaailman kissanristiäiset on kyllä jääneet taka-alalle. Sunnuntaiaamun krapuloista ei ole ollut tietoakaan moneen viikkoon ja hyvä niin. Oon kyllä sen verran kovanluokan menijä ja hauskanpidon ammattilainen, että kyllähän se on vähän tehnyt pahaa katsella sivusta muiden humputtelua, ei siitä pääse mihikään. Mutta faktahan on se, että kunkin elämä on valintoja täynnä ja mä haluan tässä vaiheessa panostaa 110 prossenttisesti tähän tavoitteeseen. Hauskanpito tuntuu sitten vähintään tuplasti ansaitulta kun sen aika koittaa!

Lukeminen vaatii hermoja ja päättäväissyyttä, ei paljoa muuta. Kärsimättömänä ja helposti turhautuvana ihmisenä voin siis todeta, ettei se aina siis ihan helppoa hommaa ole, kuten moni varmaankin tietää. Rakas Raija sen sanoi turhautumisen kriittisellä hetkellä: ”Mutta ajatteleppa kuinka etuoikeutettu oot kun saat ja kykenet oppimaan uutta”. Siinäpä se. Se tulisi muistaa ja pitää mielessä useammin.

Tämän postauksen pointtina oli hehkuttaa kuinka mahtavaa mulla on kun saan vaan nukkua, syödä, lukea ja syödä. Ihan perusjuttuja. Ja ne perusjutut on älyttömän tärkeä pitää kuosissa kaiken menon keskellä yhtään tinkimättä (jos mäkin nyt muistaisin tämän jatkossa). Ja toinen juttu, nauttikaa mummujen, pappojen, vaarien ja mummojen seurasta. Tekee muuten ihmeitä.

Ihanaa ja energistä viikkoa!!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *